Tuntuuko äitienpäivä vaikealta muidenkin mielestä?
Äitienpäivä tuntuu vuoden stressavimmalta päivältä. Pitäisi juhlia omaa äitiä, lasten isän äitiä ja vielä viettää omaakin äitienpäivää. Lasten isä on kuollut joten hänestä ei ole apua ja lapsille äitienpäivä on ehkä vieläkin tärkeämpi. Tuntuu että olen vastuussa koko äitienpäivästä. No oma äitini ymmärtää kyllä, mutta hinta haluaisin juhlia. Lasten isän äiti taas olettaa ja odottaa että häntä juhlitaan.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu pahalta. Haluaisin olla äiti mutta en ole. Ja sitten saa kuunnella esim. kiittämättömien äitien vuodatusta kuinka mikään ei riitä.
Sitten olemme me täydelliset äidit jotka huolehdimme aina kaikki sekä kaikkien asiat eikä ketään kiinnosta koko äitienpäivä eikä äidin huomioiminen. Toivoisin että Suomessa osattaisiin ajatella jo vähän muidenkin kannalta asioita.
Kuten sellainen pikku juttu, että joillain ei ole äitiä, jota juhlistaa? Sellaisia asioitako tarkoitit?
Kaikilla on joku jota juhlistaa jollain tavalla.
Ei ole. Ellei halua jotain itse keksittyä, kuvitteellista juhlaa viettää.
Kukaan ei ole syntynyt pyhästä hengestä.
En ole sellaista väittänytkään. Elämä nimittäin menee aika täydellisesti sekaisin, kun se oma äiti kuolee yht'äkkiä käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo elämä, jos äitienpäivän juhlimisesta saa tehtyä noin ison asian. Ihmisillä on, ap, ihan oikeitakin murheita.
Siis mistään asioista ei saisi valittaa, koska aina löytyy joku jolla on huonommin?
No itse kehitetyistä ongelmista ei kauheasti kannattaisi valittaa kun on tosiaan niitä ihan oikeitakin.
Ei ole vaikea. En yleensä edes muista koko päivää. Turhaa rahastusta kaiken maailman äitien- isän ja ystävänpäivät. Ihan naurettavaa varsinkin silloin, jos puoliso/ystävä kohtelee muina päivinä kuin paskaa, mutta yhtenä päivänä vuodesta ollaan niiiiin rakkaita. Kyllä minä saan ja annan arvostusta rakkailleni päivästä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu pahalta. Haluaisin olla äiti mutta en ole. Ja sitten saa kuunnella esim. kiittämättömien äitien vuodatusta kuinka mikään ei riitä.
Sitten olemme me täydelliset äidit jotka huolehdimme aina kaikki sekä kaikkien asiat eikä ketään kiinnosta koko äitienpäivä eikä äidin huomioiminen. Toivoisin että Suomessa osattaisiin ajatella jo vähän muidenkin kannalta asioita.
Kuten sellainen pikku juttu, että joillain ei ole äitiä, jota juhlistaa? Sellaisia asioitako tarkoitit?
Kaikilla on joku jota juhlistaa jollain tavalla.
Ei ole. Ellei halua jotain
En ole sellaista väittänytkään. Elämä nimittäin menee aika täydellisesti sekaisin, kun se oma äiti kuolee yht'äkkiä käsiin.
Millä tavalla sekaisin?
Elämä jatkuu aina kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu pahalta. Haluaisin olla äiti mutta en ole. Ja sitten saa kuunnella esim. kiittämättömien äitien vuodatusta kuinka mikään ei riitä.
Onnistuneista hoidoista ylijääneitä alkioita. Halvimmassa hoitomuodossa alkio työnnetään sisään tikutetun ovulaation aikoihin. Kalleimmassa tulee mukaan testit. https://www.whatclinic.com/fertility/poland/gdansk/fet-frozen-embryo-tr…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo elämä, jos äitienpäivän juhlimisesta saa tehtyä noin ison asian. Ihmisillä on, ap, ihan oikeitakin murheita.
Siis mistään asioista ei saisi valittaa, koska aina löytyy joku jolla on huonommin?
Kaikesta saa valittaa, jos niin haluaa. Se ei tarkoita, että niistä kannattaisi valittaa. Ihminen, joka valittaa vaikka kampauksen epäonnistumisesta ei ole ihan samalla viivalla sellaisen kanssa, jolla on vaikka kallo halki.
Mutta elämme itsekeskeisyyden kulta-aikaa. Eli vain oma perse kiinnostaa.
Tuntuu. Lapseni on kuollut enkä siksi vietä äitienpäivää edes oman paskan äitini takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu pahalta. Haluaisin olla äiti mutta en ole. Ja sitten saa kuunnella esim. kiittämättömien äitien vuodatusta kuinka mikään ei riitä.
Sitten olemme me täydelliset äidit jotka huolehdimme aina kaikki sekä kaikkien asiat eikä ketään kiinnosta koko äitienpäivä eikä äidin huomioiminen. Toivoisin että Suomessa osattaisiin ajatella jo vähän muidenkin kannalta asioita.
Kuten sellainen pikku juttu, että joillain ei ole äitiä, jota juhlistaa? Sellaisia asioitako tarkoitit?
Kaikilla on joku jota juhlistaa jollain tavalla.
Millä tavalla sekaisin?
Elämä jatkuu aina kuitenkin.
Todellakin toivon, ettet ole mennyt koskaan sanomaan noin kenellekään sellaiselle, joka on juuri menettänyt rakkaimpansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu pahalta. Haluaisin olla äiti mutta en ole. Ja sitten saa kuunnella esim. kiittämättömien äitien vuodatusta kuinka mikään ei riitä.
Sitten olemme me täydelliset äidit jotka huolehdimme aina kaikki sekä kaikkien asiat eikä ketään kiinnosta koko äitienpäivä eikä äidin huomioiminen. Toivoisin että Suomessa osattaisiin ajatella jo vähän muidenkin kannalta asioita.
Kuten sellainen pikku juttu, että joillain ei ole äitiä, jota juhlistaa? Sellaisia asioitako tarkoitit?
Todellakin toivon, ettet ole mennyt koskaan sanomaan noin kenellekään sellaiselle, joka on juuri menettänyt rakkaimpansa.
Se on fakta. Ei elämä tai muu maailma pysähdy läheisen kuollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo elämä, jos äitienpäivän juhlimisesta saa tehtyä noin ison asian. Ihmisillä on, ap, ihan oikeitakin murheita.
Siis mistään asioista ei saisi valittaa, koska aina löytyy joku jolla on huonommin?
Kaikesta saa valittaa, jos niin haluaa. Se ei tarkoita, että niistä kannattaisi valittaa. Ihminen, joka valittaa vaikka kampauksen epäonnistumisesta ei ole ihan samalla viivalla sellaisen kanssa, jolla on vaikka kallo halki.
Mutta elämme itsekeskeisyyden kulta-aikaa. Eli vain oma perse kiinnostaa.
Kuka sitten määrittelee mistä kannattaa tai ei kannata valittaa?
Kyllä. Äitienpäivä tuntuu todella raskaalle tänä vuonna. Erittäin vaikean avioeron myötä menetin lapset elämästäni. Eivät halua asua luonani eivätkä edes käy luonani. Harvoin vastaavat puhelimeenkaan. Heidät on vieraannutettu minusta, eikä kukaan pysty auttamaan.
Kipeää tekee. Sydän on riekaleina.
"Se on fakta. Ei elämä tai muu maailma pysähdy läheisen kuollessa."
Et taida edes tietää, mitä sympatia tai hienotunteisuus tarkoittaa.
Ja peukutat omia viestejäsi
Jokaiselle yli 40v lapsettomalle naiselle tulisi järjestää äidittömien päivä, sitä voitaisiin viettää vähän vapun tyyliin, kova känni, serpentiini lentää ja viikko vapaata töistä.
Miksi teet asiasta noin vaikean ap?
Ratkaisu: käytte anoppilassa lauantaina, sunnuntaina vietät päivän lastesi kanssa ja seuraavana viikonloppuna juhlitaan toista mummoa. Katsos kun voi juhlia etukäteen tai jälkikäteen, kumpi sopii aikatauluihin parhaiten, pääasia että muistetaan.
Vierailija kirjoitti:
"Se on fakta. Ei elämä tai muu maailma pysähdy läheisen kuollessa."
Et taida edes tietää, mitä sympatia tai hienotunteisuus tarkoittaa.
Ja peukutat omia viestejäsi
Eipä pysähtynyt maailma vaikka odotin muiden juttujen perusteella käyvän niin.
Heikosti menee, jos ihmissuhteet siihen kaatuvat ettei vietä äitienpäivää. Itse olen erittäin läheinen äitini kanssa, vaikka emme ikinä vietä äitienpäivää. En välttämättä edes soita juuri äitienpäivänä. Ei se suhde yhdestä päivästä kiinni ole.