Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tuntuu että olen ihan eri sukua muiden naisten kanssa??? (olen nainen)
30.04.2024 |
Kun katson kaikkia reality ohjelmia niin aina naiset ikäänkuin ryhmääntyy toistensa kanssa helposti, vaikka olisivatkin "erilaisia". Samaa tapahtuu työpaikoilla, kursseilla, kouluissa. Minä olen aina jäänyt naisporukoista ulkopuolella. Ensinnäkin, minulla on AINA uhkaava olo naisten seurassa. Tuntuu että he haluavat vahingoittaa minua. Joidenkin todella, todella vanhojen naisten seurassa minulla on turvallinen olo ja heistä aistin nopeasti, että he luovat minuun ikäänkuin holhoavan asenteen. Mutta esim. ikäisteni naisten seurassa, ei ole koskaan kenenkään kanssa mitään yhteistä ja aistin heistä nopeasti, että he eivät halua olla kanssani tekemisissä. Tuntuu että he inhoavat minua heti jo alkusilmäyksellä eivätkä anna mitään mahdollisuutta edes. Yleensä jos joku kurssi tai ryhmä tai koulu, niin joku nainen saattaa keskustella kanssani ensin pari lausetta ystävällisesti, mutta sitten etsii jonkun muun kenen kanssa jutustella. Elämäni aikana olen tavannut myös erityyppisiä naisia, mutta yli 30 vuotiaana naispuoleiset ystävyyssuhteet on täysin vieraita minulle. En tiedä mitä tarkoittaa että "vietetään tyttöjen iltaa, laittaudutaan yhdessä ja katsotaan leffoja". Tuntuu täysin oudolta katsella jotain naisten tekemiä instagram tai tiktok postauksia missä ystävät naureskelee keskenään ja on kahvilla tms. Olen alkanut miettiä onko minulla joku asperger tai vastaavaa. Miesten kanssa ei ole tapahtunut samaa, ja siksi olikin helppo tutustua nykyiseen kumppaniini. Mieheltänikin olen yrittänyt kysyä asiaa, mutta häneltä en saa minkäänlaista vastausta, kuin että rakastaa minua. Minua ei oikeastaan paljon haittaa ettei ole koskaan ollut naispuoleisia ystäviä ,mutta joskus olisi ollut kiva saada selvyys miksi näin tapahtui.
Kommentit (298)
Ulkopuolisuuden tunne on seurausta siitä, että olet joutunut lapsena kiusatuksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009112023.html
Treapeutti kertoo minkälainen ajatuskaava pahentaa ulkopuolisuuden tunnetta
Toi lumihiutale-ajattelu tekee asioista vaikeita. Että on se uniikki itse ja ne muut naiset on laumaa, kaikki samanlaisia ja tietysti kurjia.
Toi asenne näkyy käytöksestä, eleistä ja ilmeistä. Ei ihme että naiset ottaa välimatkaa.
Olet varmaan Asperger. Itsessäni on niitä piirteitä (ei ole kuitenkaan tutkittu) ja voin samaistua fiiliksiisi. Olen vaan liian "outo" sopeutumaan naisporukoihin. Liian rehellinen töksäyttelijä, liian oma itseni.
Minusta nentit ovat outoja sosiaalisen pelinsä kanssa. Erityisen kummallisena pidän sitä, että iso osa ihmisistä on sellaisia, että he vaihtavat mielipiteitään vallitsevan konsensuksen mukaan. Nenteille se luo turvaa, mutta minulle se luo turvattomuutta eli epäluottamusta just sitä enemmistöä kohtaan. Pidän aidoista, rehellisistä ja luotettavista ihmisistä, jotka seisovat sanojensa takana eivätkä alistu ryhmäpaineelle.
Muista ap että me emme ole huonoja ihmisiä erilaisuutemme takia. Tällaisiksi ollaan synnytty, ja näin se maailma vaan toimii.
Vierailija kirjoitti:
Oot ehkä vähän outo, jos ei kukaan ryhdy kaveeraamaan. Mitä miehiin tulee, niin ne nyt sanovat rakastavansa aina, mutta valehtelevat. Ihme ettet ole tuohon ikään sitä vielä huomannut.
Jos olet nainen miesten seurassa, niin heidän keskuudessaan esiintyy vain naisten hyväksikäyttöä tavalla tai toisella. Naisystävien kanssa olet enemmän turvassa.
On vähän synkkä ihmiskäsitys sulla. Ei kumpikaan sukupuoli ole täydellinen ja vikoja on niin miehissä kuin naisissakin. Mä olen ainakin kohdannut naistenkin kohdalla toksista käytöstä. Mitään täydellistä sukupuolta ei ole olemassakaan ja onko se omakaan käytös aina niin hienoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi lumihiutale-ajattelu tekee asioista vaikeita. Että on se uniikki itse ja ne muut naiset on laumaa, kaikki samanlaisia ja tietysti kurjia.
Toi asenne näkyy käytöksestä, eleistä ja ilmeistä. Ei ihme että naiset ottaa välimatkaa.
Kaikki on yksilöitä, tottakai, mutta nyt puhutaan käytöksestä. Käyttäytyykö ryhmässä kuten muut vai ei. Sen perusteella määräytyy hyväksytäänkö ryhmään vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Olet samanlainen kuin minä. Minulla todettiin myöhemmin autismi
Minäkin olin samanlainen. Myöhemmin todettiin adhd, mikä tekee minusta herkkyyden ohella hyvin tuloskeskeisen. Tämä on vienyt työtehtäviin jossa on vahvuutta osata olla yksinäinen susi. Nykyään ympäröivät naiset ovat saman tyyppisiä, vahvoja yksilöitä. (Mikä ei tarkoita kylmyyttä tai empatian puutetta, vaan enemmänkin riippumattomuutta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ap:n kaltainen nainen ystävänä aikoinaan. Ei mikään ihme, että hän tuntui vastenmieliseltä muista naisista, sillä hän haukkui kateuttaan työkavereitaan aivan törkeesti. Hänen oma osaamisensa ei yltänyt siihen, mihin hän pyrki. Haukkui aina naisia ja nosti itseään, kun on erilainen ja miesten kanssa tykkää hengailla. Samalla hän haukkui niitä miehiä, joista ei pitänyt naismaisiksi. Eli sisäistetty naisviha. Hänellä oli paksu kuori ja miehistäkin monet katsoivat häntä oudoksi. Nyttemmin on hieman alkanut ymmärtää omaa osuuttaan ja stereotypioitaan naisista, mutta on jo monisairas ja uupunut. Ikää ei kuitenkaan vielä hirveästi. On epäillyt itsellään muodin mukaisesti autismia, mutta ei todellakaan ole sitä.
On sellainen jankuttaja kyllä. Haluaa mielellään olla toisten yläpuolella päsmäröimässä eli ei sellaista solidaarisuutta ja yhteistyökykyisyyttä kuin työkavereillaan. Työjuhta. Nuo käsitykset naisista tuli pitkälti hänen omalta äidiltään. Hänen tyttärensä puolestaan valitteli äitinsä kylmyyttä ja kovuutta ja sitä, ettei äiti huomioinut lastaan. Sairaudet ovat murtaneet häntä, mutta toimintakyvyn heikkeneminen nyt riesana.
Itse koen miehet tällaisina. Minua on pojat kiusanneet rankasti lapsuudessa ja vielä aikuisiälläkin miehet ovat piikitelleet esim. ulkonäöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäiset naiset ovat työn ja lasten uuvuttamia nillittäjiä. Heidän kanssaan on vaikeaa uuden ihmisen päästä ystäviksi.
Sivusta kyselen:
Kysyttekö niitä kuulumisia siksi, että teitä oikeasti kiinnostaa kuulla, miten tyypin elämässä menee, VAI siksi, että tyypille tulee hyvä mieli siitä, että kysytään ja hän saa kertoa itsestään? Olen ymmärtänyt, että ihmiset yleensä tykkäävät puhua itsestään, eikä heitä kovasti kiinnosta muiden asiat. Paitsi jos on draamaa, joka kiinnostaa.
Olen Asperger ja kysyn tätä ihan vilpittömästi, olit sitten mies tai nainen. Mutta... kyselevätkö miehet kuulumisia ollenkaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kyselen:
Kysyttekö niitä kuulumisia siksi, että teitä oikeasti kiinnostaa kuulla, miten tyypin elämässä menee, VAI siksi, että tyypille tulee hyvä mieli siitä, että kysytään ja hän saa kertoa itsestään? Olen ymmärtänyt, että ihmiset yleensä tykkäävät puhua itsestään, eikä heitä kovasti kiinnosta muiden asiat. Paitsi jos on draamaa, joka kiinnostaa.
Olen Asperger ja kysyn tätä ihan vilpittömästi, olit sitten mies tai nainen. Mutta... kyselevätkö miehet kuulumisia ollenkaan??
Itse kysyn kuulumisia kohteliaisuudesta- yleensä ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen nainen. Mieheni juttelee kaverinsa kanssa myös kuulumisista, mutta enemmänkin epäsuorasti niin, että toinen kertoo niitä oma-aloitteisesti mikäli haluaa. Parikymppiset poikani eivät kysele kavereidensa kuulumisia eivätkä niistä yleensä tiedä. Kuulen ne kuulumiset kavereiden äideiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kyselen:
Kysyttekö niitä kuulumisia siksi, että teitä oikeasti kiinnostaa kuulla, miten tyypin elämässä menee, VAI siksi, että tyypille tulee hyvä mieli siitä, että kysytään ja hän saa kertoa itsestään? Olen ymmärtänyt, että ihmiset yleensä tykkäävät puhua itsestään, eikä heitä kovasti kiinnosta muiden asiat. Paitsi jos on draamaa, joka kiinnostaa.
Olen Asperger ja kysyn tätä ihan vilpittömästi, olit sitten mies tai nainen. Mutta... kyselevätkö miehet kuulumisia ollenkaan??
Itse kysyn kuulumisia kohteliaisuudesta- yleensä ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen nainen. Mieheni juttelee kaverinsa kanssa myös kuulumisista, mutta enemmänkin epäsuorasti niin, että toinen kertoo niitä oma-aloitteisesti mikäli haluaa. Parikymppiset poikani eivät kysele kavereidensa kuulumisia eivätkä niistä yleensä tiedä. Kuulen ne kuulumiset kavereiden äide
Oletko nentti vai nepsy? Entä miehesi, poikasi?
Olen tuo Asp-nainen ja minä myös kerron oma-aloitteisesti ja odotan samaa toiselta. Siis jos haluaa kertoa. Eli en varsinaisesti odota muuta kuin omaa aloitetta puhua ylipäätään. Mitä sitten puhuukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet samanlainen kuin minä. Minulla todettiin myöhemmin autismi
Sama minulla.
Nyt olen harjoitellut katsekontaktia ja huomannut sen helpottavan naisten kanssa toimimista. Tuonut esiin heidän ystävällisiä piirteitä.
Silmiin katsominen on kuitenkin niin raskasta ja uuvuttavaa, että ei sitä jaksa päivittäin tehdä. Onneksi työskentelen miesvaltaisella alalla niin voin rauhassa vältellä katsekontaktia.
155 lle
Nenttejä ollaan koko porukka. Itse ajattelen, että erot johtuu tässä tapauksesta erilaisista kulttuureista ,joissa on kasvettu. Itse olen savolainen ja lapsuudenkotona ja ympäristössä ylipäätään arvostettiin puheliaisuutta, sanavalmiutta ja sutkauttelua. Pystyn muuttumaan tilanteen mukaan ja pinnallisesti "ystävystymään" hyvin monenlaisten ihmisten kanssa . Tavallaan toimin tässä itseäni vastaan ,sillä itse olen hyvin introvertti. Mieheni taas on satakuntalainen, jossa varsinaissuomalainen vittumaisuus yhdistyy hämäläisten hitauteen. Lapset myös ovat kasvaneet Satakunnassa
Ihmisen kommunikointitapoihin edelleen vaikuttaa se kotiseutu. Täällä asiat sanotaan suoraan ja niitä kaunistelematta. Ainakin itäsuomalaiset pitää tätä puhetapaa tylynä ja jopa epäkohteliaana. Savolaiset ei sano mitään suoraan vaan kiertelee ja kaartelee samoin kuin karjalaiset.
Mitä ihmeen tekemistä tällä olisi Aspergerin kanssa? Vaikutat enemmän paranoidiselta, ja yleistät rankasti nuoret naiset samaan nippuun. Suosittelen hakeutumaan mielenterveyspalveluiden piiriin.
En ole koskaan tullut oikein juttuun naisten kanssa. Tyttösenäkin naapurin poika oli kaverina. Tyttökavereitten kanssa tuppasi aina tulla jotain erimielisyyttä, enkä sitten kouluiän jälkeen sellaisia ole edes enää hankkinut. En jaksa puhua tarjouksista, ruoasta, haukkua miestäni yms. naisten lempiaiheita.
Hiljattain eräs kymmenkunta vuotta minua vanhempi nainen kutsui minua ihan mukulaksi. Olen 56-vuotias. Olen tullut siihen tulokseen, että naisilla on oikeasti ongelmia suuvärkkinsä ja asenteittensa kanssa. Ja että olen mieluummin yksin kuin naisporukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä yhtään ihmettele miksi nämä dramaattiset yleistäjät ei tule toimeen oman sukupuolensa kanssa. Myrkyllisiä, katkeria, muita syyttäviä. Antavat miehen olla vailla mitään kritiikkiä vaikka miehet ovat tutkitusti vihamielisimpiä naisia kohtaan. Tutkitusti, ei minun kokemusteni pohjalta. Kas kun ei naiselta tule mitään kritiikkiä.
Te yleistätte naisia ilman mitään todisteita, ihan oman vihanne pohjalta. Pitäisikö katsoa peiliin, jos teillä on ongelmia oman syntyperänne kanssa? Nämä samat naisethan ei ole moksiskaan jos miehet riehuu julistamassa miten nainen on reikä. Ja sitähän miehenne tekevät, systemaattisesti :)
Nää, tuollaisilla geneerisillä kanoilla on vaan huono miesmaku. En ole koskaan ollut miehelle
Minusta miehet eivät yleisesti ottaen naisia vihaa tai halveksi. Ainakaan meillä Suomessa ja suomalaiset tavalliset miehet.
Alue: Aihe vapaa
Sama täällä!