Minkäikäisenä äitisi sai teidät lapset? Kumpi on mielestäsi parempi lapselle (tosi)nuori äiti vai jo iäkkäämpi 'kaiken kokenut'? Entä isän i

Äitini oli 25 ja 27 saadessaan lapsensa. Itse sain omani 20 ja 22 vuotiaana. En koe iän niinkään olevan välttämättä sidoksissa siihen millainen vanhempi on, vaan ajattelen että tärkeintä on, että lapsen vanhemmat ovat tasapainoisia jalat maassa tyyppejä. Ja tärkeää on myös perhemalli, jonka vanhemmat ovat saaneet kotoa. 

Minun olisi pitänyt tehdä lapset vasta opintojen jälkeen, vaikka silloin ajattelin että ei tule aukkoja cv:hen kun tekee lapset opiskeluaikana. Esikoisen synnyttyä olin täysin hukassa ja tunsin olevani yhteiskunnan pohjasakkaa nuorena äitinä kesken opintojen. Kiirehdin liian äkkiä takaisin opiskeluihin ja työelämään, kun olisi pitänyt olla kiireettömästi vauvan ja taaperon kanssa kotona. Mitään taloudellista syytä tähän ei ollut, vain ainoastaan oman pääni sisäinen tunne siitä, että olen hyödytön kuluerä ollessani vauvan kanssa kotona tekemättä mitään. Tätä kadun syvästi, enkä koskaan saa tuota "menetettyä" aikaa takaisin. Nyt 10 vuotta työelämässä olleena tiedän, että ehdin painaa hommia lähes 70 vuotiaaksi saakka ennen mahdollista eläkettä ja parin vuoden kotona oleminen lasten kanssa ei tosiaan olisi ollut mikään minua huonoksi ihmiseksi määrittävä asia.

Saattaa tietysti olla, että olisin tuon saman virheen tehnyt vanhempanakin äitinä, koska koen vasta äitiyden myötä arvomaailmani muokkautuneen enemmän siihen suuntaan, että ihmisen arvoa mitataan paljon muillakin mittareilla kuin sillä kuinka hyödyllinen ja tuottava yhteiskunnan jäsen hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut synnytti 40v äiti. Koulussa kaverit kysyivät miksi mun mummo hakee aina minut koulusta missä sun äiti on. En kehdannut kertoa että tuo mummo on minun äiti.

Vanhan - eli lähes 40v - ei kannata harkita raskautta. Pitää ajatella myös sitä lasta kuinka hän häpeää vanhoja vanhempiaan.

 

Sulla taitaa olla surkea itsetunto, toivottavasti se joskus korjaantuu. Mua ei ole koskaan vanhempani hävettäneet, ei iän eikä eläkkeen takia, vaikka olivatkin ns vanhoja vanhempia, miksi olisikaan, fiksuja ja urheilullisia ihmisiä joilla hyvät käytöstavat ja ystävällinen luonne. Kaverit on aina tykänneen vanhemmistani myös. Kotoota sain vanhemmilta hyvän itsetunnon, mun ei tartte hävetä muuta kuin sitä jos itse kohtelen muita huonosti.   

Minun lapseni ihmetteli, että kuka tai millainen ihminen ylipäätänsä haukkuu toisten lasten vanhempia. Ei ymmärrä miksi kukaan edes miettii tuollaista kuin jonkun lasten vanhempien ikiä. Olemme saaneet lapsemme lähempänä 40-vuotta ja eipä noita tunnu yhtään hävettävän. Päinvastoin. Kavereita tuovat mielellään meille sekä puuhaavat kaikkea meidän kanssamme.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan kumpikaan vanhemmista ei ole eläkeikäinen, kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi.

Se on nimittäin jumalattoman noloa lapselle.

Eli nyrkkisääntönä, lapset tehtävä ennen nelikymppisiä.

Toisekseen, ei kenenkään tuon iän ylittävän vanhemman tarvitse enää jaksaa niitä aamuheräämisiä ja lapsen kiukutteluja.

Meillä taitaa käydä just noin. Olin nimittäin yli nelikymppinen tullessani isäksi, vaimo vähän alle. Tässä sitä noloutta nyt sitten odotellaan... Tosin ihan laskennallisesti mulla pitäisi olla vielä reilut seitsemän vuotta eläkkeseen kun lapsi täyttää 18.

Minun vanhemmat olivat yli 30 mutta eivät silti erityisen henkisesti kypsiä. Taloudellisesti ainakin oli vakaat olot. Saattoi harrastaa ja oli sitä kautta myös tasapainoisempia aikuisia elämässä. Ja sai käydä hyvää koulua. 

Joku 36 vee muija selitti radiossa, että on ehtinyt nauttia elämästä ja nyt oli esikoisen aika. Hohhoijaa.  

Äitini sai lapsensa 29-, 31- ja 32-vuotiaina. Isäni sen sijaan oli 34-, 36- ja 37-vuotias. Ei ole mitään moitittavaa vanhempieni iästä. Ihan normaalin ikäisiä olivat.

Itse olen 32-vuotias ja olemme jo jonkin aikaa yrittäneet saada ensimmäistä lastamme. Puolisoni on myös 32-vuotias. Aikoinaan ajattelin, että haluaisin lapsen jo ennen kuin täytän kolmekymmentä, mutta menin naimisiinkin vasta 30-vuotiaana, kun olin tuntenut puolisoni reilu kaksi vuotta. Koska kumppania ei ollut, niin lastakaan ei tullut. Koen kuitenkin, että olin 30-vuotiaana ekan kerran sellaisessa elämäntilanteessa, jossa oikeasti halusin alkaa saamaan lapsia. Toisaalta nyt tuntuu siltä, että mihin ne aikuisvuodet on käyttänyt, kun olisi voinut perustaa perheen. Tällä hetkellä lastensaanti tuntuu paljon tärkeämmältä kuin muut asiat elämässäni. Mutta joskus se oli jotain muuta.

Paras ikä saada lapsia on se ikä, jolloin niitä itse haluaa saada. Jollekin se on nuorempana ja jollekin vanhempana. Tietysti nuorena on hedelmällisempi ja kenties jaksavampi. Silloin on tosin riskinä, että oma nuoruus jää elämättä tai ei ole tietynlaista elämänkypsyyttä, jota voi sitten siirtää lapselleen kasvatuksen kautta. Vanhempana tulee sitten terveysriskit ja ylipäätänsä yleensä vaikeampi saada lapsia. 

Tämä kuuluu näihin asioihin, joista ihmisillä on monia mielipiteitä ja kokemuksia. Loppujen lopuksi yhden kokemus ei kuitenkaan ole välttämättä totta muille ihmisille. Jos yhdellä on ollut huono nuori äiti, eivät kaikki nuoret äidit ole huonoja. Ja jos yhden +40v-äiti on ollut vanhanaikainen ja väsynyt, ei se tarkoita, ettei kenenkään tulisi saada lapsia yli 40-vuotiaana.

 

Joskus (=usein) toivoisi keskustelupalstoilta enemmän pyrkimystä ymmärtää toisia ihmisiä. Sillä tavalla syntyisi hedelmällisempää keskustelua, eikä jatkuvaa vastakkainasettelua. Todellisuus valitettavasti on kuitenkin sitä, että tullaan julistamaan omia näkemyksiä, väärintulkitsemaan muiden näkemyksiä ja jankuttamaan sitä, kuinka oma mielipide on se ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti oli 40 ja isä 44. Ei ikä olisi haitannut muutoin, mutta olivat vielä ikäänsä nähden todella vanhanaikaisia. Kavereiden perheissä tehtiin kaikenlaista nykyaikaista, kun oma perhe oli jämähtänyt 50-luvun tunnelmiin ja asenteisiin. Ainakaan hauskaa ei saanut olla kellään.

Äiti oli lapset saadessaan 27- ja 28-vuotias, isä vuotta vanhempi. Jo lapsena ajattelin, että meidän perheessä elettiin 20 vuotta ympärillä olevaa maailmaa vanhanaikaisemmin. Lapsuuteni oli varmaan melko lailla samanlainen kuin sinulla, mutta 40-luvun tyyliin.

43 oli äiti ja isä pari vuotta vanhempi kun synnyin.

No olen ollut 23v , 25v , 27v , 29v  ja 37v ja nyt 41 v täytin maaliskuussa kun vauva 2 kk vanha:) Ei olla lestoja, ihanaa kun iso perhe:) Hyvin jaksaa vielä, ei mitään eroa nuorempana saatuihin:)

Vierailija kirjoitti:

Joku 36 vee muija selitti radiossa, että on ehtinyt nauttia elämästä ja nyt oli esikoisen aika. Hohhoijaa.  

Entä aikuinen, joka alkaa 36-40 vuotiaana elämään elämätöntä nuoruuttaan? Tällaisia on baarit täynnä etsimässä kadonnutta nuoruuttaan muiden eronneiden tai karanneiden seurasta. Se on lähinnä surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku 36 vee muija selitti radiossa, että on ehtinyt nauttia elämästä ja nyt oli esikoisen aika. Hohhoijaa.  

Entä aikuinen, joka alkaa 36-40 vuotiaana elämään elämätöntä nuoruuttaan? Tällaisia on baarit täynnä etsimässä kadonnutta nuoruuttaan muiden eronneiden tai karanneiden seurasta. Se on lähinnä surullista. 

Eikun mahdollisuus!