Tunnetko tai tiedätkö ketään jolle ei olisi ollut apua psykoterapiassa?

Niistä tulee ylimielisiä ja epäkohteliaita ja happamia. Hyi!

Usko tai älä, valtaosa ihmisistä ei tunne ylipäätään ketään, joka olisi käynyt psykoterapiassa. En tunne minäkään.

Riippuu siitä, miten hyötyä arvioidaan, mutta tunnen ainakin yhden. Jos taas hyötyä arvioidaan yksinkertaisesti työkykyiseksi kuntoutumisen kannalta, niin sitten tunnen toisenkin.

Kiitos. Kertokaa vain lisää esimerkkejä siitä että psykoterapiasta ei ole apua. En pääse psykoterapiaan (ei ole voimia ryhtyä prosessiin) niin lohduttaa ajatella ettei siitä mitään hyötyä oiskaan.

ap

En tiedä mistä muustakaan voisi sitten olla, jos lääkkeet on jo käytössä. Ainoa vain, että terapeutin pitäisi olla itselle sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Usko tai älä, valtaosa ihmisistä ei tunne ylipäätään ketään, joka olisi käynyt psykoterapiassa. En tunne minäkään.

Veit sanat suustani. En tunne yhden yhtäkään, ja mielikuvani onkin, että terapia näyttäytyy muotiharrastuksena lähinnä julkkisten piireissä. Vai onko niin  että heillä kaikilla on terapiaa vaativa tausta? Tästä  pääsemmekin siihen päätelmään  että olisiko ihan tavallinen "tylsä" elämä ollut se, mitä pystyy elämään ilman terapiaa? 

Ymmärrän toki pahat traumat ja niiden aiheuttaman terapian tarpeen, mutta että juurikin julkisuuden ihmiset  tuntuvat tarvitsevan sitä..

Mulle ei ollut. Liian vaikeat ongelmat. Monta vuotta kävin. Oon nykyään tk eläkkeellä mt ongelmien takia. 

Siitä oli ihan tasan se hyöty, että joku ulkopuolinen kuunteli ongelmiani vuosia. Jos olisin ollut yhtään fiksumpi, olisin vaihtelevasti istunut kahvilla eri kaverin kanssa juttelemassa. Olisi tullut myös huomattavasti halvemmaksi (!) Henkilökohtaisesti en usko enää ns parantavaan psykoterapiaan, pl raskaan sarjan traumaterapian.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Kertokaa vain lisää esimerkkejä siitä että psykoterapiasta ei ole apua. En pääse psykoterapiaan (ei ole voimia ryhtyä prosessiin) niin lohduttaa ajatella ettei siitä mitään hyötyä oiskaan.

ap

Älä sure, olet samalla viivalla meidän tavisten kanssa. Ei osata tosin sinne pyrkiäkään, eikä olisi varaakaan.. paras tyytyä vain terapoimaan itse itseään. Jos apua tarvitsee, kenties joku vertaisryhmä?

Vierailija kirjoitti:

Siitä oli ihan tasan se hyöty, että joku ulkopuolinen kuunteli ongelmiani vuosia. Jos olisin ollut yhtään fiksumpi, olisin vaihtelevasti istunut kahvilla eri kaverin kanssa juttelemassa. Olisi tullut myös huomattavasti halvemmaksi (!) Henkilökohtaisesti en usko enää ns parantavaan psykoterapiaan, pl raskaan sarjan traumaterapian.

Edit: ja tosiaan myös tk-eläkkeellä nykyisin, en tosin pelkästään noista ongelmista. Silti sama vaikea-asteinen masennus ja muut ongelmag toistuvasti elämässä. 

Joillakin se johtaa siihen että pahuus ja sadismi kaivetaan terapiassa ihmisestä esiin.. Ja sitten alkaa sen toteuttaminen ensiksi läheisiä kohtaan.

Mulle ei ollut. Suurin ongelma oli mielestäni se, että ei oltu terapeutin kanssa yhtään samalla aaltopituudella, joten periaatteessa joku toinen terapeutti olisi voinut ehkä auttaakin. Tyhmyyttäni kävin siellä kuitenkin koko 3 vuotta, jonka siihen sai tukea, koska muutakaan ei ollut saatavilla.

Up

Psykoterapia ei ole paras terapian muoto, jos on kiireellisen avun tarpeessa. Silloin esim. ratkaisukeskeinen terapia on parempi.

Psykoterapia vaatii aikaa, kun kaikki kivet käännetään pohjamutia myöten. Jos on vakavasti masentunut, ei silloin jaksa itsereflektoida ja miettiä syntyjä syviä. Parempi, että keskitytään yhteen ongelmaan kerrallaan ja löydetään käytännöllisiä ratkaisuja. Ja päästään nopeammin elämässä eteenpäin. 

Minä. Lapseni (nyt jo aikuinen).

Lopetin psykoterapian 1,5v kohdalla koska en saanut siitä mitään apua. Toisaalta tunnen henkilön, joka sai merkittävää apua 3 vuoden psykoterapiasta ja se näkyy myös ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Niistä tulee ylimielisiä ja epäkohteliaita ja happamia. Hyi!

Nousee vissiin hattuun kun saavat sieltä sitä tukea itsellensä. Niitten terapeuttien pitäis olla helmassa kiinni 24/7 että ne tajuaisi tämän.

Vierailija kirjoitti:

Usko tai älä, valtaosa ihmisistä ei tunne ylipäätään ketään, joka olisi käynyt psykoterapiassa. En tunne minäkään.

En minäkään mutta kotona olen toiminut sellaisena psykoterapeuttina että ihme kun pää on vieläkin kasassa. 😘

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Kertokaa vain lisää esimerkkejä siitä että psykoterapiasta ei ole apua. En pääse psykoterapiaan (ei ole voimia ryhtyä prosessiin) niin lohduttaa ajatella ettei siitä mitään hyötyä oiskaan.

ap

Millainen ihminen olet ja mikä on sun ongelma tai asia johon sitä kaipaisit?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mistä muustakaan voisi sitten olla, jos lääkkeet on jo käytössä. Ainoa vain, että terapeutin pitäisi olla itselle sopiva.

Kaikki ei syö lääkkeitä koska ei tarvitse syödä niitä, jotkut haluavat vain puhua asioita.