Lue keskustelun säännöt.
Vanheneminen ahdistaa ja vituuttaa
28.04.2024 |
Täytän noin puolen vuoden päästä 32v eli olen jo kohta keski-ikäinen.
Kommentit (67)
Eläsie mittää, toine mokoma lissää ja oot jo eläkepäivien kynnyksellä!! 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Vanheneminen on parasta. Ei enää tarvitse niin kovasti miellyttää muita tai koittaa päteä ulkoisesti. Ihanaa vaan pötköttää sohvalla olohousuissa ilman mitään stressiä. Myös talous hyvällä tolalla. Vanhene arvokkaasti. Sisäisesti olet aina nuori ja lisäksi sinulla on se elämän tuoma viisaus mikä on korvaamatonta. Sisäinen rauha alkaa löytyä vasta keski-iässä. Elämän onnellisinta aikaa.
Minä täytän 38. Aivan ikäloppu olotila. Joka paikkaa kolottaa kun muutaman tunnin tekee lapiotöitä. Kyllä ottaa päähän kun en ole enää 20 ja risat ja jaksoi mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Juuri tämä on se mikä ahdistaa. Tuntuminen että aika menee kokoajan nopeampaa ja kiihtyy. 8 vuoden päästä olen jo vanha harppu
Vierailija kirjoitti:
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Vaikka 32-vuotiaana elämä oli mallillaan, en silti haluaisi palata siihen aikaan takaisin. Miksi joku haluaisi?
T. 52-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Olen 49 enkä mistään hinnasta haluaisi olla 32. Elämä on kaikin puolin parempaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Olen 49 enkä mistään hinnasta haluaisi olla 32. Elämä on kaikin puolin parempaa nyt.
Voit uskotella itsellesi niin, mutta kaikki jotka väittävät näin valehtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä kolotuksilla ja muilla. Elämä on lähes viiskymppisenä silti paljon parempaa kuin kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Olen 49 enkä mistään hinnasta haluaisi olla 32. Elämä on kaikin puolin parempaa nyt.
Ai jaa. No sehän on kiva sulle. Munkin elämä on ihan ok, mutta myllä mä mieluummin olisin edelleen nuori ja kaikki ihana vielä edessäpäin. Tekisin tiettyjä valintoja myös toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanheneminen on matka kohti kaiken loppumista ja tokihan se ahdistaa kun tiimalasin hiekka vähenee ja matka kohti väistämätöntä lyhenee. Tällaiset ajatukset kun nauttii elämästä ja haluaisi sen vaan jatkuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vanheneminen on parasta. Ei enää tarvitse niin kovasti miellyttää muita tai koittaa päteä ulkoisesti. Ihanaa vaan pötköttää sohvalla olohousuissa ilman mitään stressiä. Myös talous hyvällä tolalla. Vanhene arvokkaasti. Sisäisesti olet aina nuori ja lisäksi sinulla on se elämän tuoma viisaus mikä on korvaamatonta. Sisäinen rauha alkaa löytyä vasta keski-iässä. Elämän onnellisinta aikaa.
Olen täysin samaa mieltä 🙌 55N 💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Olen 49 enkä mistään hinnasta haluaisi olla 32. Elämä on kaikin puolin parempaa nyt.
Ai jaa. No sehän on kiva sulle. Munkin elämä on ihan ok, mutta myllä mä mieluummin olisin edelleen nuori ja kaikki ihana vielä edessäpäin. Tekisin tiettyjä valintoja myös toisin.
Viisikymppisenäkin voi olla vaikka mitä hienoa edessä. Ainakin minulla on paljon enemmän aikaa, rahaa ja mahdollisuuksia toteuttaa haaveitani kuin 20 vuotta sitten. Väärät valinnat sitten erikseen, mutten mielestäni ole tehnyt elämässäni yhtään niin pahaa erhettä, etten olisi niitä voinut korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vanheneminen on matka kohti kaiken loppumista ja tokihan se ahdistaa kun tiimalasin hiekka vähenee ja matka kohti väistämätöntä lyhenee. Tällaiset ajatukset kun nauttii elämästä ja haluaisi sen vaan jatkuvan.
Höpsistä. Ihana kun tällekin reissulle tulee joskus loppu. Enää ei tarvitse jaksaa yhtä pitkää matkaa kuin on tultu. Toivottavasti. En halua elää 100 vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Olen 49 enkä mistään hinnasta haluaisi olla 32. Elämä on kaikin puolin parempaa nyt.
Ai jaa. No sehän on kiva sulle. Munkin elämä on ihan ok, mutta myllä mä mieluummin olisin edelleen nuori ja kaikki ihana vielä edessäpäin. Tekisin tiettyjä valintoja myös toisin.
Mä elän kaikkea sitä ihanaa nyt, mikä silloin oli vielä edessäpäin. Miksi kaipaisin sitä aikaa kun sitä sai vielä odottaa :)
Kaikkein suurin syy on kuitenkin se, että kolmekymppisenä en tiennyt oikein mitään. Nyt on kertynyt kokemuksia, järkeä ja tietoa joiden avulla elämä on yksinkertaisesti helpompaa.
Täytän kesällä 44 ja elämä on erittäin mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.
Juuri tämä on se mikä ahdistaa. Tuntuminen että aika menee kokoajan nopeampaa ja kiihtyy. 8 vuoden päästä olen jo vanha harppu
Tiedän tunteen. Se tuntuu siltä, että aika vaan kuluu nopeammin ja nopeammin. Uutenavuotena miettii, että taas meni vuosi eikä oikeastaan mitään merkittävää ole tapahtunut. Vuodet toistaa itseään, ja jotenkin on tunne että on jumissaa, ja jotain pitäisi ehtiä elämässä, mutta ei oikein edes tiedä mitä. Tavallaan tuntuu kuin aika kuluisi hukkaan, ja yhä kiihtyvällä tahdilla. Tietynlainen spontaanius nuoruudesta, ja sellainen ajattomuus on kadonnut. Mitä enemmän ikää tulee, sen tietoisempi on ajan kulumisesta. Nuorena aikaa ja sen kulumista ei miettinyt, ja varmaan juuri siksi tuntui, että elämästä sai jotenkin enemmän irti. Aina tuntui tapahtuvan jotain ja aina oli tekemistä. Jaksoi innostua asioista ja myös toteuttaa niitä. Jossain vaiheessa se kaikki muuttui. Spontaanius katosi, kaikki suunnitellaan ja harkitaan nyt etukäteen, ja tavallinen tylsä arki on huomaamatta vienyt mennessään. Koko ystäväpiiri on vakiintunut, ja elää omaa arkeaan omissa ympyröissään. Tottakai edelleen voi tehdä asioita ja tavata ystäviä, ja vaikka mitä. Jotenkin mikään ei vaan enää tunnu samalta kuin nuorena.
Täytän 46 enkä haluaisi olla yhtään nuorempi! Elämä on hyvää.
Mikä siinä ahdistaa ja vituttaa? Minusta elämä on aina vain mennyt parempaan päin. Ura, omaisuus ja itsevarmuus ovat kasvaneet. Ihmissuhteet ovat parempia kuin nuorena ja terveyskin on vielä hyvä.