Vanheneminen ahdistaa ja vituuttaa

Oon 45v ja tuli taas jäykkyyksiä kroppaan. Yritän keksiä keinoja aina mitkä auttaa ja vetreyttää. Tuntuu että tulee nopeasti puutoksia ja kylmä sää ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.

Olen 49 enkä mistään hinnasta haluaisi olla 32. Elämä on kaikin puolin parempaa nyt. 

Minä olen kohta 65 ja jos olisi mahdollisuus, niin heti palaisin 18-vuotiaaksi.

Itse täytän 32 helmikuussa ja kyllä jotenki huomaa ettei enää oo niin paljon virtaa kuin ennen. 😂😂

Ikäkriisejä tulee ja menee, siinä välissä ehtii onneksi elääkin. Aina vaan mukavampaa on ollut kun on ekoko ajan enemmän ja enemmän varaa tehdä kaikkea kivaa.

Oon 50 ja aloitin pari vuotta sitten joogan, kun oli ihan jäykkä ja vanha olo. Mieliala ja vetreys parani heti ekasta kerrasta lähtien. Samalla hyväksyn myös sen vanhenemisen, koska mitä muutakaan voi? Elämä on sellaista kun se on, vanhenemisen vaihtoehto kuolema, ja sitä en vielä halua.

Onko vinkkejä keski-iän kriisistä selviytymiseen? Olen 39 ja tuntuu, että olen koko ikäni kavunnut ylämäkeä ja nyt lähtee kova luisu alaspäin! Olen vasta nyt päässyt elämän makuun, ja ahdistaa ajan väheneminen. :(

Mua ahdistaa lähestyvät kolmekymppiset. Kun tajuaa ettei ole saavuttanut elämässä mitään mitä kuvitteli tähän ikään mennessä saavuttavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.

Olen 49 enkä mistään hinnasta haluaisi olla 32. Elämä on kaikin puolin parempaa nyt. 

Voit uskotella itsellesi niin, mutta kaikki jotka väittävät näin valehtelevat.

No tuota 32-vuotiaana olin huonossa työssä, sinkku, hyvin yksinäinen, siksi hieman alkoholisoitunut, elämässä ei ollut merkitystä, minulla oli paniikkihäiriö ja painoin aivan liikaa. Nyt kaikki nuo asiat ovat muuttuneet täysin joten olen ihan rehellinen kun sanon etten mistään hinnasta vaihtaisi tuohon.

Eihän sille tunteelle oikein mitään voi, jos vanheneminen ahdistaa. Kannattaa kuitenkin ainakin yrittää hyväksyä asia, kun se tapahtuu jokatapuksessa. Turhaanhan sitä käyttää loppuelämänsä, jota oletettavasti kuitenkin on monia vuosikymmeniä jäljellä, murehtimalla sellaista mille ei mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Onko vinkkejä keski-iän kriisistä selviytymiseen? Olen 39 ja tuntuu, että olen koko ikäni kavunnut ylämäkeä ja nyt lähtee kova luisu alaspäin! Olen vasta nyt päässyt elämän makuun, ja ahdistaa ajan väheneminen. :(

Joo. Vähän jiinkuin kesäloma. Vaikka olisi vasta loman ensimmäinen päivä, alkaa ahdistaa loman loppuminen. Sitten ei osaa nauttia siitä lomasta, kun laskee vaan kauhuissaan miten päivät vähenee. Ihan hulluahan se on! Sama juttu elämän kanssa. Pitäisi vaan osata nauttia joka päivästä, eikä sen kummemmin miettiä paljonko on takana ja paljonko edessä.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa lähestyvät kolmekymppiset. Kun tajuaa ettei ole saavuttanut elämässä mitään mitä kuvitteli tähän ikään mennessä saavuttavansa.

Olen sinua vanhempi, mutta tuttu tunne. En nyt voi sataprosenttisesti sanoa, että tunnet samoin kuin minä, mutta kyllästyt tuohon ajatukseen vielä. Kun pääsen kolmenkympin tälle puolen. Elämä on sitä varten, että voi erehtyä, eksyä, löytää, kokeilla, turhautua ja kaikkea siltä väliltä monta kertaa uudelleen. Niin kauan kuin aika suo. Joten ota tämä uutena alkuna, ja mieti seuraavaksi mitä seuraavaksi yrität.

Kaikkihan me ikäännytään. Get over it!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.

Olen 49 enkä mistään hinnasta haluaisi olla 32. Elämä on kaikin puolin parempaa nyt. 

Voit uskotella itsellesi niin, mutta kaikki jotka väittävät näin valehtelevat.

No tuota 32-vuotiaana olin huonossa työssä, sinkku, hyvin yksinäinen, siksi hieman alkoholisoitunut, elämässä ei ollut merkitystä, minulla oli paniikkihäiriö ja painoin aivan liikaa. Nyt kaikki nuo asiat ovat muuttuneet täysin joten olen ihan rehellinen kun sanon etten mistään hinnasta vaihtaisi tuohon.

Ei kukaan varmaan haluaisi huonompaan elämäntilanteeseen, mutta ainakin minä tulkitsen, että tässä nyt ihan vaan iästä puhutaan. Ei siis että palaisi siihen elämäntilanteeseen missä on sen ikäisenä ollut, vaan että vaan yksinkertaisesti olisi nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan me ikäännytään. Get over it!

Mä luulen, että tässä on kyse syvemmistä vesistä kuin pelkästä ikääntymisen pelosta. Ja silloin tuolla neuvolla ei tee mitään.

Mee töihin, raha kuulemma rauhoittaa.

Nro 26. Jostain kumman syystä koen, että elämä on parasta aikaa juuri nyt. Pelkoni olisi palata takaisin 20-kesäiseksi. Kuinka tyhmä silloin olinkaan. Olen vieläkin, mutta silloin olin ihan harhautuneen tyhmä.

Nelikymppisenä ainakin on mukavaa. Teinit asuvat vielä kotona, mutta omaa rauhallista aikaa on oikeastaan jo kaikki vapaa-aika. Töissä menee hyvin, kun on päässyt jo uralla etenemään. Ulkonäkö on toki jo vähän vanhentunut, mutta mitään kremppaa ei tunnu missään. Kaverit vanhenevat samaa tahtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, odota vaan ja ennen kuin huomaatkaan täytätkin 52. Silloin antaisit mitä vaan että täyttäisit vasta 32.

Juuri tämä on se mikä ahdistaa. Tuntuminen että aika menee kokoajan nopeampaa ja kiihtyy. 8 vuoden päästä olen jo vanha harppu

Minä menin 40-vuotiaana toisen kerran naimisiin ja pyöräytin vielä yhden lapsenkin. Eikä yhtään ahdistanut ikä. Nyt olen 6kymppinen ja joskus huomaan miettiväni, että mitä jos kuolen ykskaks, mutta pääsääntöisesti nautin elämästäni. 

Jep, niin tekee. M50

Minä 48v mies ihmettelen missä se minun nouseva markkina-arvo näkyy kun minkään ikäset naiset ei oo olleet kiinnostuneita minusta vuoden 2010 jälkeen ja miehen markkina-arvon pitäisi nousta keski-iässä huippuunsa.

M48