Onko kiusaajalle annettava anteeksi?

Ei. Harvemmin ne kyllä pyytää, mutta ei sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Se helpottaa sun omaa oloa. Sä hyväksyt sen että näin on käynyt, elämä jatkuu, sun ei olisi tarvinnut tehdä mitään toisin, kiusaaja kiusaa koska hänellä itsellään on ongelmia.

Ei helpota. Se mikä helpotti oli kun sain kuulla että kiusaajani oli kuollut. Ja sen jälkeen ei häntä sen kummemmin tarvitse ajatella.

Ei ole annettava anteeksi, mutta tutkitusti anteeksiannon prosessi (ei välttämättä suoraan kiusaajalle vaan omassa mielessässi) helpottaa pääsemään asiassa eteenpäin. Se tuo katkeruuden sijaan ymmärrystä. Itse näkisin sen niin, että ymmärtää ettei itsessä ole vika, vaan kiusaaja on syystä tai toisesta sellainen kuin on ja tekee pahoja tekoja, sisimmissään hän kärsii ja oireilee sitä siirtämällä kärsimystä muihin. Tämä on aika vaikeaa ja itse en ole osannut antaa anteeksi monille kiusaajilleni, mutta minua kiehtoo ajatus siitä, jos pääsisin sen avulla traumojeni prosessoinnista eteenpäin. Toisaalta olen huomannut että aika ja korjaavat kokemukset ovat jo auttaneet, enkä haluaisi tietoisesti palata ajatuksissa vaikeiisin vaiheisiin elämässäni, mitä anteeksi antaminen vaatisi.

Kiusaaja on heikko ja heikkoja kannattaa kohdella ymmärtävästi. Ei voi kauhalla vaatia kun on pikkulusikalla, tai pipetillä, annettu.

Jatkaisin elämääni enkä pohtisi mitään anteeksiantoja.

Tuskin/harvoin se kiusaaja anteeksi sitten pyytääkään. Ajanhukkaa miettiä tuollaista.

Paras kun toimii itselle siten että on parempi olla. Anteeksianto tarkoittaa vain sitä, että päästät irti niistä negatiivisista tunteista joita yhä kannat tapahtumasta. Ei se tarkoita sitä, että hyväksyisit heidän tekonsa vaan että päästät irti. Jos ei opettele antamaan anteeksi kantaa asioita lopun ikään itsessään ja silloin kaltointekijä on todellisuudessa voittanut. Eli jos annat anteeksi niin tee se itsesi takia. Muulla ei ole väliä.

Ei sun tarvitse kellekään kuuluttaa anteeksiantoa tai anteeksiantamattomuutta. Teet minkä näet itsellesi parhaaksi, itsesi kanssa. Voisi silti sanoa, että oman itsesi ja mielenrauhasi takia on parempi antaa anteeksi ja unohtaa. Tapahtunut on asia mille et enää mitään mahda etkä todennäköisesti olisi voinut asiaan vaikuttaa edes tilanteen ollessa päällä. Toiset vaan on mätämunia.

Mutta kukaan tai mikään ei voi edellyttää että sun pitäisi olla missään tekemisissä entisen kiusaajasi kanssa. Siinä voit vetää rajan eikä kellään ole oikeutta sua siitä arvostella tai sanoa että kasva aikuiseksi. Tai jotain muuta syyllistävää shittiä.

Jos kiusaajani kävelee vastaan niin vedän turpiin

Aikaa kulunut jo vuosikymmeniä, mutta siltikin

En nääs ole enää se sama hintelä poika jota kiusattiin

Tapaamisiin :D

Joskus on niin että itsensä muka kiusatuksi kokeva on jossain ihmissuhdesopassa itse osallisena ja jos joku jota hän kutsuu kiusaajaksi yrittää ronkkia asiaa vaikka tikulla niin toinen tuntee vain itsensä kiusatuksi kun pitäisi ottaa kantaa ja selvittää. Eli muka 'kiusaajan' tarttis haihtua. Tämä on niitä 'onko sinulla häirikkö' asioita ja tilanteita.

Liian paljon yksinkertaistettua kyvysä vain, että onko kiusaajalle annettava anteeksi. Ylipäätänsä tarttis kovasti selventää asioita ja tilanteita joissa voi pyytää ja antaa anteeksi.  

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiusaajia vaivaa? Onko niitä pahoinpidelty vai muuten käsitelty huolimattomasti lapsena että ovat saaneet jonkinlaisen aivovamman?

Pitäähän se jo ala-asteella tehdä selväksi nokimisjärjestys. Niinhän se menee luonnossakin normaalisti, vahvin hallitsee. Enemmän aivovamma on kiusatuilla, jos ei ole minkäänlaista taistelian luonnetta vastustaa kiusaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Se helpottaa sun omaa oloa. Sä hyväksyt sen että näin on käynyt, elämä jatkuu, sun ei olisi tarvinnut tehdä mitään toisin, kiusaaja kiusaa koska hänellä itsellään on ongelmia.

Ei helpota. Kertoo vain siitä, että henkilö ei arvosta itseään ja on hylännyt itsensä. Elämä voi jatkua ilman anteeksi antamistakin.

On vaikea antaa anteeksi jos kukaan ei pyydä. 

Minusta anteeksiantoa tärkeämpää on käsitellä asia ja mennä eteenpäin. Jos ei kiusaajan kanssa tarvitse elää, se on varmaan helpompaa. Suosittelen kaikille että karsii elämästään ikävät ja huonoa mieltä tuovat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa ketä pidät vankina kun et anna anteeksi olet sinä itse. Pidät kiinni koetusta vääryydestä niin se myrkyttää sun koko elämän. Tee kuten parhaaksi näet.

Mistä sä tämän päätelmän vedät? Kun ei se pidä paikkansa. Mun elämä on ihan hyvä, itse en sitä ole mitenkään myrkyttänyt. Päinvastoin olen elämässäni onnistunut sata kertaa paremmin kuin kiusaajani, en minä silti viitsi heille anteeksi antaa. Eat my dust suckers!

Multa ei ole pyydetty anteeksi, mutta olen antanut anteeksi. Katkeruus ja vihaaminen syövät ilon elämästä ja vievät kaiken sen mitä haluan tuntea. Haluan olla onnellinen, rakastaa itseäni ja läheisiäni, elää rauhassa ja nauttia kaikesta ihanasta mitä maailmassa on. Haluan myös kasvattaa lapseni rakkaudella ja hyvyydellä. Näitä ei voi opettaa, jos ei niitä koe itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiusaajia vaivaa? Onko niitä pahoinpidelty vai muuten käsitelty huolimattomasti lapsena että ovat saaneet jonkinlaisen aivovamman?

Pitäähän se jo ala-asteella tehdä selväksi nokimisjärjestys. Niinhän se menee luonnossakin normaalisti, vahvin hallitsee. Enemmän aivovamma on kiusatuilla, jos ei ole minkäänlaista taistelian luonnetta vastustaa kiusaajaa.

Mikä nokkimis? Ei maailma mikään kanala ole. Toki kiusaajien ajatus lienee sillä tasolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen antanut anteeksi kaikille. Oman hyvinvointini takia.

Miten säälittäväksi voi ihminen heitäytyä? Heikot antaa anteeksi. Ei ihme että sinua kiusataan ja poljetaan miten halutaan. Varsinainen kynnysmatto.

Sinun sanasi ovat kiusaamista.

En ole heikko, enkä kynnysmatto. 

Anteeksiantoni koskee aivan hirvittäviä asioita, joiden osaksi olen joutunut. Näen itse tekijät heikkoina. Minä olen henkisesti vahvempi kuin he. Anteeksianto auttaa minua itseäni jatkamaan elämässäni eteenpäin.

Vihaan kiinni jääminen ei kannata.

Miltä susta tuntuu vihata kiusaajia? 

 

Itsestä viha ei ole hyvä tunne. Siksi yritän päästä siitä eroon. En välttämättä antamalla anteeksi, vaan ajattelemalla, että

a) en voi tietää kiusaajan motiivia kiusaamiselle - se voi olla mitä vaan pelosta huonoon kotikasvatukseen, mutta tuskin mitään positiivista.

b) vaikka kiusaaja aidosti pitäisi minua huonompana ihmisenä, en sitä kuitenkaan ole eli toisten mielipiteet ovat mielipiteitä eivätkä tosiasioita. 

 

c) olipa mun menneisyys mitä tahansa, niin se ei määrittele tai määrää mun tulevaisuutta. 

 

Anteeksianto tulee sitten itsekseen jos on tullakseen, mutta en pidä sitä minään tavoitteena. Tavoitteeni on, että itsellä on parempi olla. Esim. sääli kiusaajaa kohtaan tuntuu paremmalta kuin viha. Toisaalta viha tuntuu paremmalta kuin epätoivo tai masennus. Siis tunteet ovat asteikolla, ja haluan olla asteikon yläpäässä. Se vaatii tietoista keskittymistä, ei anteeksipyyntöä (josta ei ole taetta). 

 

Itse en kaipaa anteeksipyyntöä. Miten se muka muuttaa mitään, etenkään menneisyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen antanut anteeksi kaikille. Oman hyvinvointini takia.

Miten säälittäväksi voi ihminen heitäytyä? Heikot antaa anteeksi. Ei ihme että sinua kiusataan ja poljetaan miten halutaan. Varsinainen kynnysmatto.

 Anteeksi antaminen ja omien rajojen pitäminen on aivan eri asia. Voi ymmärtää että toinen on esimerkiksi narsisti, hän kiusaa, hän ei muutu miksikään. Mutta hän ei enää ikinä tule olemaan osa mun elämää.

Kiusaajani on insestin tulos joten ymmärrän ettei niillä geeneillä ollut mahdollista saada mitään laatua aikaan.