Kun pariskunnasta toinen haluaa laihduttaa ja toinen ei

Avaaja syö täysin väärin, joten en ihmettele tuota painoindeksiä. Nyt ne jäätelöt ja suklaat pois! Aikuinen ihminen ei niitä tarvitse!

Mitä väliä, mitä mies syö ja mitä sinä? Pitäkää huoli omista syömisistänne. Yksityisasia.

Meillä yli 30 vuoden parisuhde. En omista mieheni kroppaa eikä hän minun. Jos toinen haluaa laihtua niin hän laihtuu. Piste.

Voi hyvää päivää taas. Se laihduttaa joka haluaa. Vaikka teille kyllä tekisi molemmille hyvää ruokavalio remontti siitä päätellen mitä kirjoitit tänne.

Mun mies on ylipainoinen, vatsakas hemmo. Minäkin olin ylipainoinen, enää en ole. Ihan itsekseni säädin ruokavaliota. Mies syö samaa ruokaa kuin minä, mutta hän napostelee paljon. Mä taas en.

Se on oma käsi mikä niitä naposteltavia ja "herkkuja" suuhun kuljettaa. Vastuu omasta hyvin- tai pahoinvoinnista on ihmisellä itsellään.

Ap on tehnyt selväksi ettei halua tietää laihdutuslääkkeiden toimintaperiaatteista mutta on silti tehnyt tämän ketjun jossa kyselee näkökulmia ja neuvoja tilanteeseen jossa mies harkitsee laihdutuslääkettä. Kyllä se on ihan oikeasti myös ap:n etu edes vähän ymmärtää miten laihdutuslääke toimii jos samaan aikaan pohtii miten tukea tai olla tukematta miehen laihdutusta.

Teidän ei kannata jo etukäteen riidellä sitä kuka syö herkkuja ja koska sitten jos ja kun mies saa aikaiseksi jonain päivänä hakea sen reseptin ja aloittaa lääkityksen. Mies tulee kyllä todennäköisesti lääkettä käyttäessään huomaamaan, että ruokahalu vähenee ja syömähimo vähenee, ja silloin puolison syöminen ei aiheuta yhtä suurta kompastuskiveä kuin nyt. 

Mies ei saa kiristää ja pakottaa että toisenkin on otettava hyvin kallis ja mahdollisesti pahoinvointia ja vatsavaivoja lisäävä lääkitys, aina on mahdollista saada vakavampiakin sivuoireita. Ymmärrän ap:n ahdistuksen tässä asiassa jos mies yrittää laittaa hänet vastuuseen siitä ellei itse viitsi tai uskalla aloittaa lääkettä ja laihdutuskuuria yksin.

Kun mies valittaa ja painostaa, pitää vain toistella että laihdutuslääkkeen aloitus tai aloittamattomuus on hänen oma päätöksensä josta hän on yksin vastuussa. Nyt mies voi käyttää ap:ta tekosyynä/syntipukkina jos ei itse saa aikaiseksi ottaa vastuuta lääkityksestään ja laihdutuksestaan.

Mies haluaa laihtua ja haluaa myös, että ap laihtuu. Ap vaan ei ole tajunnut nyt vinkkiä.

Ap: syömiset kuulostaa naurettavilta. Päivällinen/iltapala on viili ja sitten vedetään herkkuja. Vähän karkkia, suklaata, jätskiä. Se on äkkiä sellanen 1000kcal lisää. Laihtumisella on sairauksiin vain positiivisia vaikutuksia. Älä nyt piileskele niiden takana ettet pysty laihduttamaan. Liikunnalla et laihdu, mutta pelkällä ruokavalion muutoksella kyllä laihdut. Toki liikunta kannattaa aina. Marttyyriksi ei kannata alkaa. Mielellään söisit salatteja ruuan kanssa, mutta et jaksa laittaa kun mieskään ei laita? Eiköhän jokainen ole vastuussa omasta ruokailustaan, ei minullekkaan kukaan tee ruokia valmiiksi. Itse ne on tehtävä. Ostakaa valmiita salattisekoituksia, kirsikkatomatteja, pikkuporkkanoita yms. Niitä ei kenenkään tarvitse laittaa.

Mies voi tehdä omat puuronsa. Ruoka voi ollla tavallista kotiruokaa, kunhan on kiinnitetty huomiota siihen missä suhteessa ruuassa on hiilarit, rasva ja proteiinit sekä annoskokoon.

On ihan totta, että jos on tiukassa herkkukoukussa on todella vaikea laihduttaa jos puoliso mussuttaa karkkia vieressä. Pitäkää yksi herkkupäivä viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Perimmäinen ongelma = mies on sitä mieltä että minunkin pitäisi aloittaa sama lääke, että hän raaskii sitä itselleen ostaa. Että käytettäisiin samaa kallista lääkettä sitten molemmat. Lisäksi häntä ärsyttää jos itselleni jotain hyvää joskus, koska hän sitten syö niitä myös. Hän esimerkiksi kaupassa sanoo ettei osta mitään karkkia tms, mutta jos minä ostan itselleni, hän sitten popsii niitä pitkin päivää. Syö esim. puuron mustikoilla iltapalaksi jos minä teen ne valmiiksi, mutta on välillä ärtynytkin kun haluaisi vaikka jäätelöä ja minä haluankin puuroa. Joskus myös harmittaa se kun on vihainen siitä ettei laihdu nykysysteemillä. Minä fiksusti koetan neuvoa, tuen ja tsemppaan mutta en halua koko elämääni muuttaa siksi että hän haluaa laihtua. Enkä aloita lääkettä.

Olisi aivan ok ja hieno juttu jos hän vaan itse ottaisi vastuun laihduttamisestaan. Mutta minulla ei siihen voimia ole tällä hetkellä. Hyvä että ja

Mitä jos vain lopetatte herkkujen ostamisen? Tai ainakin rajoitatte ja pidätte yhden herkkupäivän viikossa, jolloin ostatte jonkun yhteisen herkun, oli se sitten jäätelöpaketti tai karkkipussi? Totta kai niitä herkkuja tekee mieli ja tulee syötyä, jos on koko ajan kaapissa jotain. Tekisi varmasti hyvää teidän molempien terveydelle. Ylenmääräinen sokerin syönti vain ylläpitää tulehdustilaa kehossasi, mikä aiheuttaa kipuja.

Ok selvä. Täytyy sitten vaan erota etten ole miehen laihtumisen tiellä ja pilaa hänen elämää   ap

En nyt ihan ymmärrä millaisessa symbioosissa miehesi kanssa elätte. Ei ole mikään ylivoimainen asia, jos tekee itselleen salaattia tai raastetta, ne säilyvät hyvin jääkaapissa pari päivää.

Meillä mies syö ja keittää kaurapuuron itselleen aamulla, minä syön voileivän. Pääruoka kerran päivässä tehdään niin, että se sopii molempien makuun ja ruokarajoitteisiin.

Itse en välitä makeista ruuista, mies paistaa itselleen jotain marja- tai omenapiirakkaa, pakastaa ja syö sitten viipaleen ip-kahvilla.

Mikä ongelma? Minä olen himoliikkuja, päivittäin on urheiltava. Miehen saan suostuteltua kerran kuukauteen kanssani lenkille. Mies elää hiilarilla, minä proteiinilla. Ja samaa lämmintä ruokaa syödään. Järjen ja luovuuden käyttö on sallittua.