Vinkkejä kaivataan!!! Miten toimitte puheliaiden monologin pitäjien kanssa?
Olen menossa kylään tuttavan luo ja joka kerta meillä on sama ongelma.
Minulla on tapana kysellä toisten kuulumisia ja esittää tarkentavia kysymyksiä. Hänellä on tapana innostua ja kertoa itsestään ihan todella pitkät pätkät tarinaa kysymättä minun kuulumisiani ollenkaan. Tämä johtaa siihen että puhumme lähennä hänestä ja hänen asioistaan. Ei siinä, tosi hauskat jutut hänellä ja kiinnostavaa kuultavaa mutta tuntuu silti hassulta.
Tulisiko tällaisessa tilanteessa alkaa kilpaa puhumaan ja kääntää puheenaiheet itseensä? Vai vaan luovuttaa ja kuunnella? Miten toimitte? Kilpapuhuminen tuntuu tosi epäluontevalta ja myös se, etten jaa itsestäni mitään tuntuu epäkohteliaalta ja myös ikävältä jos vaikka olisi joku tärkeä tapahtuma jaettavaksi.
Juu, hän idästä ja minä lännestä. Kulttuurieroja kenties?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Miksi menet hänen luokseen jos pidät sitä rasittavana? Ei kukaan sinua pakota.
Kaikissa ihmisissä on joku rasittava piirre. Ap
Mulla on yksi tuollainen kaveri ja en vaan enää oikein jaksa häntä. Muuten kyllä ihan mukava ja ystävällinen ihminen, muistaa aina merkkipäivät jne. mutta se puheripuli on kyllä jotain aivan järkyttävää ja sitten kun sitä samaa asiaa käydään läpi uudestaan ja uudestaan (esim. hänen miesongelmansa).
Kulttuuri idässä ja lännessä on aika erilainen. Joko sinun pitää keskustella erilaisista tavoistanne suoraan tai sitten opetella puhumaan itsekkäästi päälle.
hah, mulla on tälläinen pomo :D Ei kyllä haittaa että puhuu, koska olen itse jo introvertti niin en koskaan keksi mitään sanottavaa. Työhaastattelussa oli parasta kun puhui vain itsestään. joskus jopa hassua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuollainen kaveri ja en vaan enää oikein jaksa häntä. Muuten kyllä ihan mukava ja ystävällinen ihminen, muistaa aina merkkipäivät jne. mutta se puheripuli on kyllä jotain aivan järkyttävää ja sitten kun sitä samaa asiaa käydään läpi uudestaan ja uudestaan (esim. hänen miesongelmansa).
Tuo vielä että samaa juttua monta kertaa! Ootko löytänyt jotain tapoja hienotunteisesti hillitä ripulia? Ap
Vierailija kirjoitti:
hah, mulla on tälläinen pomo :D Ei kyllä haittaa että puhuu, koska olen itse jo introvertti niin en koskaan keksi mitään sanottavaa. Työhaastattelussa oli parasta kun puhui vain itsestään. joskus jopa hassua.
Heh! Onko hän itäsuomalainen?
Ensinnäkin lopeta kysymykset. Toiseksi puhu omia juttujasi. Jos hän sinnikkäästi huutaa päälle, poistu.mulla on näitä tuttuja ja raskasta on. Nyt on lopettanut puhelumeen vastaamisen heille.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin lopeta kysymykset. Toiseksi puhu omia juttujasi. Jos hän sinnikkäästi huutaa päälle, poistu.mulla on näitä tuttuja ja raskasta on. Nyt on lopettanut puhelumeen vastaamisen heille.
Poistuminen tuntuisi vähän tylyltä mutta ehkä pitäisikin hillitä kysymyksiä ja sen sijaan kommentoida jotain ja kääntää aihe muualle? Ap
Vierailija kirjoitti:
Ala haukotella siinä sohvalla
Hah :) Haluan kuitenkin olla kohtelias enkä nolata ketään. Ap
Ap, sun kannattaa tehdä niin kuin itse haluat; joko alat puhua itsestäsikin tai sitten vain kuuntelet. Voi olla, että häntä vaivaa sinun mykkyys, ja että salaat omia juttujasi, tai sitten ei. Tiesithän, että on olemassa erilaisia kommunikointityylejä, ja ne ovat ihan ookoo.
Mutta jos haluat puhua, puhu. Jos sulla on jotain tärkeää kerrottavaa, kerro. En ihan oikeastaan hahmota miksi et jo tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuollainen kaveri ja en vaan enää oikein jaksa häntä. Muuten kyllä ihan mukava ja ystävällinen ihminen, muistaa aina merkkipäivät jne. mutta se puheripuli on kyllä jotain aivan järkyttävää ja sitten kun sitä samaa asiaa käydään läpi uudestaan ja uudestaan (esim. hänen miesongelmansa).
Tuo vielä että samaa juttua monta kertaa! Ootko löytänyt jotain tapoja hienotunteisesti hillitä ripulia? Ap
Eipä siihen oikein mikään auta kun ei saa suunvuoroa. Koitan vaihtaa puhenaihetta , mutta harvoin onnistuu kun hän ainaa palaa siihen samaan aiheeseen.
Oon oppinut lopettamaan sen monologin hienovaraisesti aika alkuvaiheessa ja vaihtamaan aihetta.
Meillä taitaa olla sama kaveri. Olen vaan kuuntelevani.
Näytä, että kuuntelet yhtä paljon kun kaveri vaikuttaa kuuntelevan sinua. Pölötät vaan päälle tai puhut muusta. Älä tee tarkentavia kysymyksiä. Heittäydy vähän tyhmäksi. Katso kuinka kauan menee että tajuaa.
Heittäydy täysin tyhmäksi tai sitten se kilpailu vaan pystyyn kuka puhuu eniten ja kovimmin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun kannattaa tehdä niin kuin itse haluat; joko alat puhua itsestäsikin tai sitten vain kuuntelet. Voi olla, että häntä vaivaa sinun mykkyys, ja että salaat omia juttujasi, tai sitten ei. Tiesithän, että on olemassa erilaisia kommunikointityylejä, ja ne ovat ihan ookoo.
Mutta jos haluat puhua, puhu. Jos sulla on jotain tärkeää kerrottavaa, kerro. En ihan oikeastaan hahmota miksi et jo tee niin.
Mikä mykkyys? En todellakaan ole mykkä, vaan normaalit käytöstavat omaava ihminen joka normaalisti keskustelee ihmisten kanssa vastavuoroisesti molempien asioista.
En puhu, koska en saa suunvuoroa. Ei ole luontaista puhua päälle, pidän sitä todella epäkohteliaana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oon oppinut lopettamaan sen monologin hienovaraisesti aika alkuvaiheessa ja vaihtamaan aihetta.
Vau! Hienoa! Onko antaa vinkkejä, miten onnistut hienovaraisesti? Vaikka joku esimerkki? :) Ap
Ei mitenkään, jos hän puhuu päälle ja tauotta. Ero auttaa. Jos olet vain hiljaa aina, kun on hiljaista tai taukoja, sitten toinen on "yksinpuhujan roolissa" väkisinkin, ettei tulisi kiusallisia hetkiä, joutuu kertomaan itsestään jotain. Ellet ota omaa puhetilaa. Mutta ehkä hän on päällepuhuja ja on asiaa paljon? Entä jos puhuu muusta kuin itsestään myös, muttet huomaa sitä.
Miksi menet hänen luokseen jos pidät sitä rasittavana? Ei kukaan sinua pakota.