Kiipeilevät lapset (ov)

kunnes syntyi pikkusisko, joka kiipeili koko ajan ja joka paikkaan,

Tauottomasti syöttötuolista ruokapöydälle, kunnes laitettiin valjaat,

sohvan selkänojalle, vessapytylle ja siitä lavuaarin vieruspöydälle,

kirjahyllylle jne

Asuttiin asunnossa, joka oli kolmessa tasossa, keittiö keskimmäisessä,

makkarit ylhäällä ja olohuone alhaalla. Oli KOKO ajan siellä portaissa.

Tai siis meillä oli portit tietysti mutta kun 3 v isosisko aina välillä jätti portit

auki tai itse piti kulkea edestakaisin, niin se oli yhtä jatkuvaa kaaosta ja vahtimista.

Luulin sekoavani niiden portaiden takia lähinnä, ja muutenkin:)

Alle 2-vuotiaana lapsi oli hetken hukassa, juoksentelin paritaloyhtiömme takapihojen ohi ja huutelin, jostain kuului lopulta ääni: "No mitä?!" Ensin en tajunnut mistä se tulee, kunnes nostin katseeni ja siellähän tyttö istui hajareisin

yhden naapurin takapihan aidan päällä, ainakin kahden metrin korkeudessa.

Oli kiivennyt sinne tähyilemään muita lapsia.

Ihan mahdotonta, kun ei voi pieneksi hetkeksi jättää, edes oman vessakäynnin ajaksi, kun lapsi on koko ajan kiipeilemässä. Nyt olen tehnyt niin, että jos mun täytyy vaikka vessassa käydä, niin jätän lapsen eteiseen, missä ei ole kiipeilymahdollisuuksia, paitsi kenkäteline. Siinä ei pääse pahasti käymään, vaikka sen päälle kiipeäisikin. Itse asiassa poika viskookin kaikki kengät lattialle telineestä eikä ehdi aloittaa kiipeilyä ennen kuin tulen vessasta.

Meillä saisi pultata tuolit lattiaan kun vajaa 2 vuotias niitä siirtelee haluamiinsa paikkoihin ja kiipeilee ihan joka paikkaan. Mikään ei tepsi.

Meillä kuopus (poika) on nyt kiipeilyvaiheessa, ikää 1,5v. On kyllä rasittavaa! keittiön pöydälle, sohvan käsinojalle ja siitä akvaariota tönimään, olohuoneen pöydälle..keikkuu siihen malliin välillä että tosiaan hirvittää.



Meillä esikoinen (tyttö) ei ikinä harrastanut tällaista kiipeilyä, ja nyt olenkin ihan ihmeissäni ;) Toivon vain että pian laantuisi....

Oma tyttö tuli pinnasängystä omin neuvoin pois 8kk:sta lähtien. Vielä ihmeellisempää oli ettei kertaakaan satuttanut itseään. :)

kiipeili kaikki mahdolliset paikat, jopa ovenkarmeja ja bussipysäkin tankoja pitkin ylös sekunneissa



nyt on 10vuotiaana varsin lupaava urheijanalku, jolla vieläkin energiaa riittää =)

tyttö oli kiipeilijä ja aloitti sen yksivuotispäivänvä tienoilla. Toinen lapsi olikin sitten mallia insinööri ja purki ja kokosi kaikkea sallittua ja kiellettyäkin.

Esikoinen (3v4kk) kiipeilee puissa ja kiipeilytelineissä niin, että äitiä hirvittää. Tietää kyllä, että puuhun EI saa kiivetä, jos joku aikuinen ei ole lähettyvillä ja onneksi on totellutkin tuota sääntöä. Kiipeilyn tuo aloitti jo ennen kuin oppi kävelemään. Poika oppi kävelemään 1v4kk ikäisenä ja n. vuoden ikäisenä tuo kiipeili sohvalle ja keittiön pöydälle. Vähän alle 2 vuotiaana herra hoksasi, että niitä keittiön tuoleja onkin kiva siirrellä ja pääsee uusiin paikkoihin, kun äiti ei näe. Eipä siinä muu auttanut, kun kaataa tuolit lattialle. Raskaana ollessa en oikein jaksanut nostella tuota marakattia viittäsataa kertaa päivän mittaa pois keittiön työtasoilta sun muista kielletyistä paikoista.

Kuopus (1v5kk) on samanlainen marakatti kuin isoveljensä. Puistossa haluaa aina kiivetä isojen kiipeilytelineessä ja kiivetä isojen liukumäkeen. Ja äiti ei tietty saa missään nimessä auttaa.. Tämä pikku ukko oppi kiipeämään pinniksestä pois n. 10 kuukauden iässä, esikoinen oppi tuon taidon vasta joskus 1v4kk iässä. Koko ajan saisi olla silmät selässä ja sekään ei aina riitä.

HUOH. Ehkä pitäis hankkia noille valjaat tai sitten sellainen koiranpentujen aitaus, jonka laittaisi tuonne olkkarin nurkkaan, missä ei ole mitään, minkä päälle voisi kiivetä :D

Joskus tuntuu ettei edes vessaan pääse, kun jostain kuuluu KILI KILI KLONKS UPS ÄITI, kun jompi kumpi on päättänyt kiivetä johonkin ja tiputtavat vahingossa jotain alas. Vielä ei ole sattunut mitään vahinkoja, tai siis, tarkoitan, ettei lapsiin ole vielä sattunut.

Olimme anoppilassa ja joimme teetä. Minä poistuin vessaan, miehellä soi kännykkä ja meni puhumaan parvekkeelle, anoppi jäi vahtimaan lasta. Käänsi kuitenkin hetkeksi selkänsä, sitä ennen oli laittanut mukinsa keittiön tasolle. Meidän kiipeilijä otti lelulaatikon, tyhjensi sen ja käänsi ympäri, työnsi tason viereen ja kiipesi ottamaan teemukin. Tulin vessasta ja oli naurussa pitelemistä kun mukula lipoo huuliaan onneksi jo jäähtynyt teemuki kourassa :DD.



Alan ymmärtää, miksi sanotaan että taaperolle ei saa kääntää selkäänsä hetkeksikään...

Pinnasängystä ei ole vielä onneksi älynnyt lähteä kiipeämään, mutta tuolien siirtäminen on tuttua hommaa. Tuoleja on työnnelty jo monta kuukautta ja nyt niitä siirrellään tavoitteena päästä kiipeämään jonnekin. Ongelma vaan on tuo ikä, 11kk. Pojalla ei ole mitään järkeä päässä. Rappuset osaa jo hienosti peruuttaa alas, mutta samalla lailla yrittää tulla alas pöydältä ja sitten taas kopsahtaa.. Mutta kiva kuulla ettemme ole ainoita!



Ap

joka oppi seisomaan 7 kk iässä ja lähti silloin kiipeämän -- veti siis itsensä sohvalle, siit sohvan seinää vasten olevalle selkänojalle ja lopulta ikkunalaudalle. Oli siinä ihmettelemistä kun 7-kiloinen pikku sintti istuskeli ikkunalaudalla. Ja kymmenkuisena kiipesi omaan trip trappiinsa selkäpuolelta. Nyt kolmivuotiaana kiipeää siinä missä naapureiden 5- ja 6-vuotiaat. Muu kehitys ei sitten ole yhtään edellä, mutta kiipeäminen on -- poika menee mihin tahtoo ja keksii kyllä keinot... On pieni, vahva ja sinnikäs :) Toisaalta ei ole vielä koskaan satuttanut itseään ja nyt alkaa varmaan jo vähän tiedostaa vaaraa. Selvästi joskus pysähtyy harkitsemaan vaihtoehtoisia tapoja ja reittejä ja valitsee sen ei ehkä ihan niin hengenvaarallisen. Päiväkodissa siellä jo 17 vuotta olleet 2 hoitajaa eivät kuulemma ole vielä koskaan törmänneet moiseen apinalapseen...

Vanhempi lähti suht hitaasti liikkeelle. Reilu vuoden vanhana oppi kävelemään, mutta sitä ennen pääsi kyllä sohvalle, tuolille ja vanhempien sänkyyn. Ja reilusti alle 1,5 v sitten keittiön pöydälle, sohvan selkänojan yli jne. Tuolien siirtelystä ja joka paikkaan pääsemisestä ei kuitenkaan ollut niin kiinnostunut, että sisällä olisi joka paikkaan mennyt. Kiipeilyinnostus toteutui lähinnä ulkona, jossa 2,5v:nä meni käsien varassa roikkuen verkkoa pitkin. 3v:nä tosiaan kiipeili yhtä hyvin kuin 5/6-vuotiaat ja nyt 4v:nä ei löydy kiipeilytelinettä mitä ei ylös asti mene ja kaikkia temppuja tee (jos vaan ulottuvuus riittää, kun on pienikokoinen).



Neiti sitten piti kiirettä pienestä pitäen. 7-kuukautisena nousi seisomaan ja kyllähän sitä heti pääsi veljen pöydälle ja sänkyyn. 10-kuisena käveli ja jos vaan sattui porrasjakkara huonoon paikkaan jäämään oli tyttö ylhäällä esim keittiön tasolla tai kirjahyllyssä. 1v2kk valloitti keittiön pöydän. Nyt 1v4kk on hiffannut kiipeilyapujen käytön, kuten lelulaatikko kumolleen ja päälle. On aloittanut myös hoidon ja jokainen hoitaja erikseen on sanonut, että on se kova tyttö kiipeämään.



Kummallekaan ei kuitenkaan kiipeilystä ole hirveän pahoja haavereita sattunut. Esim keittiön pöydältä ei ole tippuneet. Eli vähän on järkeä päässä ja varovaisuutta matkassa, kun uusia juttuha kokeilevat. Ne vahingot sattuu yleensä niissä tutuissa puuhissa. Esikoinen on kuitenkin selkeästi harkitsevaisempi. En vielä tiedä mihin tämän pienemmän kanssa päädytään. Kiipeilytelineisiinkin jo kovasti yrittää ja tosiaa kiipeää isojen liukumäkiin ja tulee alas myös.