Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tajusit, että oikeasti kukaan ei välitä susta, vaan jokainen on itsekäs ja maailma pyörii vain ainoastaan rahan ympärillä?
25.04.2024 |
Itse tajusin sen jo 1 luokalla, ja siitä alkoi alamäki mielenterveysongelmien kanssa.
Hoitajat, lääkärit ja psykiatritkin tekevät työtään vain rahan takia, eivätkä välitä pas*an vertaa muista.
En minä heikkona ihmisenä pysty elämään tälläisessä maailmassa/yhteiskunnassa.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus on vastuuta. Omien koulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa rikastua. Markkinataloudessa rikastuu toisten tarpeiden täyttämisestä. Ei sillä, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.
Puoskarilääkärit tuhosivat terveyteni. Menetin toimintakykyni.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani Yleisradiosta tuli Urheiluruutu. Nyt Ylestä on tullut Uhreiluruutu. 80-luvulla kilpailtiin, kuka heittää keihästä pisimmälle. Uhreiluruudussa kilpaillaan, kuka heittää keihästä kaikkein lyhimmälle. Sen jälkeen etsitään syyllinen. Syyllinen on aina joku muu. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai piilorakenteet.
Joo, me kalpeapigmenttiset miehet pidämme joka vuosi salakokouksen, jossa keksimme ilkeilläksemme näitä rakenteita.
En tiedä rahan ympärillä, mutta ihmiset ylipäätään ovat kiinnostuneet vain itsestään. Miksi minä näin rumasti ja pahasti voin sanoa, enkö minä kuulu samaan kastiin?
Minusta ollaan kiinnostuneita vain siksi, että minua käytetään kuuntelijana omille huolille. Alunperin minä kuuntelin (ja kuuntelen) erittäin mielelläni ja haluan auttaa jotenkin, jos vain minusta jotain apua on. Mutta miksi se menee siihen, että suhteesta muodostuu lopulta yksipuolinen. Ovatko minun juttuni niin tylsiä? Ehkä.
Muutenkin olen huomannut, että ikävät ja välinpitämättömät ihmiset saavat enemmän seuraa ja niitä halutaan miellyttää. Tätä en ole koskaan tajunnut.
Kurjinta oli tajuta, että minun vanhempani eivät ole oikeastaan koskaan välittäneet minusta. Olin heille aina se, joka tekee asiat huonosti ja väärin.
Siinä vaiheessa, kun äitini sairastui muistisairauteen. Lähes kaikki jäi minun harteilleni. Hänen sisaruksensa eivät pitäneet enää yhteyttä, sisareni lapsineen, äidin kaverit, täysi hiljaisuus... kyllä otti koville nähdä mitä he kulloinkin hehkuttivat naamakirjoissaan, juhlia sun muita missä oli ollut niiiin mukavaa sukulaisten ja ystävien kesken. Edes soittaa ei voitu äidille kuin kerran vuoteen. Ylläen tukea tuli äidin kerrostalonaapureilta, jotka menivät juttelemaan ja pitivät silmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus on vastuuta. Omien koulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa rikastua. Markkinataloudessa rikastuu toisten tarpeiden täyttämisestä. Ei sillä, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.
Puoskarilääkärit tuhosivat terveyteni. Menetin toimintakykyni.
-sivusta
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja muita on helppo syyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmissuhteet käsitetään vain hyötysuhteina. Sinulla on jotain, jota toinen haluaa, ja siksi ystävyys- ja parisuhteita muodostuu. Aitoa rakkautta tai ystävyyttä on nykypäivänä hyvin vähän.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä rahan ympärillä, mutta ihmiset ylipäätään ovat kiinnostuneet vain itsestään. Miksi minä näin rumasti ja pahasti voin sanoa, enkö minä kuulu samaan kastiin?
Minusta ollaan kiinnostuneita vain siksi, että minua käytetään kuuntelijana omille huolille. Alunperin minä kuuntelin (ja kuuntelen) erittäin mielelläni ja haluan auttaa jotenkin, jos vain minusta jotain apua on. Mutta miksi se menee siihen, että suhteesta muodostuu lopulta yksipuolinen. Ovatko minun juttuni niin tylsiä? Ehkä.
Muutenkin olen huomannut, että ikävät ja välinpitämättömät ihmiset saavat enemmän seuraa ja niitä halutaan miellyttää. Tätä en ole koskaan tajunnut.
Kurjinta oli tajuta, että minun vanhempani eivät ole oikeastaan koskaan välittäneet minusta. Olin heille aina se, joka tekee asiat huonosti ja väärin.
Itseään varten täällä eletään. Kukaan ei ole meille mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus on vastuuta. Omien koulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa rikastua. Markkinataloudessa rikastuu toisten tarpeiden täyttämisestä. Ei sillä, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.
Puoskarilääkärit tuhosivat terveyteni. Menetin toimintakykyni.
-sivusta
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja muita on helppo syyttää.
Älä jumalauta selittele enää. Asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
ihmissuhteet käsitetään vain hyötysuhteina. Sinulla on jotain, jota toinen haluaa, ja siksi ystävyys- ja parisuhteita muodostuu. Aitoa rakkautta tai ystävyyttä on nykypäivänä hyvin vähän.
Niin, moni kutsuu omaa turvanhakua - ja kaipuuta rakkaudeksi. Kukaan ei pysty rakastamaan toista ehjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lääkäri, mutta hoitaja. Voin rehellisesti sanoa, että tunnen myötätuntoa ja empatiaa vaikka en tunnekaan henkilöitä siviilissä. Joskus itkenkin. Väitän, että välitän niinkuin suurin osa. Työ pitää kuitenkin osata pitää työnä.
Vierailija kirjoitti:
ihmissuhteet käsitetään vain hyötysuhteina. Sinulla on jotain, jota toinen haluaa, ja siksi ystävyys- ja parisuhteita muodostuu. Aitoa rakkautta tai ystävyyttä on nykypäivänä hyvin vähän.
Nykypäivänä? Ennen kaikki oli paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihmissuhteet käsitetään vain hyötysuhteina. Sinulla on jotain, jota toinen haluaa, ja siksi ystävyys- ja parisuhteita muodostuu. Aitoa rakkautta tai ystävyyttä on nykypäivänä hyvin vähän.
Mitä se aito rakkaus ja ystävyys olisi? Omat ystävyys- ja parisuhteet ovat syntyneet, kun molemminpuolin on pidetty toisistamme ihmisinä ja viihdytty toistemme seurassa. Sitten on jaettu ilot ja surut, kasvettu yhdessä, pidetty toisistamme huolta.
Kyllä sen huomasin 28 vuotiaana perhesuhteissa. Kyllä pyydetään ja pyydetään mutta mitään ei annesta kun itse pyytää edes pientä palvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi nuorena itsekin sen tajusin. Harva välittää toisesta aidosti ja vilpittömästi ilman taka ajatuksia. Harva perheenjäsenkään oikeasti välittää toisesta aidosti. Raha ja raha on aina ykkösenä ja oma etu. Näkeehän sen näistä sosiaalietuuksista,käsi ojossa halutaan aina vaan lisää ja lisää ja syytetään hallitusta kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, mutta hoitaja. Voin rehellisesti sanoa, että tunnen myötätuntoa ja empatiaa vaikka en tunnekaan henkilöitä siviilissä. Joskus itkenkin. Väitän, että välitän niinkuin suurin osa. Työ pitää kuitenkin osata pitää työnä.
Mitä tarkoitat sanalla empatia? Hoitotyössä empatia on vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus on vastuuta. Omien koulutraumojen jankkaamisen asemesta jokaisen meistä pitäisi miettiä, miten itse kohtelemme ja autamme muita. Kun peilin sijaan katseleekin ympärilleen, saattaa jopa rikastua. Markkinataloudessa rikastuu toisten tarpeiden täyttämisestä. Ei sillä, että odottaa muiden täyttävän juuri minun narsistiset ja nirsot tarpeeni.
Puoskarilääkärit tuhosivat terveyteni. Menetin toimintakykyni.
-sivusta
Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja muita on helppo syyttää.
Älä jumalauta selittele enää. Asia selvä.
Korruptio, epäpätevyys, eikä haluta myöntää tehtyjä virheitä. Siinäpä ne tärkeimmät syyt.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä rahan ympärillä, mutta ihmiset ylipäätään ovat kiinnostuneet vain itsestään. Miksi minä näin rumasti ja pahasti voin sanoa, enkö minä kuulu samaan kastiin?
Minusta ollaan kiinnostuneita vain siksi, että minua käytetään kuuntelijana omille huolille. Alunperin minä kuuntelin (ja kuuntelen) erittäin mielelläni ja haluan auttaa jotenkin, jos vain minusta jotain apua on. Mutta miksi se menee siihen, että suhteesta muodostuu lopulta yksipuolinen. Ovatko minun juttuni niin tylsiä? Ehkä.
Muutenkin olen huomannut, että ikävät ja välinpitämättömät ihmiset saavat enemmän seuraa ja niitä halutaan miellyttää. Tätä en ole koskaan tajunnut.
Kurjinta oli tajuta, että minun vanhempani eivät ole oikeastaan koskaan välittäneet minusta. Olin heille aina se, joka tekee asiat huonosti ja väärin.
Ei se noista tyypeistä sun onni riipu. Se tulee sisältäsi. Jätä he rauhaan ja anna olla. Ole itse itsellesi hyvä vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, mutta hoitaja. Voin rehellisesti sanoa, että tunnen myötätuntoa ja empatiaa vaikka en tunnekaan henkilöitä siviilissä. Joskus itkenkin. Väitän, että välitän niinkuin suurin osa. Työ pitää kuitenkin osata pitää työnä.
Mitä tarkoitat sanalla empatia? Hoitotyössä empatia on vaarallista.
Suomalainen empatia on kamalaa. Sekoitamme empatian sääliin. Oikea empatia on toisen ihmisen pään sisään asettumista. Ei ihminen halua sääliä, vaan tuntea itsensä arvokkaaksi.
Jotain 13 taisin olla. Siitä asti olen odottanut ihmiskunnan viimeistä kuolonkorausta.
Lapsuudessani Yleisradiosta tuli Urheiluruutu. Nyt Ylestä on tullut Uhreiluruutu. 80-luvulla kilpailtiin, kuka heittää keihästä pisimmälle. Uhreiluruudussa kilpaillaan, kuka heittää keihästä kaikkein lyhimmälle. Sen jälkeen etsitään syyllinen. Syyllinen on aina joku muu. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai piilorakenteet.