Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tajusit, että oikeasti kukaan ei välitä susta, vaan jokainen on itsekäs ja maailma pyörii vain ainoastaan rahan ympärillä?
25.04.2024 |
Itse tajusin sen jo 1 luokalla, ja siitä alkoi alamäki mielenterveysongelmien kanssa.
Hoitajat, lääkärit ja psykiatritkin tekevät työtään vain rahan takia, eivätkä välitä pas*an vertaa muista.
En minä heikkona ihmisenä pysty elämään tälläisessä maailmassa/yhteiskunnassa.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, mutta hoitaja. Voin rehellisesti sanoa, että tunnen myötätuntoa ja empatiaa vaikka en tunnekaan henkilöitä siviilissä. Joskus itkenkin. Väitän, että välitän niinkuin suurin osa. Työ pitää kuitenkin osata pitää työnä.
Mitä tarkoitat sanalla empatia? Hoitotyössä empatia on vaarallista.
Suomalainen empatia on kamalaa. Sekoitamme empatian sääliin. Oikea empatia on toisen ihmisen pään sisään asettumista. Ei ihminen halua sääliä, vaan tuntea itsensä arvokkaaksi.
Empatia on sitä, että kohtelee täyspäisiä ihmisiä kuin täyspäisiä ihmisiä. Aloittaja olisi kaivannut sääliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lääkäri, mutta hoitaja. Voin rehellisesti sanoa, että tunnen myötätuntoa ja empatiaa vaikka en tunnekaan henkilöitä siviilissä. Joskus itkenkin. Väitän, että välitän niinkuin suurin osa. Työ pitää kuitenkin osata pitää työnä.
Mitä tarkoitat sanalla empatia? Hoitotyössä empatia on vaarallista.
Suomalainen empatia on kamalaa. Sekoitamme empatian sääliin. Oikea empatia on toisen ihmisen pään sisään asettumista. Ei ihminen halua sääliä, vaan tuntea itsensä arvokkaaksi.
Empatia on sitä, että kohtelee täyspäisiä ihmisiä kuin täyspäisiä ihmisiä. Aloittaja olisi kaivannut sääliä?
Vertaistuki = säälikää minua
melko itsekeskeinen hiutale olet välittäminen ja ystävyys ansaitaan. kukaan ei jaksa jatkuvasti valittavaa kela elätti narsistia.
Ymmärrän tosi hyvin nuo ajatukset. Kun on tarpeeksi traumoja ja päälle vielä kaatuu koko maailman hirveydet esim. uutisia lukiessa (TÄYSIN luonnotonta ihmisaivoille käsitellä koko ajan koko maailman kauheuksia) niin ajattelumaailma muuttuu erittäin kyyniseksi, negatiiviseksi, pelokkaaksi, pessimistiseksi. Myös kai usein niin että traumoista johtuva rajattomuus aiheuttaa sitä että kokee ettei mitenkään pysty puolustautumaan kusipäisiä ihmisiä vastaan minkä takia on helpompi vaan tavallaan luovuttaa ja ajatella että _kaikki_ ovat loppujenlopuksi pahoja, eikä mitään muuta voi odottaa ihmisiltä kuin sitä pahuutta, on vaan pärjättävä yksin. Yrität suojata itseäsi mutta samalla janoat rakkautta, välittämistä ja yhteyttä ja kamppailet jatkuvasti sen kanssa mitä ajatella, onko toivoa, voisiko sittenkin elämä antaa minullekin jotain hyvää. Näin olen itse kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmissuhteet käsitetään vain hyötysuhteina. Sinulla on jotain, jota toinen haluaa, ja siksi ystävyys- ja parisuhteita muodostuu. Aitoa rakkautta tai ystävyyttä on nykypäivänä hyvin vähän.
Nykypäivänä? Ennen kaikki oli paremmin?
En sano, että ennen maailma oli täydellinen, mutta tutkitusti ihmisten yksinäisyys, narsismi ja sosiopatia ovat lisääntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmissuhteet käsitetään vain hyötysuhteina. Sinulla on jotain, jota toinen haluaa, ja siksi ystävyys- ja parisuhteita muodostuu. Aitoa rakkautta tai ystävyyttä on nykypäivänä hyvin vähän.
Mitä se aito rakkaus ja ystävyys olisi? Omat ystävyys- ja parisuhteet ovat syntyneet, kun molemminpuolin on pidetty toisistamme ihmisinä ja viihdytty toistemme seurassa. Sitten on jaettu ilot ja surut, kasvettu yhdessä, pidetty toisistamme huolta.
Minusta määrittelit aidon ystävyyden hyvin itse. Se, että viihdytään toisten seurassa ilman sen kummempia motiiveja, on aidon ystävyyden merkki. Lopulta hädässä ystävyys punnitaan, pysyvätkö he silloin vierellä.
Parisuhteesta ehkä sen verran, että paljon vaihdetaan parempaan eli silloin mietitään kyllä hyötysuhdetta. Monissa avioliitoissa on paljon hyvää ja ne koostuvat hyvistä lenkeistä. Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki ja kun heikoin lenkki murtuu, sitä lenkkiä ei haluta korjata, koska se on ikävää, vaikeaa, työlästä tai uutta tapaa olla parisuhteessa, jossa sillä heikolla lenkillä ei ole merkitystä, ei haluta etsiä. Erotaan ja heitetään koko hyvä ketju roskiin yhden huonon lenkin korjaamisen sijaan. Silloinkin ajatellaan hyötysuhdetta, ei kannata edes lähteä korjaamaan kun se saattaisi muuttaa suhteen dynamiikkaa tai vähentää niitä etuja, joiden takia suhteeseen on alettu. Ja otetaan ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmissuhteet käsitetään vain hyötysuhteina. Sinulla on jotain, jota toinen haluaa, ja siksi ystävyys- ja parisuhteita muodostuu. Aitoa rakkautta tai ystävyyttä on nykypäivänä hyvin vähän.
Nykypäivänä? Ennen kaikki oli paremmin?
En sano, että ennen maailma oli täydellinen, mutta tutkitusti ihmisten yksinäisyys, narsismi ja sosiopatia ovat lisääntyneet.
Elämme harhassa, että nämä olisivat lisäätyneet. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui. Digitaalinen ym. kehitys on antanut näille asioille rutkasti lisää näkyvyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmissuhteet käsitetään vain hyötysuhteina. Sinulla on jotain, jota toinen haluaa, ja siksi ystävyys- ja parisuhteita muodostuu. Aitoa rakkautta tai ystävyyttä on nykypäivänä hyvin vähän.
Nykypäivänä? Ennen kaikki oli paremmin?
En sano, että ennen maailma oli täydellinen, mutta tutkitusti ihmisten yksinäisyys, narsismi ja sosiopatia ovat lisääntyneet.
On se kauheaa. Poteroidun nyt viimeistään ikuisiksi ajoiksi kotiohvaan palstaa selaamaan, miksi edes yrittäisin mitään!
Minun kohdalla ei pidä paikkaansa, eikä läheskään kaikkien muidenkaan. Tiedän että ainakin muutama ihminen välittää musta aidosti ja minä heistä. Toki yksinäisiä ihmisiä on toki Suomessa paljon ja monesti jopa vanhempi-lapsi suhde tai sisarussuhde on vain myrkyllinen ja sairaaksi tekevä.
Toki maailma pyörii rahan ympärillä, koska rahalla saa kaikkea mistä voi unelmoida, läheisyydestä ja sek*istä kauneuteen. Jokainen haluaa lähinnä olla hyväksytty ja siihenkin voi tarvita rahaa, etenkin jos ei muuten saa hyväksyntää. Siksi jotkut ihmiset varmaan juoksevat pelkän materian perässä, saadakseen hyväksyntää ja jopa ihailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneen ajatusmaailma.
Asia ei ole oikeasti noin.
Maailma on täynnä rakkautta, näet sen kun otat ne negatiiviset linssit silmiltäsi.
Tiedän kyllä mistä puhun.Olen itsekin ollut tuota mieltä masennusvuosinani.
Silloin ei näe missään mitään hyvää.Sitä oikein vetää puoleensa kaiken paskan mitä elämässä vain on.
En rakastanut maailmaa, eikä maailma rakastanut minua.
Nyt minä rakastan, ja minua rakastetaan takaisin.
Maailma peilaa itseään meistä itsestämme.Sitä saamme, mitä annamme,energiana.
Jokainen on oman universuminsa keskipiste.
Jo Albert Einstein tiesi tämän, esimerkiksi.Eli ei ole huuhaata.
Vierailija kirjoitti:
Minun kohdalla ei pidä paikkaansa, eikä läheskään kaikkien muidenkaan. Tiedän että ainakin muutama ihminen välittää musta aidosti ja minä heistä. Toki yksinäisiä ihmisiä on toki Suomessa paljon ja monesti jopa vanhempi-lapsi suhde tai sisarussuhde on vain myrkyllinen ja sairaaksi tekevä.
Toki maailma pyörii rahan ympärillä, koska rahalla saa kaikkea mistä voi unelmoida, läheisyydestä ja sek*istä kauneuteen. Jokainen haluaa lähinnä olla hyväksytty ja siihenkin voi tarvita rahaa, etenkin jos ei muuten saa hyväksyntää. Siksi jotkut ihmiset varmaan juoksevat pelkän materian perässä, saadakseen hyväksyntää ja jopa ihailua.
Tuossa se nykymaailman ongelma paljon ollutkin. Miksi pitää "haluta" olla hyväksytty?! Onko hyväksyntä tai maine tai joku aina josta pitää kilpailla?!
Ja kun kaiken lisäksi suurin osa on juurikin tälle kilpailulle sokeita (=hyväksyy sen ajan välttämättömyytenä, totena jossa pitää elää !), niin sitten kilpaillaan yhä enemmän, joka lopulta tiivistyy materialismiin, rahaan ja taas yhä suurempaan kilpailuhenkeen. Mistä kukaan ei ota vastuuta, jotta ei "Jarruttelisi oravanpyörää", tai varsinkaan tuhoaisi omaa asetelmaansa siinä pyörän edetessä.
Hyväksymisen pitäisi olla normaalissa elämässä jotakin ihan muutakin kuin osa kilpailusta. Naurettavaa sitten väitellä jostakin "välittämisestä", se mistä silloin enää puhutaan on korkeintaan "sääliä" siinä viimeisessä vaiheessa kun kaikki on jo romahtanut, ja sen vuoksi on sanottu että "sääli on sairautta". Se miten eletään on se, mikä määrittää kaiken lopun !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisen ajattelun takana on emotionaalinen kehitysviivästymä, missä varhaisessa vuorovaikutuksessa tai myöhemmin ei olla saatu vanhemmilta sitä tukea mitä olisi tarvittu. Sen vuoksi sellaista tukea ja välittämistä odotetaan muilta ihmisiltä kuin lapsi odottaa eli kyky vastavuoroisuuteen ei ole kehittynyt.
On aivan totta, että hoitohenkilökunta ei välitä potilaistaan samalla tavalla kuin omista lapsistaan eikä pidäkään, koska muuten se olisi sitomista. Samoin ei myöskään kukaan läheinen kannattale yksipuolisesti ketään toista, jos suhde on terve. Psyykkisesti terve aikuinen ei odota ulkomaailmalta ehdotonta hyväksyntää niin kuin vauvan tulisi saada vaste äidiltä tai jotain muulta hoitajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin siinä käy kun jo nuorena laitetaan psykiatrian rattaiston jauhettavaksi. Ei se auta vaan tuo vain lisää traumoja. Työntekijät alalla ovat yleensä leipiintyneitä käypähoidon läpirunnojia. Ei mitään mahdollisuuksia todelliseen toipumiseen.
En ole vielä tajunnut, olen nyt 53. Mielenterveys, elämä ja ihmissuhteet kunnossa.
Arvasin ettei ap vastaa kysymykseen välittääkö itse toisista ihmisistä. Huomasi että ei välitä mutta valittaa kun ei kukaan hänestä välitä.
"Jokainen on itsekäs". Eli ap myös.
Mitä väliä, ollaan samanlaisia itsekin.
Jos sun lääkärillä on ollut huono päivä tai kaverilla ruuhkavuodet ja olet siksi jäänyt välillä huomiotta tilanteissa joissa olisit kaivannut tulla nähdyksi, niin ei se tarkoita, että kaikki ihmiset aina olisi itsekkäitä hirviöitä. Samalla tavoin kuin itse joskus (?) haluat avata mummolle oven tai soittaa yksinäiselle kaverille tai laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, niin samoin ne muutkin ihmiset toimii. Ei välittäminen ole joko tai asia vaan välillä on voimavaroja tai aikaa kannatella muita ja välillä tarvitsee itse kannattelua. Jos odotat muilta jatkuvaa täydellistä suoritusta niin tietenkin tulet pettymään, kun olemme kaikki vain ihmisiä.
Oon tyyliin tajunnut tämän kerta kerran jälkeen. 16v ...18v kun muutin pois. 19v kun olin armeijassa 3 euron päiväpalkalla, 20v kun opiskelin lainalla, jne jne. Tässä on varmaan luottamuspula kasvanut enkä esim katsele pettämisiä tai muita valehtelijoita yhtään sekunttia.