Vanhat perintöhuonekalut ja niiden hävittäminen. Äitini valitus asiasta.
Olen kyllästynyt muutamaan vanhaan suvusta tulleeseen huonekaluun ja kaavailen niistä luopumista. Kenellekään sukulaiselle ne eivät kelpaa, seuraava eteppi on tori-ilmoitus ja myynti tai jos ei kaupaksi mene niin ilmaiseksi luopuminen. Äitini sai vihiä suunnitelmastani, on nyt vihainen kun en suostu enää olemaan varasto esineille joille on HÄNELLÄ suuri tunnearvo. Kuvittelee myös niiden olevan hurjan arvokkaita (eivät ole). Ei kuitenkaan niitä halua omaan kotiinsa ja sen kyllä ymmärränkin kun ei hänellä ole tilaa. Mutta tila on rajallinen minullakin ja haluaisin kotiini huonekaluja jotka olen itse valinnut ja ovat käytännöllisiä. Kuulemma hyvin voisin siirtää ne vaikka vintille tai aittaan jos en halua niitä näkösälle..😒 Rankkaa joskus iäkkään vanhemman kanssa joka ei suostu näkemään eikä ymmärtämään kuin oman puolensa asiassa kuin asiassa. Ja joka on liian tottunut siihen että annan aina periksi.
Kommentit (94)
Minun isälläni on samantyyppiä taipumusta. Suvuissa kulkeneet oikeat perintöhuonekalut on toki hyödynnetty ja ovat asianmukaisessa käytössä, mutta hän pitää myös kaikkea törkyä säästämisen arvoisena. Ja nyt ei siis puhuta edes ikean kalusteista vaan 80-luvun käytetyistä urheiluvälineistä kuten lasketteluvälinesistä, hiihtosuksista, halpisgolfmailoista, loppuunajetuista fillareista, loppuunkäytetyistä lenkkikengistä, ja muista vastaavista nurkkiin kertyneistä aarteista Ja mikä parasta, hän muistaa myös kaikkien roinan alkuperäiset markkahinnat.
Olen jo kauan sitten havainnut pääseväni helpommalla ottamalla kaiken tarjotun roinan kiitollisuudella vastaan ja hävittämällä ne sen jälkeen asianmukaisesti parhaaksi katsomallani tavalla. Jos sanon jokin kaman kohdalla ei, hän loukkaantuu ja jatkaa saman "hyödykkeen" tyrkyttämistä joskun myöhemmin.
Minä kuskasin asunnosta toiseen 1920-vuonna valmistunutta ruokapöytää ja tuoleja, kunnes muutimme 2015 uudistaloon. Annoin huutokaupattavaksi pöydän ja tuolit vietiin kälylle. Sain tuolloin ostaa ensimmäisen mieleiseni ruokapöydän ja tuolit.
Vuokraa varasto ja laita sinne. Muutamalla kympillä voi vuokrata. Äitisi elää. Älä hävitä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Pistät kirveellä palasiksi ne huonekalut ja laitat kuvan siitä kasasta hälle. Jättääpi sinut rauhaan sen jälkeen.
ootpa veemäinen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Köyhästä rikastuneet on nousukkaita, niillä on nousukkaiden tavat, ja sellaisiahan valtaosa suomalaisistaon ,juuret on torpissa ja mäkituvissa. Ei ole ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Harvalla ihmisellä on suvussaan sellaisia tavaroita, joita kannattaa varastoida varastointikulut huomioiden. Paljon fiksumpaa on jättää perinnöksi aidosti arvokasta omaisuutta, kuten metsää, hyvällä paikalla olevia kiinteistöjä, joista saa vuokratuloja, osakkeita, ETF:iä jne. Mitään huonekaluja yms. ei kannata säästää, jos tulevaisuuden tuotto kaikkine kuluineen ei voita S&P500-indeksiä vähennettynä yhdellä prosentilla.
Meillä on salin, ruokasal
Tämähän on täysin eri asia. Sinä haluat ne säilyttää, ja saat säilyttää. Et voi kuitenkaan kiristää toisia säilyttämään niitä, jos he eivät halua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Köyhästä rikastuneet on nousukkaita, niillä on nousukkaiden tavat, ja sellaisiahan valtaosa suomalaisistaon ,juuret on torpissa ja mäkituvissa. Ei ole ymmärrystä.
Taivas miten ylimielinen kommentti. Kuule Suomi on ollut rutiköyhä maa. Mitä perintöhuonekaluja niistä savupirteistä ja mäkituvista olisi voinut säilyttää tuleville sukupolville? Ei ole ollut mitään perintöpotteja, hyvä kun pottia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Mutta kun näillä on vuokraluukut täynnä Ikean sutta ja sekundaa.
Olipa ällöttävän ylimielisesti sanottu! Keillä näillä? Kaikkiko me ollaan muka samanlaisia oltiin minkä ikäisiä tahansa ja missä elämäntilanteessa ja - vaiheessa vain? Hienosti yleistetty, mutta teitpä ennakkoluulosi kaiikilee tiedoksi.
Ei löydy meidän astiakaappia vastaavaa Ikeasta, ei Maskusta, Vepsäläiseltä eikä Iskusta. Saisi vähän aikaa odottaa, että samanlainen tai vastaava tulisi Hagelstamille tai Bukowskille tarjolle, onneksi ei tarvitse odottaa.
Riippuu millä ehdolla olet ottanut ne perintöhuonekalut vastaan, todennäköisesti ruinannut vanhemmiltasi jossakin elämänvaiheessa että tämä ja tuo olisi tarpeen.
Äitini viime viikolla sanoi, että vihdoinkin pääsi eroon emännänkaapistaan. Kysyin mihin sen vei. Sanoi, että pääsi henkisellä tasolla tunnearvosta eroon 😁. Luojan kiitos, ei roiku kiinni arvottomissa tavaroissa.
Meillä on isotädin kautta peritty 1800 luvun astiakaappi, keittiön kalusteet, ruokasalin kalusteet ja makuuhuoneessa, sänkypari yhdistettynä parisängyksi, peilipöytä ja peilipiironki. Aivan upeita fasettihiottuine peileineen. Hiilijalanjälki nollassa.
Meidän jälkeemme niitä tuskin haluavat lapsemme. Eivät kuulemma halua museotavaraa. Samoin tulee käymään Arabian Ceres astiastolle, kai.
Tähän on vain tyytyminen. Täytyy nauttia näiden kauneudesta kun vielä ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Köyhästä rikastuneet on nousukkaita, niillä on nousukkaiden tavat, ja sellaisiahan valtaosa suomalaisistaon ,juuret on torpissa ja mäkituvissa. Ei ole ymmärrystä.
Niin on, mutta älä laita itseäsi liriin. Perun- kirjoitukset on vielä tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Laita Huuto.nettiin huutokauppaa niin äidillesi selviää huonekalun todellinen hinta mikä todennäköisesti on 0-10 euroa.
Laadukkaat vanhat huonekalut siistissä kunnossa ovat arvokkaita ja en tarkoita Ikean roinaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Köyhästä rikastuneet on nousukkaita, niillä on nousukkaiden tavat, ja sellaisiahan valtaosa suomalaisistaon ,juuret on torpissa ja mäkituvissa. Ei ole ymmärrystä.
Taivas miten ylimielinen kommentti. Kuule Suomi on ollut rutiköyhä maa. Mitä perintöhuonekaluja niistä savupirteistä ja mäkituvista olisi voinut säilyttää tuleville sukupolville? Ei ole ollut mitään perintöpotteja, hyvä kun pottia.
Äläpäs sano. Köyhän savupirtin pojalle annettiin Sääksmäellä 1800 luvulla maailmalle lähtiessän mukaan paikkakunnalla valmistettu lasinen kuhilaskarahvi. Viime vuonna Hagelstamilla vastaava huudettiin 500 eurolla.
Miten isoja asuntoja teillä on, kun sinne sopii isovanhempien, vanhempien, tätien ja setien huonekalut? Ettekö te itse ole koskaan ostaneet itsellenne mitään vaan odotitte vuosia tyhjässä asunnossa tulevia perintöjä?
Vierailija kirjoitti:
Miten isoja asuntoja teillä on, kun sinne sopii isovanhempien, vanhempien, tätien ja setien huonekalut? Ettekö te itse ole koskaan ostaneet itsellenne mitään vaan odotitte vuosia tyhjässä asunnossa tulevia perintöjä?
Meillä on moderni olkkari. Muissa huoneissa on ollut myös mm. Ikean kamaa. Keittiössä oli E-kalusteen venetsia kalusto. Sittemmin perin aivan uskomattomia yli satavuotiaita antiikkisia huonekaluja kaukaisilta sukulaisilta. Ilolla heitin Ikeat mäkeen ja mm. makuuhuone on kokonaan antiikkia. Keittiön lasivitriikaapin valmistaja on signeeranut valmistamansa 1901. Siihen olen mm. Arabian maitokannuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isoja asuntoja teillä on, kun sinne sopii isovanhempien, vanhempien, tätien ja setien huonekalut? Ettekö te itse ole koskaan ostaneet itsellenne mitään vaan odotitte vuosia tyhjässä asunnossa tulevia perintöjä?
Meillä on moderni olkkari. Muissa huoneissa on ollut myös mm. Ikean kamaa. Keittiössä oli E-kalusteen venetsia kalusto. Sittemmin perin aivan uskomattomia yli satavuotiaita antiikkisia huonekaluja kaukaisilta sukulaisilta. Ilolla heitin Ikeat mäkeen ja mm. makuuhuone on kokonaan antiikkia. Keittiön lasivitriikaapin valmistaja on signeeranut valmistamansa 1901. Siihen olen mm. Arabian maitokannuja.
Asutteko siis kaksiossa?
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Tämä on osatotuus. Tässä hetkessä on kuitenkin vaikea tietää, mikä esine tai huonekalu nousee arvoon arvaamattomaan tulevaisuudessa. Myös suhdanteet vaihtelevat: se, mikä pari vuosikymmentä sitten oli haluttua ja arvokkaaksi miellettyä, ei ole sitä tänä päivänä. Ymmärrettävästi moni nuori ihminen kokee painostavana sen, että hänelle sälytetään omaan niskaan jotain edellisten sukupolvien arvotavaraa. Kuka haluaa elää elämäänsä samalla toimien suvun museo intendenttinä? Hankalia ovat nimenomaan isot kalustekokonaisuudet, valtavat määrät astiastoja jne. Siis elää omannäköistä elämää varoen, ettei hajota tai kuluta jotain "arvokkaaksi miellettyä" arvottomaksi. Se on painava taakka, henkinen lasti.
Itse arvostan tiettyjä menneitä aikakausia ja tyylejä verrattuna nykyajan muoteihin, mutta haluan säilyttää oman vapauteni menneitten sukupolvien arvotuksilta ja arvolatauksilta. Nykyisin ihmisillä ei ole samoja ajatuksia esineistön määränkään suhteen. Nykyisen yltäkylläisyyden aikana arvostamme jälleen niukkuutta ja selkeyttä. Ei ole tarkoituskaan kumuloida jatkuvasti lisää, kun tätä kumulaatiota tapahtuu ihan itsestäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Harvalla ihmisellä on suvussaan sellaisia tavaroita, joita kannattaa varastoida varastointikulut huomioiden. Paljon fiksumpaa on jättää perinnöksi aidosti arvokasta omaisuutta, kuten metsää, hyvällä paikalla olevia kiinteistöjä, joista saa vuokratuloja, osakkeita, ETF:iä jne. Mitään huonekaluja yms. ei kannata säästää, jos tulevaisuuden tuotto kaikkine kuluineen ei voita S&P500-indeksiä vähennettynä yhdellä prosentilla.
Meillä on salin, ruokasal
Tottakai tällaiset 1800- ja 1700-luvun huonekalut pitää säilyttää, mutta 99 %:lla suomalaisista ei ole sellaisai suvussa. Suurella osalla on lähinnä vanhaa roinaa, jota täälläkin on muissa viesteissä kuvattu, kuten jotain loppuun ajettuja pyöriä, epämääräisiä maalipurkkeja ja kaikkia muita. Sellaisesta ryönästä ei ole kuin haittaa.
Samaa mieltä, juuri näin teen itsekin. Ekoteko käyttää valmistetut huonekalut loppuun. Niitä voi tuunata omaan makuun sopiviksi. Suurta hulluutta pistää kaatopaikalle ehjää täysipuista huonekalua. Mutta nykyään ollaan niin muotitietoisia sisustamisessakin ja huono itsetunto pistää shoppailemaan Ikea-laatua. Koti on statussymboli ja kulissi. Minulle kyllä kelpaisi vanhat senkit, lipastot, kaapit ja arkut. Niitä kun ei pyörän tarakalla kuskata niin jää ostamatta.