Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhat perintöhuonekalut ja niiden hävittäminen. Äitini valitus asiasta.
25.04.2024 |
Olen kyllästynyt muutamaan vanhaan suvusta tulleeseen huonekaluun ja kaavailen niistä luopumista. Kenellekään sukulaiselle ne eivät kelpaa, seuraava eteppi on tori-ilmoitus ja myynti tai jos ei kaupaksi mene niin ilmaiseksi luopuminen. Äitini sai vihiä suunnitelmastani, on nyt vihainen kun en suostu enää olemaan varasto esineille joille on HÄNELLÄ suuri tunnearvo. Kuvittelee myös niiden olevan hurjan arvokkaita (eivät ole). Ei kuitenkaan niitä halua omaan kotiinsa ja sen kyllä ymmärränkin kun ei hänellä ole tilaa. Mutta tila on rajallinen minullakin ja haluaisin kotiini huonekaluja jotka olen itse valinnut ja ovat käytännöllisiä. Kuulemma hyvin voisin siirtää ne vaikka vintille tai aittaan jos en halua niitä näkösälle..😒 Rankkaa joskus iäkkään vanhemman kanssa joka ei suostu näkemään eikä ymmärtämään kuin oman puolensa asiassa kuin asiassa. Ja joka on liian tottunut siihen että annan aina periksi.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Mutta kun näillä on vuokraluukut täynnä Ikean sutta ja sekundaa.
Tai sitten siellä omistusasunnossa ihan kunnolliset huonekalut. Minusta on kummallista, että mitään itselle mieleistä ei saisi hankkia vaan pitäisi odottaa eläkeikään asti, että saa niitä suvussa olleita huonekaluja käyttöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä suuttua. Miksi äitisi reaktio häiritsee? Emme ole vastuussa toisten tunteista.
Kilttinä ihmisenä se häiritsee, minkäs sille voi. Ap
Oletko kokeillut ehdottaa, että jos hän haluaa säästää ne, hän voisi kustantaa niiden säilytyskulut esimerkiksi Pelican-varastossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä suuttua. Miksi äitisi reaktio häiritsee? Emme ole vastuussa toisten tunteista.
Kilttinä ihmisenä se häiritsee, minkäs sille voi. Ap
Oletko kokeillut ehdottaa, että jos hän haluaa säästää ne, hän voisi kustantaa niiden säilytyskulut esimerkiksi Pelican-varastossa?
En ole, vältän aihetta koska siitä ei saa järkevää keskustelua aikaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ruokasalin kalusto 40-luvulta. Ei ole kyllä ruokasaliakaan. Lapsillani ei ole vissiin mitään käyttöä niille. Toivoisin, että aikanaan myyvät ne. Uskon, että joku saattaisi maksaa niistä jotain.
- mummo -
Mikset itse myy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Mutta kun näillä on vuokraluukut täynnä Ikean sutta ja sekundaa.
Miten niin? Mulla on kotona lähinnä antiikkia ja vintagea. Vain teknologia ja patjat ovat uusia. En silti säästäisi huonekaluja joista en tykkää, vaan yrittäisin luovuttaa ne sellaiselle joka niistä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot äidille, että tulee hakemaan pois mitä haluaa. Loput menee roskalavalle ensi viikolla.
Ei pidä tehdä itselleen ongelmaa asiasta joka ei ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Isoisäni kuoli, kun olin 30. Häneltä jäi perinnöksi sohva, josta oli jousitus jo mennyt, koivupuinen senkki ja 90-luvun vitriinikokonaisuus sekä Tokmannin astioita. Senkki oli noista ainoa, joka jäi sukuun ja jonka arvo ehkä nousee. Kenelläkään lapsenlapsella ei ollut tilaa isolle lastulevyä olevalle säilytyskokonaisuudelle. Isoisäni pihisteli eläessään kaikesta, jotta voisi jättää meille mahdollisimman ison perinnön mutta, kun sitä varallisuutta ei elinaikana ole kertynyt, niin ei se kuollessa mystisesti lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ruokasalin kalusto 40-luvulta. Ei ole kyllä ruokasaliakaan. Lapsillani ei ole vissiin mitään käyttöä niille. Toivoisin, että aikanaan myyvät ne. Uskon, että joku saattaisi maksaa niistä jotain.
- mummo -Mikset itse myy?
Tykkään niistä ja haluan pitää itselläni. Muistan nuo jo lapsuudestani.
- mummo -
Vuosia sitten, lähemmäs 10, alettiin isolla kädellä raivaamaan omaisuutta. Meillä on iso koti , Helsingin mittapuussa ja isohko mökki.
Oltiin jo vuosia tuotu ylimääräisiä huonekaluja mökiltä. Olinostettu kalustettuna ja niitä riitti. Myytiin aina sitä mukaa, kun saatiin tuotua kotiin. Laitettiin mökki myyntiin, tehtiin isompi tyhjennys ja vielä, kun oli myyty, tuotiin loput. Laitettiin muutamaa huonekalua lukuunottamatta kaikki kodin huonekalut myyntiin. Oli mm pöytiä 5, tuoleja, erilaisia istunapaikkoja n 30 jne.
Puhutaan muutamasta satasesta, mitä saatiin. Ajan mittaan ollaan ostettu mielekkäitä, mm uusi sänky, pöytä jne. Ekana myyty vanha, sitten tilattu uusu. Ennen myyntiä on valittu mikä haluttu ja sitten säästetty. Ja se ei ole ollut nopeaa hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistät kirveellä palasiksi ne huonekalut ja laitat kuvan siitä kasasta hälle. Jättääpi sinut rauhaan sen jälkeen.
Huomaa, että osalla kommentoijista eivät ole vanhemmat enää elossa tai ei ole kunnollisia ollutkaan.
Mielenrauha on kultaa kalliimpaa. Ulisevat vanhemmat ei sitä ainakaan paranna. Jos ne on heille niin tärkeitä ne huonekalut,kyllä he niille toisen paikan keksivät. Kirveellä polttopuiksi ainakin teet sen selväksi että kämppäsi ei ole suvun kaatopaikka.
Kysy varalta äidiltä, "onko ne huonekalut sinun vai minun." Jos ne on sinun tee mitä haluat. Jos ne on äidin, käy kippaamassa äidin pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et todellakaan säilytä tavaroita, joita et halua pitää! Viet vaikka ne äidillesi "lahjaksi", selvitelkööt itse niille mieluisensa tulevaisuuden. Voit myös kysyä äidiltäsi (ja itseltäsi), ovatko kyseiset huonekalut äidillesi tärkeämpiä kuin sinun itsemääräämisoikeutesi ja hyvinvointisi.
Myyntiin vaan, tai ilmaiseksi jollekin. Äidillesi voit sitten sanoa, että ne pääsivät hyvään kotiin, jossa niitä arvostetaan.
Sanot, että siirsit ne aittaan varastoitavaksi ja oikeasti sitten myyt tai hävität. Ei se äitisi sinne aittaan mene niitä katsomaan ja pian se unohtuu. Itse teen tätä jatkuvasti oman isäni kanssa, se luulee että olen kaikki sen rakkaat sähkötarvikkeet jemmannut latoon, mutta ei ole niitä pyytänyt nähdä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Harvalla ihmisellä on suvussaan sellaisia tavaroita, joita kannattaa varastoida varastointikulut huomioiden. Paljon fiksumpaa on jättää perinnöksi aidosti arvokasta omaisuutta, kuten metsää, hyvällä paikalla olevia kiinteistöjä, joista saa vuokratuloja, osakkeita, ETF:iä jne. Mitään huonekaluja yms. ei kannata säästää, jos tulevaisuuden tuotto kaikkine kuluineen ei voita S&P500-indeksiä vähennettynä yhdellä prosentilla.
Vielä 15 vuotta sitten teakpuinen kirjahylly oli roskaa. Nyt siitä saa kepeästi 200 e (tarkoitan sellaista metallikiskojen varaan rakentuvaa). Kannatti säästää eikä vaihtaa lastulevyhyllyyn.
Varastoiminen on pelkkää vastuutonta ongelman lykkäämistä. Tavarasta on pystyttävä luopumaan jos sillä ei ole käyttöä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.
Harvalla ihmisellä on suvussaan sellaisia tavaroita, joita kannattaa varastoida varastointikulut huomioiden. Paljon fiksumpaa on jättää perinnöksi aidosti arvokasta omaisuutta, kuten metsää, hyvällä paikalla olevia kiinteistöjä, joista saa vuokratuloja, osakkeita, ETF:iä jne. Mitään huonekaluja yms. ei kannata säästää, jos tulevaisuuden tuotto kaikkine kuluineen ei voita S&P500-indeksiä vähennettynä yhdellä prosentilla.
Meillä on salin, ruokasalin ja kirjaston huonekalut jostain 1900-luvun alusta enkä todellakaan aio niistä luopua vain siksi, että arvonsa ei nouse. Muutama tuoli on 1700-luvulta, edelleen niillä voi istua. Kutsuisin tätä henkilökohtaiseksi kannanotoksi ilmastonmuutosta vastaan!
"Meillä on salin, ruokasalin ja kirjaston huonekalut jostain 1900-luvun alusta enkä todellakaan aio niistä luopua vain siksi, että arvonsa ei nouse. Muutama tuoli on 1700-luvulta, edelleen niillä voi istua. Kutsuisin tätä henkilökohtaiseksi kannanotoksi ilmastonmuutosta vastaan!"
Kenelle ne menee perinnöksi teidän jälkeen? Onko joku lapsistanne tai lapsenlapsistanne sanonut, että haluaa ne?
Jos laskee asunnon lattia neliömetrin maksavan 20 € joka ikinen kuukausi. Niin tulee jonkun vanhan mööpelin säilyttäminen ihan järjettömän kalliiksi!
Pitää oikeasti olla tosi arvokas huonekalu, että sitä kannattaa alkaa hilloamaan.
Alue: Aihe vapaa
Sekä minun että miehen äiti ovat 9-kymppisiä. Me itse ollaan kuusikymppisiä ja meidän lapset yli 30-vuotiaita. Miehen yhdellä sisaruksella on lapsia, he ovat nelikymppisiä. Kaikilla meillä on omat huonekalut hankittuina, joten en tiedä, minne meidän äitien huonekalut mahtuisivat. Miehen sisaruksella on lapsi, nyt kymmenvuotias, joten hänellekö isoisoäidin huonekalut pitäisi jemmata? Antaa sitten mukaan sinne opiskelijasoluun ruokaryhmä ja senkki, sänky on turha, kun se ei sitten huoneeseen mahdu.