Sisar ei halua olla tekemisissä

Minä katkaisin välit sisaruksiin ja vanhempiini noin kymmenen vuotta sitten. Vaihdoin nimen ja muutin. Koska tästä huolimatta laittoivat etsintäilmoituksia niin ilmoittauduin poliisille että olen kunnossa mutta en halua olla enää heidän elämässään.

Nämä kymmenen vuotta ovat olleet elämäni ihanampia aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa viestit 7 ja 8 ajatuksella. Siinä on kaksi vastakkaista näkemystä. Pikkusisko on väsynyt okemaan pikkusisko, eikä isosisko jaksa aina olla pikkusisko. 

En ole koskaan mitätöinyt tai ylikävellyt pikkusiskoani. Päin vastoin, tukenut paljon. Hän asui nuorena laitoksessakin, minä se olin joka siellä kävi ja soitteli. Se varmaan vääristikin tilanteen tällaiseksi että kolmekymppisen siskoni mielestä minä olen hänen äitinsä, ja minun pitää hoivata ja auttaa häntä ikuisuuksiin asti. Koska hän on pikkusisko, minä iso.

T: 8

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa viestit 7 ja 8 ajatuksella. Siinä on kaksi vastakkaista näkemystä. Pikkusisko on väsynyt okemaan pikkusisko, eikä isosisko jaksa aina olla pikkusisko. 

Mitä sitten. Ellei toinen osapuoli osaa käyttäytyä kuin aikuinen, niin siitähän nämä ongelmat usein syntyvät. Lapsuudenperheestä irroittautuminen on jäänyt kesken, joten aikuiseksi kasvaneen saattaa olla pakko katkaista välit saadakseen terveen aikuisuuden.

Olen itse muiden sisarusteni kanssa ottanut tarkoituksella etäisyyttä yhteen sisareemme. Hän on lapsesta asti kohdellut meitä muita huonosti, mustamaalannut ja käyttänyt väkivaltaakin. Narsistinen persoona joka runnoo oman tahtonsa läpi vaikka vääryydellä. Manipuloi vanhempiamme ja ottaa haluamansa keinoja kaihtamatta. Yksi hänen lapsistaan on saman lainen. Jostain syystä onnistuvat joillekin uskottelemaan "muka hyviä aikeitaan" kunnes totuus paljastuu kerta toisensa jälkeen.

Ei vaan jaksa enää. En halua että hän tietää kuulumisiani. Parempi kun pysyy pois elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa viestit 7 ja 8 ajatuksella. Siinä on kaksi vastakkaista näkemystä. Pikkusisko on väsynyt okemaan pikkusisko, eikä isosisko jaksa aina olla pikkusisko. 

En ole koskaan mitätöinyt tai ylikävellyt pikkusiskoani. Päin vastoin, tukenut paljon. Hän asui nuorena laitoksessakin, minä se olin joka siellä kävi ja soitteli. Se varmaan vääristikin tilanteen tällaiseksi että kolmekymppisen siskoni mielestä minä olen hänen äitinsä, ja minun pitää hoivata ja auttaa häntä ikuisuuksiin asti. Koska hän on pikkusisko, minä iso.

T: 8

Ymmärrän hyvin. Jos on vakava psyykkinen sairaus, niin ihminen voi heittäytyä täysin hoivattavaksi. Se ei kuitenkaan hänenkään hyvinvointiaan edistä ja luo vääristyneen suhteen sekä vanhempiin että kehen muuhun tahansa. Jokaisen pitäisi kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu elämästään. Siksi irrottautuminen tällaisista suhteista on molemmille hyväksi. Tai ainakin sille auttajan roolissa olevalle, sillehän ei mitään voi, jos hoivattava jää vellomaan katkeruuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa viestit 7 ja 8 ajatuksella. Siinä on kaksi vastakkaista näkemystä. Pikkusisko on väsynyt okemaan pikkusisko, eikä isosisko jaksa aina olla pikkusisko. 

Samasta rajattomasta käytöksestä siinä on kyse. Ei kunnioiteta toisen yksityisyyttä, rajoja ja kuvitellaan, että se siskous oikeuttaa asiattoman kuormittavan käytöksen. Eikä edes yritetä muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa viestit 7 ja 8 ajatuksella. Siinä on kaksi vastakkaista näkemystä. Pikkusisko on väsynyt okemaan pikkusisko, eikä isosisko jaksa aina olla pikkusisko. 

Eihän ne kuvaa samoja sisaria, vaan ihan eri perheitä.

t. 7

Mun lähisikulaisella on haastava sisarussuhde. En tiedä mitä heidän välillään on tapahtunut, ehkä kokee tuota ylikävelyä tai se että sisaruksensa on möläyttelijä eli ei aina mieti mitä laukoo ja toinen ottaa ne maailman loppuna ja hautoo ko. sanoja läpi elämänsä. Luonteet heillä on aivan päinvastaiset. Lähisukulaiseni ei unohda mitään, eikä koskaan ole syyllinen mihinkään. Ei koskaan myöskään sano suoraan kenellekään jos tuntee tulleensa väärin kohdelluksi, nielee kaiken. Kokee kaiken erimielisyyden riitana, mutta ne vaietaan, paitsi minulle kertoo.

Sisaruksensa minun silmiini on sellainen ettei haudo asioita vuositolkulla ja unohtaa nuo möläytyksensä samantien. Tahdikkuus puuttuu,  mutta ei jauha loputtomiin samoja asioita.

Olen sanonut, että selvittää asiat sisaruksensa kanssa, minä en jaksaisi jatkuvasti kuulla moitteita toisen tekemisistä. Käy raskaaksi. Kuulemma ei moiti (ei siis ymmärrä että juuri siltä puheet sisaruksista minulle kuulostavat, kehua ei kuulu koskaan).

Tovi sitten suutuin ja sanoin suoraan, etten halua kuunnella kun nostaa tämän ihmisen ihan joka keskusteluun. Sellaiseenkin aiheeseen missä ei luulisi yhtymäkohtia olevan, hän sen löytää. Seuraus tästä oli, että loppukeskustelu oli pelkkää tämän sisaruksen ikävien tekemisten luettelointia, eli yritti taas vakuuttaa minut kuinka hän on oikeassa ko. henkilöstä. Minun pyyntöni kaikui täysin kuuroille korville.

Olen tullut tulokseen, että olenkin ainoa suvusta jolle purkaa nämä negatiiviset tuntemukset ja jolle uskaltaa sanoa ja ainoa jolle väittää vastaan. Toisaalta hyvä, että on joku, mutta kyllä on itselle henkisesti raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm..mistähän johtuisi?

Tuo että käytät lapsia aseena kertoo sinusta jo hyvin paljon..

Sama tuli mieleen. Ja se johon itse katkaisin välit käytti samaa, vaikka lapset olivat jo tuolloin sen ikäisiä, että pystyivät pitämään yhteyttä omin päin. Kun pitää kiristää jollain päästäkseen olemaan yhteyksissä, niin suhteessa on jo pitkän aikaa ollut erittäin sairas vuorovaikutus.

Hankalat sukulaiset yleensä kuvittelevat, että sukulaisten pitää kestää mitä tahansa ja että on velvoite pitää yllä suhteita sukulaisiin. Ja moni meneekin siihen lankaan, kunnes tapahtuu oivallus, että lukemattomat muutkin ovat katkaiseet suhteet sukulaisiin, ellei suhde toimi normaalin ihmissuhteen tavoin. Edes sukulaisiin ei ole pakko pitää yhteyttä.

Kohtele sukulaistasi yhtä kohteliaasti ja huomaavaisesti kuin parasta ystävääsi, naapuriasi tai työnantajaasi, niin suhteeseen ei tule ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Mun lähisikulaisella on haastava sisarussuhde. En tiedä mitä heidän välillään on tapahtunut, ehkä kokee tuota ylikävelyä tai se että sisaruksensa on möläyttelijä eli ei aina mieti mitä laukoo ja toinen ottaa ne maailman loppuna ja hautoo ko. sanoja läpi elämänsä. Luonteet heillä on aivan päinvastaiset. Lähisukulaiseni ei unohda mitään, eikä koskaan ole syyllinen mihinkään. Ei koskaan myöskään sano suoraan kenellekään jos tuntee tulleensa väärin kohdelluksi, nielee kaiken. Kokee kaiken erimielisyyden riitana, mutta ne vaietaan, paitsi minulle kertoo.

Sisaruksensa minun silmiini on sellainen ettei haudo asioita vuositolkulla ja unohtaa nuo möläytyksensä samantien. Tahdikkuus puuttuu,  mutta ei jauha loputtomiin samoja asioita.

Olen sanonut, että selvittää asiat sisaruksensa kanssa, minä en jaksaisi jatkuvasti kuulla moitteita toisen tekemisistä. Käy raskaaksi. Kuulemma ei moiti (ei siis ymmärrä että juuri siltä pu

Sinunkaan sukulaisesi eivät osaa tuota sääntöä myöskään sinun suuntaasi, että kohtelisivat sinua yhtä kohteliaasti ja huomaavaisesti kuin paras ystäväänsä, naapuria tai työnantajaansa. Muiden haukkuminen ei vain kuulu normaaleihin käytöstapoihin. Oletko sanonut, että "lopeta, en jaksa kuunnella haukkumista"? Joskus se auttaa, mutta ei aina, jos ihmiseltä kertakaikkiaan puuttuu käytöstapojen ymmärrys kokonaan. Joskus se puuttuu vain sukulaisiin nähden, mutta toisinaan se puuttuu kokonaan. Haukutaan, panetellaan ja mustamaalataan muita jatkuvasti. Sellainen oli minun sukulaiseni, johon katkaisin välit. Hänellä ei ollut ikinä muista mitään hyvää sanottavaa.

Sisaruus-suhde mielletään usein rajattomaksi.Silloin unohtuu normaali hyvä käytös toista ihmistä kohtaan.

Vaikka olisi oma sisar, hänellekään ei saa sanoa rumasti.

Vaikka olisi oma sisar, häntäkin tulee kunnioittaa ja arvostaa ,kuten jokaista ihmistä.

Mikään suhde ei kestä ilman oikeanlaisia toista kunnioittavia rajoja.

Tietenkin tasa-arvoisesti molemmin puolin.

Ei sukulaisuus suhde velvoita mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mun lähisikulaisella on haastava sisarussuhde. En tiedä mitä heidän välillään on tapahtunut, ehkä kokee tuota ylikävelyä tai se että sisaruksensa on möläyttelijä eli ei aina mieti mitä laukoo ja toinen ottaa ne maailman loppuna ja hautoo ko. sanoja läpi elämänsä. Luonteet heillä on aivan päinvastaiset. Lähisukulaiseni ei unohda mitään, eikä koskaan ole syyllinen mihinkään. Ei koskaan myöskään sano suoraan kenellekään jos tuntee tulleensa väärin kohdelluksi, nielee kaiken. Kokee kaiken erimielisyyden riitana, mutta ne vaietaan, paitsi minulle kertoo.

Sisaruksensa minun silmiini on sellainen ettei haudo asioita vuositolkulla ja unohtaa nuo möläytyksensä samantien. Tahdikkuus puuttuu,  mutta ei jauha loputtomiin samoja asioita.

Olen sanonut, että selvittää asiat sisaruksensa kanssa, minä en jaksaisi jatkuvasti kuulla moitteita toisen tekemisistä. Käy raskaaksi. Kuulemma ei moiti (ei siis ymmärrä että juuri siltä pu

Ei ole sinun velvollisuutesi olla terapeutti tai lähisukulaisesi katkeruuden likasanko, olipa hänen katkeruutensa miten oikeutettua tahansa. Et ole lähisukulaisellesi mitään velkaa. On lähisukulaisesi itsekkyyttä, jos vaatii/odottaa sinun jaksavan kuunnella omaa valitustaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sukulaisuussuhde velvoita mihinkään.

Tämä. Vaikka olisi äiti - aikuinen lapsi -suhde, niin ei ole mitään velvollisuutta ylläpitää suhdetta kummastakaan päästä. Tosin herättää vähintään kulmakarvojen kohottelua, ellei jopa suoranaista halveksuntaa yhteiskunnassa. 

Jos on aina kokenut väheksyntää sisaruksiltaan, niin mitäs sellaisten kanssa kannattaa olla edes tekemisissä. Sitten nämä vielä kehuvat omilla ja lastensa saavutuksilla ja painavat vähemmän menestyviä alas. Ymmärrystä ja empatiaakin puuttuu, jos joku haluaa elää omalla tyylillään eikä kaipaa viisastelijoiden neuvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Minä katkaisin välit sisaruksiin ja vanhempiini noin kymmenen vuotta sitten. Vaihdoin nimen ja muutin. Koska tästä huolimatta laittoivat etsintäilmoituksia niin ilmoittauduin poliisille että olen kunnossa mutta en halua olla enää heidän elämässään.

Nämä kymmenen vuotta ovat olleet elämäni ihanampia aikoja.

Tästä tuli niin surullinen olo. Aikuinen lapseni teki näin. Hänellä on mt ongelmia ja sen vuoksi eristi itsensä muista ihmisistä. Me myös etsittiin häntä. En tiedä yhtään missä hän on, tai mitä hänelle kuuluu. Olisi niin kiva saada edes kerran vuodessa viesti, olen kunnossa. Kai sitten kerrotaan jos on tehnyt itselleen jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä katkaisin välit sisaruksiin ja vanhempiini noin kymmenen vuotta sitten. Vaihdoin nimen ja muutin. Koska tästä huolimatta laittoivat etsintäilmoituksia niin ilmoittauduin poliisille että olen kunnossa mutta en halua olla enää heidän elämässään.

Nämä kymmenen vuotta ovat olleet elämäni ihanampia aikoja.

Tästä tuli niin surullinen olo. Aikuinen lapseni teki näin. Hänellä on mt ongelmia ja sen vuoksi eristi itsensä muista ihmisistä. Me myös etsittiin häntä. En tiedä yhtään missä hän on, tai mitä hänelle kuuluu. Olisi niin kiva saada edes kerran vuodessa viesti, olen kunnossa. Kai sitten kerrotaan jos on tehnyt itselleen jotain. 

Katso peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla tekemisissä vaikka kuinka olisi sukua. Löytyykö vika kenties peilistä?

Omat sisarukset ovat niin tyhmiä etteivät tajua kohdelleensa minua kuin roskaa koko elämäni. Aina jos lähennyn heitä enemmän ja pidän yhteyksiä niin alkaa sama p*skanjauhanta selän takana, halveksunta ja väärien tietojen levittäminen. Tämmöisessä myrkyllisyydessä ei ihmisen tarvitse elää.

Mikähän tuossa on, että sisar tai äiti levittää väärää tietoa. Ihan pientä ja suurta sieltä, täältä. Menneisyydestä, nykyisyydestä. Se värittää muiden sukulaisten mielikuvaa, eikä heille tule edes mieieen kyseenalaistaa pikku "tietoja". Kyse on törkeästä aliarvostuksesta, jos ei läheinen tunne vastuuta "tietoja" keryoillessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä katkaisin välit sisaruksiin ja vanhempiini noin kymmenen vuotta sitten. Vaihdoin nimen ja muutin. Koska tästä huolimatta laittoivat etsintäilmoituksia niin ilmoittauduin poliisille että olen kunnossa mutta en halua olla enää heidän elämässään.

Nämä kymmenen vuotta ovat olleet elämäni ihanampia aikoja.

Tästä tuli niin surullinen olo. Aikuinen lapseni teki näin. Hänellä on mt ongelmia ja sen vuoksi eristi itsensä muista ihmisistä. Me myös etsittiin häntä. En tiedä yhtään missä hän on, tai mitä hänelle kuuluu. Olisi niin kiva saada edes kerran vuodessa viesti, olen kunnossa. Kai sitten kerrotaan jos on tehnyt itselleen jotain. 

Joskus toipuminen vaatii sitä että aloittaa ns tyhjältä pöydältä ja jättää vanhan elämän taakseen. Se on vain hyväksyttävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä katkaisin välit sisaruksiin ja vanhempiini noin kymmenen vuotta sitten. Vaihdoin nimen ja muutin. Koska tästä huolimatta laittoivat etsintäilmoituksia niin ilmoittauduin poliisille että olen kunnossa mutta en halua olla enää heidän elämässään.

Nämä kymmenen vuotta ovat olleet elämäni ihanampia aikoja.

Tästä tuli niin surullinen olo. Aikuinen lapseni teki näin. Hänellä on mt ongelmia ja sen vuoksi eristi itsensä muista ihmisistä. Me myös etsittiin häntä. En tiedä yhtään missä hän on, tai mitä hänelle kuuluu. Olisi niin kiva saada edes kerran vuodessa viesti, olen kunnossa. Kai sitten kerrotaan jos on tehnyt itselleen jotain. 

Oletpa vastenmielinen mankuja. Hyi helvetti.