Te jotka olette pystyneet opiskelemaan akateemisen tutkinnon

Akateeminen tutkinto on, ja kaikki mennyt silti päin enimmäkseen sanonko mitä. Lähemmäs 50v jo ikääkin.

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen tutkinto on, ja kaikki mennyt silti päin enimmäkseen sanonko mitä. Lähemmäs 50v jo ikääkin.

Miten näin on päässyt käymään?

Kyllä, on ollut. Opiskelin tutkintoni 80-luvulla opintolainalla. Jatkoin opintoja tohtoriksi asti, kävin hakemassa kokemusta ulkomailta ja palasin takaisin Suomeen kun lapset syntyivät, sen jälkeen vain lyhyempiä tutkimusvierailuja perheen kanssa ulkomailla.

Akateeminen koulutus on mahdollistanut asumisen useammassa maassa, ja työn jossa paljon vapautta, mahdollisuuden käyttää luovuutta ja omia kykyjäni. Palkkakin on riittävä. Olen hyvin tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on ollut. Opiskelin tutkintoni 80-luvulla opintolainalla. Jatkoin opintoja tohtoriksi asti, kävin hakemassa kokemusta ulkomailta ja palasin takaisin Suomeen kun lapset syntyivät, sen jälkeen vain lyhyempiä tutkimusvierailuja perheen kanssa ulkomailla.

Akateeminen koulutus on mahdollistanut asumisen useammassa maassa, ja työn jossa paljon vapautta, mahdollisuuden käyttää luovuutta ja omia kykyjäni. Palkkakin on riittävä. Olen hyvin tyytyväinen.

Juuri näin uskon sen elämän menevän.

Eipä oo yksinkertaista työn saanti näinkään. T. Maisteri 

Tekeehän se kaikenlaista mahdolliseksi, muttei sentään takaa mitään.

t. Kuusikymppinen maisteri, jonka omaisuus ja terveys menivät laman aiheuttamassa konkurssissa

Riippuu täysin siitä, mitä on opiskellut. Eivät humanistit työllisty.

Totta. Niin kauan kun on hengissä on myös mahdollisuuksia

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin siitä, mitä on opiskellut. Eivät humanistit työllisty.

Mutta on mahdollista opiskella joku muu tutkinto tai muuttaa ulkomaille. 

Jep, mutta oli se tutkinto työn takana mielenterveysongelmien ja opintotukien loppumisen vuoksi. Vanhemmilta en saanut apua koska nimenomaan heidän väkivaltaisuutensa on aiheuttanut ongelmani. Kävin väkisellä töissä opintojen ohessa, oksensin ahdistuksesta ennen töitä melkein joka päivä. 

Mulla on akateeminen tutkinto hyväpalkkaiselta ja hyvin työllistävältä alalta, ja työelämässä onkin mennyt ihan ok. Mutta en minä nyt omaa elettyä elämääni näin viisikymppisenä kovin ilolla katso. Loputonta yksinäisyyttä, en saanut perhettä enkä lapsia vaikka halusin, sitten jossain vaiheessa kuviin tuli yksinäisyyden lääkitseminen viinillä iltaisin. Ei siitä rahastakaan jotenkin niin paljoa mieti kun on niin yksinäinen. Esim. matkat ei ole kivoja yksin minusta, eikä ravintoloissakaan huvita juuri istua yksikseen, eikä käytä vaikka konserteissa. Niinpä sitä istuu kotona yksin ja pelaa tietokoneella ja juo viiniä.

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

Vaikka mihin? Voisitko, ap, tarkentaa!

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

No ei todellakaan onnistu Suomen isoimmissa kaupungeissa, joissa yliopistotutkinnot eivät ole tasoa Jyväskylä tai Joensuu. Mitä maakuntayliopistosta saadulla vessapaperilla tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on ollut. Opiskelin tutkintoni 80-luvulla opintolainalla. Jatkoin opintoja tohtoriksi asti, kävin hakemassa kokemusta ulkomailta ja palasin takaisin Suomeen kun lapset syntyivät, sen jälkeen vain lyhyempiä tutkimusvierailuja perheen kanssa ulkomailla.

Akateeminen koulutus on mahdollistanut asumisen useammassa maassa, ja työn jossa paljon vapautta, mahdollisuuden käyttää luovuutta ja omia kykyjäni. Palkkakin on riittävä. Olen hyvin tyytyväinen.

Juuri näin uskon sen elämän menevän.

Se oli totta, mutta 90-luvulla järjestelmän järjettömimmät piirteet ovat kuitenkin kasvaneet uusiin mittoihin. Peruskouluhan on aina ollut vähintään yhtä paljon lasten säilytyspaikka kuin näiden sivistämispaikka. Lapset on työnnettävä jonnekin siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Massatyöttömyys on tuonut uusia ikäryhmiä tämän säilömisongelman piiriin: jonnekin on työnnettävä myös se ylimääräinen työvoima joka tulee työikään, mutta jota ei voida työllistää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, on ollut. Opiskelin tutkintoni 80-luvulla opintolainalla. Jatkoin opintoja tohtoriksi asti, kävin hakemassa kokemusta ulkomailta ja palasin takaisin Suomeen kun lapset syntyivät, sen jälkeen vain lyhyempiä tutkimusvierailuja perheen kanssa ulkomailla.

Akateeminen koulutus on mahdollistanut asumisen useammassa maassa, ja työn jossa paljon vapautta, mahdollisuuden käyttää luovuutta ja omia kykyjäni. Palkkakin on riittävä. Olen hyvin tyytyväinen.

Juuri näin uskon sen elämän menevän.

Se oli totta, mutta 90-luvulla järjestelmän järjettömimmät piirteet ovat kuitenkin kasvaneet uusiin mittoihin. Peruskouluhan on aina ollut vähintään yhtä paljon lasten säilytyspaikka kuin näiden sivistämispaikka. Lapset on työnnettävä jonnekin siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Massatyöttömyys on tuo

Yhteiskunnan koulutusinto ei suinkaan johdu siitä, ettei maailmasta löytyisi tekemätöntä työtä, jota kuka tahansa pystyisi tekemään. Ja vielä vähemmän siitä, että akateemisista lässyttäjistä olisi pulaa. Työhaluiset ihmiset ovat ilman työtä siksi, että nykyisessä järjestelmässä vain pääoma voi työllistää. Ja suurpääomallehan menee nykyään sitä paremmin mitä vähemmän se työllistää ihmisiä.

Onko tässä vain akateemiset tutkinnon vai myös pseudoakateemiset AMK.

Zt. Tuplamaisteri 

Saas nähdä. Ystäväni yrittävät potkia eteenpäin mutta olen ollut niin uupunut että usko on vähän lopussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa suunnilleen normaalilla järjellä varustettu pystyy opiskelemaan jonkin akateemisen tutkinnon. Jos ei viitsi tai jaksa, on se oma valinta. 

No ei todellakaan onnistu Suomen isoimmissa kaupungeissa, joissa yliopistotutkinnot eivät ole tasoa Jyväskylä tai Joensuu. Mitä maakuntayliopistosta saadulla vessapaperilla tekee?

Näyttäisi päätyvän suurten yritysten johtopaikoille ja ministerinpesteihin. Oliko sulla joku pointtikin?

Nykyisenlaisessa palkkatyöjärjestelmässä on pakko vaatia vuosikausien koulutus sellaisiinkin hommiin, jotka todellisuudessa oppisi parissa viikossa. Muuten kaikki pyrkisivät vain koko ajan suositumpiin hommiin eikä kukaan tekisi niitä paskatöitä. Tästä johtuu se, että lastenhoitajilta, anteeksi varhaiskasvatuksen opettajilta vaaditaan korkeakoulututkinto, mutta valintatalon kassaksi pääsee ilman mitään koulutusta.