Onko teidän vanhemmat kyselleet, aiotteko hoitaa heitä vanhana?

Minun äitini vanhemmat teki kuolinsiivouksen jo 50 vuotiaina ja muuttivat muutaman haarukan kanssa vanhainkotiin jo 60 vuotiaina. Lapsena tuota en oikein ymmärtänyt,muuta kuin etten halunnut käydä sairaala tyyppisessä paikassa. Elivätkin vielä yli 80 vuotiaiksi kumpikin.

En nyt tajua. Mitä surullista siinä on että tajuaa muuttaa sopivaan kotiin ennenkuin kunto menee? Oma vanhempani uhriutuu koska ei selvästikään pärjää enää kotonaan ja kaikista avuista huolimatta ei suostu muuttamaan. 

Ei ole kysynyt vaan vaatii että hoidetaan koska "Minä teitä hoidin kun olitte pieniä"

En aio muuttaa täältä ulkomailta hoitamaan vanhempaani ja jättämään koko elämääni sen vuoksi.

Ei. Äiti ei ole puhunut vanhenemisestaan mitään ja isä lähinnä skippaa vanhuuden miettimisen ja hyppää suoraan kuolemansa miettimiseen ja että "minut saa sitten tuhkata ja tuhkat voi ripotella johonkin että teidän ei tarvitse alkaa maksamaan hautapaikkaa eikä miettiä haudallakäymisiä".

Eivät tarvinneet kysellä, tietysti hoidan. Minulla on ihanat vanhemmat ja yritän parhaani mukaan autella nyt kun ovat vanhoja. Äidilläni on syöpä eikä enää parane, kyllä minä hoidan. Isä on vielä melko hyvissä voimissa onneksi.

Joo. Vaatii että muuttaisin hänen luokseen auttamaan kaikessa koska olen sinkku ja työtön joten ihan hyvin joudan. Sisaruksillani työt ja perheet.

Me ollaan puhuttu tästä aina, keskusteltu. Äiti on sen keskustelun avannut ja sanonut, että haluaa ulkopuolista apua jossain muodossa mutta olisi kiva, jos kävisin tapaamassa ja tehtäisiin asioita yhdessä niin pitkään kuin se on mahdollista. Minusta kohtuullisia pyyntöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät tarvinneet kysellä, tietysti hoidan. Minulla on ihanat vanhemmat ja yritän parhaani mukaan autella nyt kun ovat vanhoja. Äidilläni on syöpä eikä enää parane, kyllä minä hoidan. Isä on vielä melko hyvissä voimissa onneksi.

Ei se aina ole ihanuudesta kiinni. Esimerkiksi muistisairaan hoito on oikeasti vaativaa, saati jos on monisairas. Minä ajattelen että vanhempani ansaitsevat asiantuntevaa hoitoa. 

Eivät kyselleet vaan pitivät itsestäänselvänä, että mä hoidan. Noh, toisin kävi, koska ovat nyt eläneet niin vanhoiksi, että en mä enää pysty heitä hoitamaan. Voin auttaa pienissä asioissa, mutta en enää tehdä mitään hoitotyötä tai nostaa lattialta ylös, jos kaatuvat. Mitään kuolinsiivousta eivät ole tehneet, mutta asuntoonsa ovat hankkineet apuvälineitä sitä mukaa kuin ovat tarvinneet. 



Minusta ei ole mitään surullista tehdä kuolinsiivousta. Surullista tuossa on lähinnä sana "kuolin". Mun mielestä ihmisen kannattaisi tehdä vaikka "vuosikymmensiivouksia" eli aina, kun täyttää pyöreitä vuosia, kävisi tavarat läpi ja heittäisi pois sellaiset, mitä ei enää tarvitse. Mä olen nyt 62v ja olen vuoden verran tehnyt kuolinsiivousta. Olen aina muuttanut pienemmästä asunnosta isompaan, joten muuttojen yhteydessäkään ei ole tarvinnut tavaraa karsia. Sillä seurauksella, että vuosikymmenten tavarat - niin omat kuin jo aikuisten lastenikin tänne jättämiään - on kaapit, vaatehuone ja varastot täynnä. Asuntoni alakerta (olohuone, keittiö ja kylpyhuone+sauna) on jo kutakuinkin valmiina, vielä on kesken yläkerran kolmen makuuhuoneen ja vaatehuoneen tavarat. Voin kyllä sanoa, että vaikka eläkeikään onkin vielä pari vuotta, alakerrassa siivoaa paljon mieluummin ja nopeammin kuin täällä ylhäällä. Ihan siksi, että alhaalla on avaraa (vaihdoin viime syksynä kaikki huonekalutkin pienempiin, sirompiin ja kevyempiin) eikä ole turhia tavaroita. 

Ovat kuolleet yli 20 vuotta sitten.

Hyi mikä kamala ajatus. Onneksi on vanhusten hoitokodit.

Ei tulisi pieneen mieleenikään vaatia lapsiltani moista. He eivät syntyneet tähän maailmaan sen vuoksi. Olen lähes seitsemänkymmentä ja vielä kykenen hoitamaan omakotitalon lumityöt ym. Samoin kaikki asioiden hoitamiset kykenen suorittamaan. Minut voi kipata vaikka kaatikselle jos en itse pärjää. Ihanat lapset minulla ja lapsenlapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät tarvinneet kysellä, tietysti hoidan. Minulla on ihanat vanhemmat ja yritän parhaani mukaan autella nyt kun ovat vanhoja. Äidilläni on syöpä eikä enää parane, kyllä minä hoidan. Isä on vielä melko hyvissä voimissa onneksi.

Ei se aina ole ihanuudesta kiinni. Esimerkiksi muistisairaan hoito on oikeasti vaativaa, saati jos on monisairas. Minä ajattelen että vanhempani ansaitsevat asiantuntevaa hoitoa. 

Minä lupasin auttaa vanhempaani silloin kun ei enää pärjää yksin. Oli jopa puhe että asun hänen kanssaan. Mutta vanhemmiten muuttunut niin vaikeaksi että ei onnistu, ei riitä kärsivällisyys, taito tai ymmärrys enää. Saatika jos sairastuu. 

Olin n. 4v. kun isä supisi, "sä hoidat mua kun oon vanha". Mietin että se on jotenkin sairas kun puhui hoitamisesta. No sairas oli, saastainen pelkuri. Hyväksikäyttöä ja alistamista, elämäni helvettiä. Elämänpelkuri riepotteli. Pikkuvaimoa koulutti. No äiti sen sitten hoiti, en minä.

Minulla on tuttava, joka osti sellaisen talon, johon hän voi ottaa vanhempansa asumaan kun eivät enää pärjää omassa kodissaan. Itse olen nähnyt molempien vanhempieni hoitaneen omia äitejään (papat kuolivat jo 70-luvulla), joten olen nähnyt konkreettisesti mitä se on. Tosin omat vanhempani ovat eronneet, joten en tiedä miten ainoalla lapsella riittää aika ja voimat molempien hoitamiseen.

Onhan tuo kysellyt mutta totesin että siksi minulla ei ole lapsia, puolisoa tai lemmikkiä, koska en ole kiinnostunut pitämään huolta yhtään mistään elollisesta.

Ei, mutta onhan tuota välimatkaakin 500km.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Vaatii että muuttaisin hänen luokseen auttamaan kaikessa koska olen sinkku ja työtön joten ihan hyvin joudan. Sisaruksillani työt ja perheet.

 

No mikset muuttaisi? Jos on hyvät välit vanhempaan niin parempi sekin auttaa häntä kuin homehtua betoniyksiössään työttömänä turhakkeena

Taisi kysyä ensimmäisen kerran jo joskus kun olin ihan pieni, muistaakseni ala-asteikäinen. Tilanteena tämä jäi mieleen yhtenä muiden joukossa, sillä hänellä oli usein tapana olla hyvin teatraalinen (tekoitkeä, haukkoa suurieleisesti henkeä ym.) ja katsoa aina kuinka reagoin siihen. Täyttää nyt 56 vuotta ja on fyysisesti täysin terve, joten en tiedä mitä ajoi kysymyksellään tuolloin takaa.

Ei äidin tarvitse kysellä, tietysti hänen asioistaan huolehditaan ja häntä autetaan. Isä onkin jo kuollut.