Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, ei ulospääsyä? (Tyhmyys ja vaikeus pärjätä työelämässä)
23.04.2024 |
Mistähän aloittaisin.. En ole koskaan pärjännyt koulussa erityisen hyvin. Peruskoulun jälkeen valmistuin ammattikoulusta ja sain työpaikan alalta. Koeajalla sain potkut saatesanoin "et taida sopia tälle alalle". Tämä oli niin nöyryyttävä ja nolo kokemus, etten todellakaan enää yrittänyt hakea alan töitä (onneksi tämä ei ollut kuitenkaan ollut mikään unelma-ala minulle, enkä olisi jäänyt alalle muutenkaan, mutta silti). Opiskelin toisen ammatin ammattikoulussa, mutta tuntui, etten oikein saanut mitään ammattitaitoa tai pätevyyttä. En uskaltanut lähteä hakemaan kys. alan töitä.
Olen todella tyhmä ja nyt olen ns. aivottomassa työssä. Kuitenkin vihaan tätä nykyistä työtäni. En tiedä, mitä ihmettä voisin tehdä, kun en koulussakaan pärjää. Minulla on todettu (psykologiset testit) olevan keskitasoa heikommat kognitiiviset taidot, työmuisti ym.
Työelämässä pitäisi jaksaa vielä kymmeniä vuosia ja tyhmyyden vuoksi ei eläkkeelle pääse. Toisaalta haluan kuitenkin elättää itse itseni.
Onko kukaan vastaavanlaisessa tilanteessa? Vertaistukea?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko että olet niin tyhmä kuin luulet. Ihan jo sen perusteella että tekstisi on parempaa kuin suurimmalla osalla ihmisistä jotka ajatuksiaan nettiin suoltaa. Et vain sattumoisin ole pärjännyt jossain testeissä. Älä anna niiden määrittää sinua. Rohkeasti opiskelemaan, mikä sinua kiinnostaa?
Luin AP:n aloituksen ja mietin ihan samaa kuin ylläoleva kommentoija. Olet hyvä kirjoittaja, joka ei tosiaankaan ole mikään itsestäänselvyys nykypäivänä! Todella surullista kuulla ikävistä kokemuksistasi, mutta toivottavasti jaksat vielä yrittää, koska sinusta on varmasti vaikka mihin kunhan löydät vahvuutesi. Saisinkohan TE-toimistosta aikaa ammatinvalintapsykologille vaikka et ole työtön? Kannattaa kysyä. Tai lue/kuuntele aiheeseen liittyvää kirjallisuutta (ns. self help), sitä on tarjolla paljon.
Toivottavasti keksit oman juttusi! Itselläkin se vielä vähän hakusessa, mutta esimerkiksi japanilainen termi ikigai on hyvä lähtökohta. Oman ikigain (työhön tai ylipäätään elämään liittyvän tarkoituksellisuuden ja merkityksellisyyden) voi löytää kun pohtii seuraavia kysymyksiä:
- Missä olen hyvä?
- Mitä maailma tarvitsee?
- Mitä rakastan?
- Mistä minulle voitaisiin maksaa?
Se missä nämä kaikki kohtaa toisensa, on sinun ikigai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samoja fiiliksiä. Pidän itseäni todella tyhmänä ja tuntuu, että joka päivä hölmöilen jotain töissä. En ollut koulussa mikään kovin hyvä, mutta pärjäsin kuitenkin matikassa ja äikässä hyvin. Reaalista kirjoitin b:n, vaikka kuinka parhaani yritin. Kävin siis lukion ja pääsin varasijalta 43. ammattkorkeaan. Valmistumisen jälkeen olen ollut aina töissä. Ja aina on tuntunut, etten oikein pärjää, kun olen niin tyhmä.
Välillä mietin, että kuuluisin oikeasti jollekin työkyvyttömyyseläkkeelle. Kaikki on mulle niin pirun vaikeaa. Palavereissakin olen välillä ihan pihalla, mistä puhutaan. Muutoin olen perusterve, mutta tämä tyhmyys
Vierailija kirjoitti:
TÄMÄ ON NYT NK PROVO! TROLLI! Uskokaa tai älkää! Liian hyvää tekstiä - suuri paljastus! Osaako kirjoittaa 'koneellakin' ja ehkäpä 10-sormijärjestelmällä.
Selvittäkää mikä tätä AP:tä vaivaa ja mihin oikeastaan haluaa reagointia ja vastauksia!
Mikäkö vaivaa, no annanpa vaikka yhden konkreettisen esimerkin tyhmyydestäni. En ymmärrä suullisia ohjeita. Jos vaikka pienelle porukalle annetaan ohjeet, yksinkertaisetkin. Kaikki muut lähtevät tekemään, itse jään hölmönä toljottamaan "ai mitä piti tehdä?"
Lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ym, ei näistäkään etua ole työelämässä.
Luova kirjoittaminen on vahvuuteni, mutta valitettavasti on aika epärealistinen haave tehdä sellaista työkseen. Varsinkaan, jos ei pärjää koulussa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samoja fiiliksiä. Pidän itseäni todella tyhmänä ja tuntuu, että joka päivä hölmöilen jotain töissä. En ollut koulussa mikään kovin hyvä, mutta pärjäsin kuitenkin matikassa ja äikässä hyvin. Reaalista kirjoitin b:n, vaikka kuinka parhaani yritin. Kävin siis lukion ja pääsin varasijalta 43. ammattkorkeaan. Valmistumisen jälkeen olen ollut aina töissä. Ja aina on tuntunut, etten oikein pärjää, kun olen niin tyhmä.
Välillä mietin, että kuuluisin oikeasti jollekin työkyvyttömyyseläkkeelle. Kaikki on mulle niin pirun vaikeaa. Palavereissakin olen välillä ihan pihalla, mistä puhutaan. Muutoin olen perusterve, mutta tämä tyhmyys
Et ole tyhmä. Olet raivannut tiesi pitkälle työelämässä. Ole ylpeä itsestäsi.
Mutta ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TÄMÄ ON NYT NK PROVO! TROLLI! Uskokaa tai älkää! Liian hyvää tekstiä - suuri paljastus! Osaako kirjoittaa 'koneellakin' ja ehkäpä 10-sormijärjestelmällä.
Selvittäkää mikä tätä AP:tä vaivaa ja mihin oikeastaan haluaa reagointia ja vastauksia!
Mikäkö vaivaa, no annanpa vaikka yhden konkreettisen esimerkin tyhmyydestäni. En ymmärrä suullisia ohjeita. Jos vaikka pienelle porukalle annetaan ohjeet, yksinkertaisetkin. Kaikki muut lähtevät tekemään, itse jään hölmönä toljottamaan "ai mitä piti tehdä?"
Lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ym, ei näistäkään etua ole työelämässä.
Luova kirjoittaminen on vahvuuteni, mutta valitettavasti on aika epärealistinen haave tehdä sellaista työkseen. Varsinkaan, jos ei pärjää koulussa.
Ap
Tuo, ettet aina ymmärrä suullisia ohjeita, voisi liittyä varmaan johonkin spesifiin tiedonkäsittelyn ongelmaan. Minulla on samanlaisia huomioita itsestäni. Saatan suorastaan kuulla väärin tai varmaan kuulen oikein, mutta aivot tulkitsevat puheen väärin. Olen ajatellut käydä neurologin juttusilla tämän asian tiimoilta. Luettuja ohjeita ymmärrän normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samoja fiiliksiä. Pidän itseäni todella tyhmänä ja tuntuu, että joka päivä hölmöilen jotain töissä. En ollut koulussa mikään kovin hyvä, mutta pärjäsin kuitenkin matikassa ja äikässä hyvin. Reaalista kirjoitin b:n, vaikka kuinka parhaani yritin. Kävin siis lukion ja pääsin varasijalta 43. ammattkorkeaan. Valmistumisen jälkeen olen ollut aina töissä. Ja aina on tuntunut, etten oikein pärjää, kun olen niin tyhmä.
Välillä mietin, että kuuluisin oikeasti jollekin työkyvyttömyyseläkkeelle. Kaikki on mulle niin pirun vaikeaa. Palavereissakin olen välillä ihan pihalla, mistä puhutaan. Muutoin olen perusterve, mutta tämä tyhmyys
Et ole tyhmä. Olet raivannut tiesi pitkälle työelämässä. Ole ylpeä itsestäsi.
Mutta ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu.
Ap
Kiitos kauniista sanoista ap! Lämmitti tosi paljon mieltä.
Miten sovit tai sopisit asiakaspalveluun? Voi olla että on oppimisvaikeuksia tms.mutta on sitten sosiaalisesti lahjakas ja helposti lähestyttävä ja saa työstä iloakin. Ainakin omassa lähipiirissä ne kutosen oppilaat ovat ihan onnellisia myyjiä, vartijoita tai asiakasneuvojia.
Itse en pidä itseäni tyhmänä, yliopistossa sain hyviä arvosanoja, mutta työ on ollut pelkkää pätkää, paljon pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Nytkin on aika näköalaton olo kun työtunnit väheni niin että sillä ei meinaa enää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TÄMÄ ON NYT NK PROVO! TROLLI! Uskokaa tai älkää! Liian hyvää tekstiä - suuri paljastus! Osaako kirjoittaa 'koneellakin' ja ehkäpä 10-sormijärjestelmällä.
Selvittäkää mikä tätä AP:tä vaivaa ja mihin oikeastaan haluaa reagointia ja vastauksia!
Mikäkö vaivaa, no annanpa vaikka yhden konkreettisen esimerkin tyhmyydestäni. En ymmärrä suullisia ohjeita. Jos vaikka pienelle porukalle annetaan ohjeet, yksinkertaisetkin. Kaikki muut lähtevät tekemään, itse jään hölmönä toljottamaan "ai mitä piti tehdä?"
Lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ym, ei näistäkään etua ole työelämässä.
Luova kirjoittaminen on vahvuuteni, mutta valitettavasti on aika epärealistinen haave tehdä sellaista työkseen. Varsinkaan, jos ei pärjää koulussa.
Ap
Veikkaan, oman kokemukseni pohjalta, että tuolla sosiaalisten tilanteiden pelolla ja kokemallasi tyhmyydellä on suuri yhteys toisiinsa. Lisäksi olet varmaankin aisti- ja tunneherkkä ihminen? Oletko taipuvainen pohdiskeluun ja huono välittömiä reaktioita ja päätöksiä vaativissa tilanteissa?
Jos tuo ylläoleva kuvaus tuntuu sopivan, niin silloin ei ole mikään ihme, jos suullisten ohjeiden ymmärtäminen on vaikeaa. Niin suuri osa omasta kapasiteetista menee jännittämiseen, omien reaktioiden havainnointiin ja hillitsemiseen, sekä tulevasta ahdistumiseen, että suullisten ohjeiden mieleenpainaminen ja ymmärtäminen on hyvin vaikeaa.
Sama kuin edellisellä. Mulla on jopa korkeakoulutus, hyvä kunto, asiallinen luonne: ei esteitä työnteolle. Koskaan minulla ei ole ollut oikeaa työpaikkaa. Ei varsinkaan vakituista työtä. Sijaisuuksia, harjoitteluita, pikkupätkiä ja työllistämistöitä.
Semmonen ura mulle, tässä vaiheessa odotan jo eläkkeelle pääsyä, koska työtilanne huononee vaan! On myös yhä vaikeampi jaksaa, kun tilanne on tämä. Oikeastaan en ollenkaan ajattele enää olevani täysin työkykyinen niihin raskaisiin silppuhommiin, joita nyt olen tehnyt pitkään. Ei esim. kunnon lomia ja sairastan täysin omalla kustannuksellani silloin harvoin, kun sairastan. Eri asia, jos olisi jokin työ, jossa olisi hyvä olla ja ehkä turvallista jatkuvuuttakin, jaksaisin. Nyt on burnout lähellä eikä hallituksen toimet (osa-aikatyö + soviteltua päiväraha) ainakaan auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on vaikeuksia sisäistää ja muistaa puhuttuja ohjeistuksia. Varsinkin jos tulee toinen asia(kas) väliin, niin ensimmäisen asiat unohtuu tai kahden asiakkaan asiat sekoittuu.
Olen palavereissa kertonut tämän ihan avoimesti ja pyytänyt ohjeet kirjallisina. Pienetkin merkinnät riittää että pysyn kartalla. Lisäksi teen itse muistiinpanoja etten unohda tehdä asioita loppuun.
Sosiaalisesti en myöskään ole vahva, mutta asiakaspalvelussa sekin puoli on vahvistunut. Kummasti siinäkin tekemällä oppii ja kokemus auttaa.
Rohkaisen sinuakin menemään rohkeasti eteen päin. Ei ne muut ole välttämättä yhtään sinua älykkäämpiä ja heillä voi taas olla puutteita siinä missä itse olet vahvimmillasi.
"Veikkaan, oman kokemukseni pohjalta, että tuolla sosiaalisten tilanteiden pelolla ja kokemallasi tyhmyydellä on suuri yhteys toisiinsa. Lisäksi olet varmaankin aisti- ja tunneherkkä ihminen? Oletko taipuvainen pohdiskeluun ja huono välittömiä reaktioita ja päätöksiä vaativissa tilanteissa? Jos tuo ylläoleva kuvaus tuntuu sopivan, niin silloin ei ole mikään ihme, jos suullisten ohjeiden ymmärtäminen on vaikeaa. Niin suuri osa omasta kapasiteetista menee jännittämiseen, omien reaktioiden havainnointiin ja hillitsemiseen, sekä tulevasta ahdistumiseen, että suullisten ohjeiden mieleenpainaminen ja ymmärtäminen on hyvin vaikeaa."
Nyt osui kyllä naulan kantaan! Tunnistan nuo kaikki piirteet itsessäni.
Kun saan suullisia ohjeita, keskityn siihen, että näytän jotenkin normaalilta, ja siltä, että ymmärtäisin. Ehkä siksi ne ohjeet menevät ohi.
Joku kysyi, miten sopisin asiakaspalveluun. Valitettavasti en sopisi. Olen ujo ja joskus olin (erikois)kaupassa harjoittelussa. Se oli ahdistavaa, olin jatkuvasti ihan tulipunainen. Esim. jos en saanut viivakoodia luettua jostain säkistä, olin aivan punainen, tai jos asiakas pyysi jotain tuotetta, mikä piti kerätä hänelle ja hän odotti ja katsoi vieressä, olin taas punaisena...jne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne kognitiiviset testit jotain kertoo. Mulla esim niissä tuli hahmotushäiriö, ja esim eksyn jatkuvasti kotikaupungissani ja tutuissa virastoissa, en kykene ajamaan autoa, en osaa lukea karttaa, vaikuttaa myös ihmisten kanssa toimimiseen. Minua voi siis ihan hyvin kutsua tyhmäksi. Ei kaikki vaan osaa kaikkea ja pärjää kaikessa vaikka miten yrittäisi jos ei aivokapasiteetti riitä. Puolet ihmisistä on keskimääräistä (ÄO 100) tyhmempiä eikä heistä tule lääkäreitä ja lakimiehiä vaikka miten haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne kognitiiviset testit jotain kertoo. Mulla esim niissä tuli hahmotushäiriö, ja esim eksyn jatkuvasti kotikaupungissani ja tutuissa virastoissa, en kykene ajamaan autoa, en osaa lukea karttaa, vaikuttaa myös ihmisten kanssa toimimiseen. Minua voi siis ihan hyvin kutsua tyhmäksi. Ei kaikki vaan osaa kaikkea ja pärjää kaikessa vaikka miten yrittäisi jos ei aivokapasiteetti riitä. Puolet ihmisistä on keskimääräistä (ÄO 100) tyhmempiä eikä heistä tule lääkäreitä ja lakimiehiä vaikka miten haluaisi.
Epäilen itsellänikin tuota hahmotushäiriöitä. En ymmärrä karttaa yhtään enkä omaa minkäänlaista suuntavaistoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko että olet niin tyhmä kuin luulet. Ihan jo sen perusteella että tekstisi on parempaa kuin suurimmalla osalla ihmisistä jotka ajatuksiaan nettiin suoltaa. Et vain sattumoisin ole pärjännyt jossain testeissä. Älä anna niiden määrittää sinua. Rohkeasti opiskelemaan, mikä sinua kiinnostaa?
Menee hieman ohi aiheen, mutta ei ole ollenkaan harvinaista, että varsin heikkolahjainenkin osaa kirjoittaa sujuvasti itselleen läheisistä, arkisista asioista. Minulla on nyt ysiluokalla kaksi oppilasta, jotka ovat sujuvakynäisiä, mutta laskevat kolmannen luokan matikkaa ja toinen ei osaa edes katsoa kellotaulusta aikaa.
Tiedän, että monet täällä haluavat hyväsydämisinä kannustaa ja rohkaista, ja usein olen lukenut tämän, että et voi olla tyhmä, kun kirjoitat noin hyvin. Oppimisen pulmista ja alhaisesta älykkyydestä kärsiviä tuo lohdutus ei kuitenkaan auta, eikä se perustu mihinkään.
Ap:n kannattaisi varmaan käydä ammatinvalintapsykologin juttusilla.
T. Yläkoulun opettaja
Lukihäiriö tai yksi sen muodoista voi olla myös kuuntelemisen häiriö. Eli puheen ymmärtäminen on samalla tavalla vaikeaa, kuin lukihäiriöisellä lukeminen. Toiseksi, oletko uupunut, jokin lääkitys päällä tai oletko käynyt testaamassa ferritiinit? Muistamattomuus ja aivosumu voi johtua kaikista näistä ja saattaa ilmentyä ns. tyhmyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Lukihäiriö tai yksi sen muodoista voi olla myös kuuntelemisen häiriö. Eli puheen ymmärtäminen on samalla tavalla vaikeaa, kuin lukihäiriöisellä lukeminen. Toiseksi, oletko uupunut, jokin lääkitys päällä tai oletko käynyt testaamassa ferritiinit? Muistamattomuus ja aivosumu voi johtua kaikista näistä ja saattaa ilmentyä ns. tyhmyytenä.
En varsinaisesti ole uupunut, mutta olen aina väsynyt. Syytä en tiedä. Veriarvot ovat kunnossa.
Ammatinvalintapsykologilla olen käynyt joskus kauan sitten, enkä kyllä saanut siitä tuolloin apua.
Ap
Tiedätkö, ap, olen johtanut muutamia kaltaisiasi. Tästä on 20 vuotta. Heillä on ollut tosi huonot kokemukset työelämästä ja koulusta. Yksi oli niin kouluaikojen traumatisoima, ettei pystynyt menemään edes kursseille aluksi. Ja koska kyse oli julkisesta sektorista, ketään ei suorilta laitettu pihalle, vaan heitä pompoteltiin esimieheltä toiselle.
Minä päätin, että se pompottelu loppuu minuun. Aivan varmasti jokainen osaa jotakin, mistä voi olla hyötyä veronmaksajille. Ja pikkuhiljaa näin kävikin. Jokaiselle löytyi oma lokero, vaikka se vaati vähän enemmän aikaa ja ryhmästäni tuli yksi viraston parhaita. **tuttaa ihan hirveästi, kuinka näitä pompoteltiin ja suhtauduttiin ylimalkaisesti. Kukaan ei ole heistä enää töissä, kaikki ovat eläkkeellä, mutta jokainen oli eläkkeelle jäädessään aivan korvaamaton.
Vierailija kirjoitti:
"Veikkaan, oman kokemukseni pohjalta, että tuolla sosiaalisten tilanteiden pelolla ja kokemallasi tyhmyydellä on suuri yhteys toisiinsa. Lisäksi olet varmaankin aisti- ja tunneherkkä ihminen? Oletko taipuvainen pohdiskeluun ja huono välittömiä reaktioita ja päätöksiä vaativissa tilanteissa? Jos tuo ylläoleva kuvaus tuntuu sopivan, niin silloin ei ole mikään ihme, jos suullisten ohjeiden ymmärtäminen on vaikeaa. Niin suuri osa omasta kapasiteetista menee jännittämiseen, omien reaktioiden havainnointiin ja hillitsemiseen, sekä tulevasta ahdistumiseen, että suullisten ohjeiden mieleenpainaminen ja ymmärtäminen on hyvin vaikeaa."
Nyt osui kyllä naulan kantaan! Tunnistan nuo kaikki piirteet itsessäni.
Kun saan suullisia ohjeita, keskityn siihen, että näytän jotenkin normaalilta, ja siltä, että ymmärtäisin. Ehkä siksi ne ohjeet menevät ohi.
Joku kysyi, miten sopisin asiakaspalveluun. Valitettavasti en sopisi. Olen ujo ja josku
Voisin suositella lukemaan (tai kuuntelemaan) sellaisen kirjan kuin "Herkkyys ja sosiaaliset pelot, Juhani Mattila".
Kyseessä ei ole mikään self-help kirja, eikä se varmaankaan ratkaise ongelmiasi tai kerro mitä sinun kannattaisi elämälläsi tehdä. Sen sijaan se selittäisi mistä ongelmasi juontuvat ja ehkä auttaisi sinua suhtautumaan hieman myötätuntoisemmin itseesi.
Tuskin se hirveästi lohduttaa, mutta on meitä yliherkkiä itsenä tyhmeliiniksi tuntevia ihmisiä joka koossa, -iässä ja -sukupuolessa joita tältä pallolta löytyy.
🤗
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, ap, olen johtanut muutamia kaltaisiasi. Tästä on 20 vuotta. Heillä on ollut tosi huonot kokemukset työelämästä ja koulusta. Yksi oli niin kouluaikojen traumatisoima, ettei pystynyt menemään edes kursseille aluksi. Ja koska kyse oli julkisesta sektorista, ketään ei suorilta laitettu pihalle, vaan heitä pompoteltiin esimieheltä toiselle.
Minä päätin, että se pompottelu loppuu minuun. Aivan varmasti jokainen osaa jotakin, mistä voi olla hyötyä veronmaksajille. Ja pikkuhiljaa näin kävikin. Jokaiselle löytyi oma lokero, vaikka se vaati vähän enemmän aikaa ja ryhmästäni tuli yksi viraston parhaita. **tuttaa ihan hirveästi, kuinka näitä pompoteltiin ja suhtauduttiin ylimalkaisesti. Kukaan ei ole heistä enää töissä, kaikki ovat eläkkeellä, mutta jokainen oli eläkkeelle jäädessään aivan korvaamaton.
Kiitos kun jaoit tämän. Ja kiitos, kun annoit kaikille näille henkilöille tilaisuuden. Harva työnantaja antaa.
Kunpa olisit esimieheni :)
Ap
TÄMÄ ON NYT NK PROVO! TROLLI! Uskokaa tai älkää! Liian hyvää tekstiä - suuri paljastus! Osaako kirjoittaa 'koneellakin' ja ehkäpä 10-sormijärjestelmällä.
Selvittäkää mikä tätä AP:tä vaivaa ja mihin oikeastaan haluaa reagointia ja vastauksia!