Mikähän siinäkin on, kun en kestä jos joku "ripustautuu" muhun liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kaikkien muistaa se, että tunne siitä että toinen "ripustautuu" on yksilön oma yksipuolinen tulkinta tilanteesta. Toiselta osapuolelta jos asiaa kysyttäisiin, hänen vastauksensa saattaisi olla aivan toisenlainen, hän saattaa olla vaikkapa tosi iloinen ajatuksesta että näkisi rakasta ystäväänsä. Eli kyseessä on nimenomaan oma subjektiivinen tulkinta, joka perustuu hyvin todennäköisesti negatiiviseen tunnekokemukseen toisesta ihmisestä.

Itse yritän sosiaalisessa kanssakäymisessä aina muistaa tämän faktan. Jotta osaisin suhtautua toisiin ihmisiin armollisesti ja olla tekemättä heistä vääriä johtopäätöksiä tai tuomita heitä joksikin jota he eivät välttämättä ole. Toki rajat vedän muille ihmisille ja en anna heidän käyttää aikaani jos olen sitä mieltä että haluan mieluummin olla yksin. Eli en myöskään ole vedätettävissä. Introvertti ja yksinäinen susi olen ja viihdyn pääsääntöisesti hyvin yksikseni, vaikka sama

Tunne siitä, että toinen ripustaituu ja vie kaiken hapen on ihan oikea oma kokemus. Ei tarvitse sietää sellaista ystävyyttä,  joka vie itseltä kaiken energian. 

Minulla sama. Olen ärsyyntynyt tiimiopettajuudesta, koska tekisin työt mieluusti yksin ja itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välttelevä kiintymyssuhdetyyli.

Se on suomalaisten yleisin tapa olla kiintymyssuhteissa paitsi romanttisen kumppanin, myös ystävien kanssa. Materiaalia löytyy valtavasti, mutta pähkinänkuoressa: sitoutuminen, toisen lähelle tulo ja tarvitsevuus ahdistavat. "Syynä" on lapsuuden kokemukset, yleensä lapsuuden perhe, jossa kiintymystä on osoitettu (jos on osoitettu) etäältä ja enemmän teoin kuin sanoin. Nämä on niitä äitejä, jotka motkottavat pitkistä kalsareista ja tuputtavat ruokaa eli osoittavat rakkautta huolehtimalla lämmöstä ja ravinnosta. Tunnepuhe on ollut vaikeaa, sitä ei ole joko sallittu ollenkaan tai lapsen omia tunteita ei ole osattu kuulla, vaan on oletettu niiden mukailevan aikuisten tunteita.

Tämä on valitettavasti sukupolvelta toiselle jatkuva ketju. Vaikka nykyään osataan jo nostaa lapsi keskiöön, ei välttelevän kiintymyssuhdetyylin vanhemmiltaan oppineet vanhemmat

Jep, normaali ihminen ei hermoile siitä jos joku miettii minkä kakkupalan ottaisi, herranen aika ihan normaalia kahvilakäytöstä. 

Joku trauma pitää olla kyllä sellaisella ihmisellä, jolla on suuria vaikeuksia tehdä päätöksiä ihan yhdentekevissäkin asioissa.

Ap