Apua, muistisairaan puolisosta on tullut aggressiivinen!

No se huoli-ilmoitus. Ei tuossa vaihtoehtoja ole. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa että äidilläsi on burnout tai sitten on psyykkisesti sairastunut. Hankala tilanne... 

Olen samaa mieltä. En osaa neuvoa muuta kuin, että naapurissa mies dementoitui siten, että oli vaaraksi vaimolleen. (Herttainen mies ennen) Olivat olleet nuoresta naimisissa. 

Mies oli hommattava muualle. Uhkaili vaimoaan jatkuvasti. Mutta ilme i myös niin, että unohti riisua housut käydessään vessassa ja heillä oli kantovesi. 

Niin se meni meilläkin että äiti omaishoiti isää väenvängällä ja hyvä kun sai itsensä hoidettua. Ei välttämättä huolehtinut isän ravinnosta ja nesteistä, käyttäytyi rumasti isää kohtaan. Puutuimme asiaan ja kotiapua sekä isän valvontaa lisättiin äidin mielipiteistä huolimatta. Intervallihoitoonkaan ei suostunut laittamaan vaikka olisi päässyt. Isä joutui ja pääsi sitten sairautensa pahennuttua hoivaosastolle jossa vietti viimeiset 2kk elämästään. Sieltä äiti oli häntä itsepäisesti järjestämässä kotiin vaikkei äiti olisi mitenkään selvinnyt kun hoitoa tarvittiin 24/7. Olisi vain rähjännyt isälle ja kitkutelleet mitenkuten. Isä kuoli ennen tuota suunniteltua kotiutumista. Mutta kun on jäärä ja itsepäinen niin on. 

Kiitos vastauksista! Mietin tuota huoli-ilmoitusta. Molemmat vanhemmat ovat sellaisia että "perheen asioista ei koskaan puhuta ulkopuolisille" ja on suuri häpeä näyttää oma heikkous ja etenkin on häpeä joutua hakemaan sossusta apua. Erittäin jääräpäisiä ihmisiä...

Äitini ei kuulemma ikinä anna anteeksi eikä varmaan isäkään jos haen ulkopuolista apua. Mutta kai se on pakko 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Mietin tuota huoli-ilmoitusta. Molemmat vanhemmat ovat sellaisia että "perheen asioista ei koskaan puhuta ulkopuolisille" ja on suuri häpeä näyttää oma heikkous ja etenkin on häpeä joutua hakemaan sossusta apua. Erittäin jääräpäisiä ihmisiä...

Äitini ei kuulemma ikinä anna anteeksi eikä varmaan isäkään jos haen ulkopuolista apua. Mutta kai se on pakko 

Ap

Nämä jäärät eivät ymmärrä miten hankalaan välikäteen pistävät lapsensa kärvistelemään. Pahimmillaan alkaa omakin terveys mennä. Itsellä meni yöunet ja flimmerit paukkuivat päivästä toiseen. 

Tee huoli ilmoitus, äläkä mieti. Joku päivä noin voi käydä ettei sinulla ole isää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö isää saa edes millekään tilapäiselle hoitopaikalle terveyskeskussairaalaan ?

Mihin hän sitä tarvitsisi?

 

 

 

Kyllähän lonkkaleikkauksen jälkeen moni on tk-sairaalassa , veljen vaimo oli välillä lepäämässä monisairaana ja  välillä taas veli.   Heillä kävi kotisairaanhoito kyllä joten se ehkä aina edisti näitä hoitojaksoja 

Ei ne tk:t tänä päivänä mitää lepokoteja ole. Jos sairaalahoidolle ei ole tarvetta jatko kuntoutus tapahtuu kotona. Jos tarvetta on niin kotiin järjestetään apua. Eikä ketään pakoteta asumaan aggressiivisen puolison kanssa.

Et oo intervallihoidosta kuullut?

Ei apua ole pakko ottaa vastaan eikä kaikki vanhukset suostu avaamaan edes ovea kellekään tuntemattomalle. Joten mitä se huoli-ilmoitus auttaa jos vanhukset eivät kertakaikkiaan halua ulkopuolisten sekaantuvan elämäänsä

Ei intervallihoito tk:ssa ole tapahtunut vuosikymmeniin. Se tapahtuu sosiaalipuolella ei terveydenhuollossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei apua ole pakko ottaa vastaan eikä kaikki vanhukset suostu avaamaan edes ovea kellekään tuntemattomalle. Joten mitä se huoli-ilmoitus auttaa jos vanhukset eivät kertakaikkiaan halua ulkopuolisten sekaantuvan elämäänsä

Syystä tai toisesta omaisilla on joskus se käsitys että esim. terveydenhuoltohenkilökunta voisi pakottaa sitä apua vastaanottamaan esim. Potilaan edun nimissä. Ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Ei apua ole pakko ottaa vastaan eikä kaikki vanhukset suostu avaamaan edes ovea kellekään tuntemattomalle. Joten mitä se huoli-ilmoitus auttaa jos vanhukset eivät kertakaikkiaan halua ulkopuolisten sekaantuvan elämäänsä

Huoli-ilmoituksesta on apua jos tilanne kotona ei ole turvallinen. Jos kotona on aggressiivinen puoliso tai jos siellä kotona ei muuten pärjää voidaan asiakas sijoittaa esim. ns. kriisipaikalle yleensä tehostettuun palveluasumiseen. Siellä mietitään sitten onko turvallista palata entiseen kotiin vai etsitäänkö se asunto jostain muualta. Myös sillä on toki merkitystä haluaako se puoliso palata takaisin aggressiivisen puolison luo. Ei sitä voi oikein mitenkään estääkään jos hän ehdottomasti sinne haluaa eikä muut tarjotut vaihtoehdot kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin se meni meilläkin että äiti omaishoiti isää väenvängällä ja hyvä kun sai itsensä hoidettua. Ei välttämättä huolehtinut isän ravinnosta ja nesteistä, käyttäytyi rumasti isää kohtaan. Puutuimme asiaan ja kotiapua sekä isän valvontaa lisättiin äidin mielipiteistä huolimatta. Intervallihoitoonkaan ei suostunut laittamaan vaikka olisi päässyt. Isä joutui ja pääsi sitten sairautensa pahennuttua hoivaosastolle jossa vietti viimeiset 2kk elämästään. Sieltä äiti oli häntä itsepäisesti järjestämässä kotiin vaikkei äiti olisi mitenkään selvinnyt kun hoitoa tarvittiin 24/7. Olisi vain rähjännyt isälle ja kitkutelleet mitenkuten. Isä kuoli ennen tuota suunniteltua kotiutumista. Mutta kun on jäärä ja itsepäinen niin on. 

Niinhän tuo ulospäin näyttää jääräpäisyydeltä ja itsepäisyydeltä, mutta on siinä muutakin. Jokainen voi varmaan samaistua suruun, joka on edessä kun oma rakas puoliso ja elämänkumppani joutuu pois yhteisestä kodista. Elämä on eletty yhdessä. Kaikki kokemukset, hyvät ja huonot, on liimanneet pariskunnan yhteen niin, että on kuin menettäisi samalla osan itsestään. Ei kai näitä asioita tule kunnolla mietittyä, ennen kuin se tilanne on kohdalla. Unelmissa eletään yhdessä loppuun asti, ja suunnilleen käsikädessä kuollaan rauhallisesti pitkän onnellisen elämän päätteeksi. Todellisuudessa moni pariskunta asuu viimeiset vuodet erillään, ja voi olla niinkin surullisesti, että molemmat ovat tahoillaan niin huonossa kunnossa etteivät voi edes tavata toisiaan. Varmasti kamala suru, huoli ja ikävä, jos ei ole täysin dementoitunut, ja välillä muistaa ja ymmärtää tilanteen kirkkammin. Olisi inhimmillistä, jos vanhoille pariskunnille järjestyisi aina yhteinen asuminen, vaikka sitten ympärivuorokautisen hoivan paikassa, kun se aika koittaa, etteivät enää kotonaan pärjää. Valitettavasti tähän ei ole yhteiskunnalla resursseja, ja vain se osapuoli joka on ihan äärimmäisen huonokuntoinen saa paikan, ja toinen sitten kun hänen osaltaan alkaa olla sama tilanne, saa sitten paikan jostain ihan muualta, missä nyt tilaa sattuu olemaan.

Jos joku aikuinen ei apua halua niin ei voi pakottaa. Mielestäni ap:n ei kannata tehdä huoli ilmoitusta. Saa vain vanhempiensa vihat niskaan ja välit menevät lopullisesti. Kun luottamus tuhoutuu, sitä ei saa takaisin 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Mietin tuota huoli-ilmoitusta. Molemmat vanhemmat ovat sellaisia että "perheen asioista ei koskaan puhuta ulkopuolisille" ja on suuri häpeä näyttää oma heikkous ja etenkin on häpeä joutua hakemaan sossusta apua. Erittäin jääräpäisiä ihmisiä...

Äitini ei kuulemma ikinä anna anteeksi eikä varmaan isäkään jos haen ulkopuolista apua. Mutta kai se on pakko 

Ap

Mitä väliä sillä on, antaako anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei apua ole pakko ottaa vastaan eikä kaikki vanhukset suostu avaamaan edes ovea kellekään tuntemattomalle. Joten mitä se huoli-ilmoitus auttaa jos vanhukset eivät kertakaikkiaan halua ulkopuolisten sekaantuvan elämäänsä

Syystä tai toisesta omaisilla on joskus se käsitys että esim. terveydenhuoltohenkilökunta voisi pakottaa sitä apua vastaanottamaan esim. Potilaan edun nimissä. Ei voi.

Ei voi, mutta varsinkin vanhemmille ihmisille terveydenhuollon henkilökunta on auktoriteetti, jonka suosituksia uskotaan paljon helpommin kuin omaisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se meni meilläkin että äiti omaishoiti isää väenvängällä ja hyvä kun sai itsensä hoidettua. Ei välttämättä huolehtinut isän ravinnosta ja nesteistä, käyttäytyi rumasti isää kohtaan. Puutuimme asiaan ja kotiapua sekä isän valvontaa lisättiin äidin mielipiteistä huolimatta. Intervallihoitoonkaan ei suostunut laittamaan vaikka olisi päässyt. Isä joutui ja pääsi sitten sairautensa pahennuttua hoivaosastolle jossa vietti viimeiset 2kk elämästään. Sieltä äiti oli häntä itsepäisesti järjestämässä kotiin vaikkei äiti olisi mitenkään selvinnyt kun hoitoa tarvittiin 24/7. Olisi vain rähjännyt isälle ja kitkutelleet mitenkuten. Isä kuoli ennen tuota suunniteltua kotiutumista. Mutta kun on jäärä ja itsepäinen niin on. 

Niinhän tuo ulospäin näyttää jääräpäisyydeltä ja itsepäisyydeltä, mutta on siinä muutakin. Jokainen voi varmaan samaistua sur

On sydäntäsärkevää, että tällaiseen inhimmillisyyteen ei ole rahaa. Me maksamme älyttämästi veroja tässä maassa, ja kaikesta vaan leikataan koko ajan enemmän. Pakotettuna elämän viime metreillä omasta puolisosta erottaminen on ihan hirviömäistä julmuutta. Siihen kyllä olisi pakko olla yhteiskunnassa rahaa, ettei tällaista tarvitsisi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Ei apua ole pakko ottaa vastaan eikä kaikki vanhukset suostu avaamaan edes ovea kellekään tuntemattomalle. Joten mitä se huoli-ilmoitus auttaa jos vanhukset eivät kertakaikkiaan halua ulkopuolisten sekaantuvan elämäänsä

Jos tilanne katsotaan vaaralliseksi, niin sinne mennään viime kädessä poliisisaattueessa hoitamaan asiaa kuntoon. Dementoitunut vanhus ei ole mikään päällikkö joka sanelee esim. puolisonsa omahoidon tilanteen, jos oma käytös viittaa jatkuvasti siihen ettei omahoito kerta kaikkiaan onnistu. Tämän kertoi minulle vanhustenhuollon viranomainen, kun hoitelin isän ja äidin asioita tilanteen ollessa pahimmillaan. Voimia aloittajalle, niitä tulet kyllä vielä tarvitsemaankin. Tämä omasta kokemuksesta.

Usein huonompikuntoinen vanhus sijoitetaan välillä pariksi viikoksi 'arviointi- ja kuntoutuskeskukseen' tm. jolloin toinen (meidän molempien tapauksissa räyhäävä) osapuoli saa ehkä aikaa levätä ja rauhoittua. Valitettavasti pysyvät senioritalopaikat julkisella puolella ovat nyt todella kiven takana. Aivan liian huonokuntoisia pidetään tästä syystä kotona sekoilemassa, kaatuilemassa ja kaikissa mahdollisissa muissa ongelmissa. Alkaen puutteista hygieniassa ja syömisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei apua ole pakko ottaa vastaan eikä kaikki vanhukset suostu avaamaan edes ovea kellekään tuntemattomalle. Joten mitä se huoli-ilmoitus auttaa jos vanhukset eivät kertakaikkiaan halua ulkopuolisten sekaantuvan elämäänsä

Syystä tai toisesta omaisilla on joskus se käsitys että esim. terveydenhuoltohenkilökunta voisi pakottaa sitä apua vastaanottamaan esim. Potilaan edun nimissä. Ei voi.

Ei voi, mutta varsinkin vanhemmille ihmisille terveydenhuollon henkilökunta on auktoriteetti, jonka suosituksia uskotaan paljon helpommin kuin omaisten.

No ei se kyllä mihinkään auktoriteettiin perustu, paitsi ehkä jonkun lääkärin osalta. Toki vaihtoehdoista esim. sosiaalipuolella työskentelevät osaavat usein kertoa omaisia paremmin. Omaisilla voi esim. olla käsitys (tai jopa pakkomielle) siitä että vanhempien on asuttava yhdessä oli tilanne mikä hyvänsä.

Jos ihminen muuttuu aggressiiviseksi sen seurauksena että puoliso joutuu sairaalaan eikä pärjää ilman apua kotona niin vika ei ole kyllä yhteiskunnassa. Miksi sen puolison edes pitäisi tuossa tilanteessa asua yhdessä?

Olen ollut hoivakodissa hoitajana nuorempana. Muistan tilanteen, kun erään vanhan naisen mies, joka asui yksin kotonaan kuoli yllättäen. Tämä nainen siis oli meillä ympärivuorokautisessa hoivassa, koska ei pystynyt omin avuin edes siirtymään vuoteestaan pyörätuoliin, eikä jaksanut istua kuin pieniä hetkiä kerralla kun hänet tuoliin nostettiin. Muisti ja ymmärrys kuitenkin toimi edelleen melko hyvin. Hänen miehensä kävi lähes päivittäin häntä katsomassa, mutta tosiaan sitten kuoli sairaskohtaukseen. Ikäähän hänelläkin oli jo varmaan lähemmäs 90v, mutta muuten oli siihen asti hyvässä kunnossa. Oli todella surullista, kun tämä vaimo ei pääsyt miehensä hautajaisiin, koska olisi tarvinnut kuljetuksen sinne ambulanssilla, ja saattajan tai parikin mukaan auttamaan siirroissa. Ei ollut tällaista mahdollista järjestää, joten ei hän sitten päässyt.  Tämä tarina ei nyt mitenkään liittynyt kyllä aloitukseen, mutta jostain syystä nousi mieleen ketjua lukiessa.