Lue keskustelun säännöt.
Onko teidänkin miehet empatiakyvyttömiä kun olette sairaana?
22.04.2024 |
Olen todella pettynyt ja raivostunut mieheeni, joka ei osoita mitään empatiaa silloin kun olen sairaana. Vaatii vaan, että miksi en suukottele ja huomioi häntä! Ihan sama vaikka olisi kuumetta 40 astetta tai istuisin norossa vessassa, niin en kuulemma huomioi häntä tarpeeksi ja ihmettelee etäistä käytöstäni. Onko muilla vastaavia yksilöitä vai olenko löytänyt ainutlaatuisen tapauksen?
Kommentit (92)
No ei ole. Hoitaa kaiken niin että mun on helppo vain sairastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vastaavaa yksilöä, mutta toisaalta empatia oli se, mihin kauan sitten ihastuin. Upean puolison sainkin.
Mitä hän on sanonut kun olet tästä hänen kansa keskustellut?
Hänellä ei ole ikinä empatiakykyä ollutkaan. Opetelkaa erottamaan empatia ja välittäminen siitä, onko sen esittäminen väline saada teiltä jotain palveluksia vai aito osoitus välittämisestä. Esim. ap sinun mies ei välitä sinusta, olet vain käytöstä poissa oleva reikä hänelle kun olet sairas eikä sinun vointisi kiinnosta häntä, koska et kykene olemaan hänelle silloin hyödyksi.
Olen ihan perusarjessakin pilalle hemmoteltu. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän on sanonut kun olet tästä hänen kansa keskustellut?
Hän on sanonut että en vaikuta niin kipeältä kuin sanon olevani.
Määrittele mikä on sinun käsitys empatiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sairaana viimeksi vuonna 2009 ja olen tavannut mieheni vuonna 2012.
Viimeistään tajusin löytäneeni helmen kun ihan suhteemme alussa sairastuin influenssaan. Kun soitin päivystyksestä kuumehoureissa niin mies lähi kesken työpäivänsä hakemaan minut sieltä pois, vei kotiin, kävi apteekissa ja kaupassa ja laittoi minulle keittoa ja hoiti lopuksi siskoni illaksi minua hoitamaan. Sitten lähi takaisin töihin mutta soitti sieltäkin moneen kertaan ja kyseli vointiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään tajusin löytäneeni helmen kun ihan suhteemme alussa sairastuin influenssaan. Kun soitin päivystyksestä kuumehoureissa niin mies lähi kesken työpäivänsä hakemaan minut sieltä pois, vei kotiin, kävi apteekissa ja kaupassa ja laittoi minulle keittoa ja hoiti lopuksi siskoni illaksi minua hoitamaan. Sitten lähi takaisin töihin mutta soitti sieltäkin moneen kertaan ja kyseli vointiani.
Empatia on siis sitä, että kohtelee toista kuin lasta, eikä kuin täyspäistä ihmistä?
Tyypillinen mies. Hänen tarpeensa ovat aina tärkeämpiä kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään tajusin löytäneeni helmen kun ihan suhteemme alussa sairastuin influenssaan. Kun soitin päivystyksestä kuumehoureissa niin mies lähi kesken työpäivänsä hakemaan minut sieltä pois, vei kotiin, kävi apteekissa ja kaupassa ja laittoi minulle keittoa ja hoiti lopuksi siskoni illaksi minua hoitamaan. Sitten lähi takaisin töihin mutta soitti sieltäkin moneen kertaan ja kyseli vointiani.
Mies olisi tullut liikaa minun tontille, tuo siskon soittaminen lapsenvahdiksi olisi ollut viimeinen niitti.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei ole ikinä empatiakykyä ollutkaan. Opetelkaa erottamaan empatia ja välittäminen siitä, onko sen esittäminen väline saada teiltä jotain palveluksia vai aito osoitus välittämisestä. Esim. ap sinun mies ei välitä sinusta, olet vain käytöstä poissa oleva reikä hänelle kun olet sairas eikä sinun vointisi kiinnosta häntä, koska et kykene olemaan hänelle silloin hyödyksi.
Tämä on vastaus.
Miesten empatiavaje naisen ollessa sairaana, mutta toisaalta vaatimus hoivasta kun itse ovat sairaina on yleinen ilmiö. Syynä on se että nämä miehet näkevät naisen jonakin joka on olemassa heitä varten, ei toisinpäin. Siksi heitä ärsyttää jos nainen ei ole käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystävä oli. Sairasti itse ja pyysi minulta huolenpitoa ja hoitoa, hain hänelle esimerkiksi jotain lääkettä apteekista ja kaupasta jotain, mitä hän sai kipeänä syötyä. Hän tuli joskus minun luokseni kipeänä ja jäi sairastamaan useaksi päiväksi.
Kun parani, lähti kotiinsa eikä kysellyt kuulumisia. Kerroin, että.sain sitten saman taudin ja lapseni myös. Luonnollisesti vaikea tilanne, kun piti sairaana huolehtia kipeästä lapsestakin. (Miehelläkin on omia lapsia, pitäisi tajuta.)
Mies ei kysynyt, kuinka voin, tarvitsenko jotain, pärjäämmekö tms. Ei tarjoutunut auttamaan eikä pahoitellut. Sen sijaan kertoi, mitä kaikkea hauskaa oli sinä aikana tehnyt kavereittensa kanssa. Juttuja, joita oli sovittu että tehdään yhdessä, kahdestaan. Ne ei toteutuneet.
Sama toistui muutamia kertoja ja puhuin asiasta miehelle. Hän oppi silloin tällöin kysymään, miten voin, jos olin kipeä. Sitten kertoi taas kiireistään ja harrastuksistaan. Erikoista vielä se, että en yleensä sairasta usein. Mies onnistui tartuttamaan minuun ja perheeseeni useamman taudin kuin mitä oli ollut aikoihin. Sairastuin siis sen jälkeen, kun hän oli ensin tullut luokseni kipeänä.
Se oli vain yksi osoitus miehen empatian puutteesta, riittihän niitä. Ei nähdä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei ole ikinä empatiakykyä ollutkaan. Opetelkaa erottamaan empatia ja välittäminen siitä, onko sen esittäminen väline saada teiltä jotain palveluksia vai aito osoitus välittämisestä. Esim. ap sinun mies ei välitä sinusta, olet vain käytöstä poissa oleva reikä hänelle kun olet sairas eikä sinun vointisi kiinnosta häntä, koska et kykene olemaan hänelle silloin hyödyksi.
Tämä on vastaus.
Miesten empatiavaje naisen ollessa sairaana, mutta toisaalta vaatimus hoivasta kun itse ovat sairaina on yleinen ilmiö. Syynä on se että nämä miehet näkevät naisen jonakin joka on olemassa heitä varten, ei toisinpäin. Siksi heitä ärsyttää jos nainen ei ole käytettävissä.
Ja tämä vasta onkin empatian vika. Perheitä joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia, ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet pojat viettävät suurimman osan valveillaolo ajastaan naisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään tajusin löytäneeni helmen kun ihan suhteemme alussa sairastuin influenssaan. Kun soitin päivystyksestä kuumehoureissa niin mies lähi kesken työpäivänsä hakemaan minut sieltä pois, vei kotiin, kävi apteekissa ja kaupassa ja laittoi minulle keittoa ja hoiti lopuksi siskoni illaksi minua hoitamaan. Sitten lähi takaisin töihin mutta soitti sieltäkin moneen kertaan ja kyseli vointiani.
Empatia on siis sitä, että kohtelee toista kuin lasta, eikä kuin täyspäistä ihmistä?
40 asteen kuumeessa kukaan ei ole enää täyspäinen. Ja kyllä, empatia on myös sitä että huomaa milloin toinen on heikoilla ja huolehtii silloin hänestä.
Kuulostaa tutulta. Onneksi ei ole miestä niin saan sairastaa ihan rauhassa ilman, että joku vielä mököttää ja valittaa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään tajusin löytäneeni helmen kun ihan suhteemme alussa sairastuin influenssaan. Kun soitin päivystyksestä kuumehoureissa niin mies lähi kesken työpäivänsä hakemaan minut sieltä pois, vei kotiin, kävi apteekissa ja kaupassa ja laittoi minulle keittoa ja hoiti lopuksi siskoni illaksi minua hoitamaan. Sitten lähi takaisin töihin mutta soitti sieltäkin moneen kertaan ja kyseli vointiani.
Mies olisi tullut liikaa minun tontille, tuo siskon soittaminen lapsenvahdiksi olisi ollut viimeinen niitti.
No ei kai hän ketään tietenkää väkisin soittanut vaan kysyi minulta että haluanko että hän soittaa jonkun illaksi katsomaan että pärjään. Ja sanoin että siskoa voisi kysyä.
Muttaa näköjään monilta täälläkin puutuu empatiaa kun kaikki halutaan ymmärtää aina ikävän kautta.
Se sama em. epäempaattinen miesystävä, josta vasta kirjoitin tänne pitkään, osasi kyllä auttaakin: miehellä oli ollut korona, joka sitten tuli minullekin. Kun se oli ohi, mies tuli käymään. Kurkkuni oli vielä käheä ja kipeä, mies sanoi, että tietää, mikä siihen auttaa että sattuipas sopivasti, kun hän on siinä vieressä.
Kuka tietää, mikä on miesten kurkkulääke naisille?
Joo: sperma.
Joo. Otin eron.