Lue keskustelun säännöt.
Onko sinusta tehty taidetta? Millaista?
21.04.2024 |
Minusta on tehty yksi biisi ja olen ollut erään elokuvan hahmona.
Biisi oli hieno ele, mutta en oikeastaan tykännyt biisistä, koska en pidä bluesista ja oli vähän vaivaannuttavaa se rakkaus. Leffahahmo taas oli hieno, oli järkyttävää tajuta, että se esitti minua kampausta ja vaatetusta myöten, vaikken edes tuntenut leffan käsikirjoittaja-ohjaajaa (oli nähty vain muutamia kertoja).
Minusta ei ole tehty kuvataidetta ainakaan tietääkseni, en ole koskaan edes piirrättänyt itsestäni karikatyyriä, minkä aion tehdä heti kun näen sellaista tarjoavan palvelun. Ystäväpariskunnalla on heistä tehty karikatyyri seinällä, se on todella hyvä ja osuva. Ja varmaan ovat sellaisen saaneet pikkurahalla jossain matkoillaan (en ole tullut kysyneeksi).
Muusana oleminen on tietysti suuri kunnia, mutta myös vaivaannuttavaa. Muusahan voi olla sellainenkin, josta on erityisen huonoja kokemuksia, mutta sellaista ei itseeni liittyen ole tiedossani. Millaisia kokemuksia muilla on muusana olemisesta?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ota muistoksi omasta alapäästäsi valokuva ja suurenna se. Paikat saattavat muuttaa ulkonäköään kun vuosia kuluu. Voi olla kiva muisto vaikka et makkarin seinälle laittaisikaan. Taidettako?
En nimittäisi taiteeksi, nythän on mahdollista pitää tuollaiset paremmin piilossa koneella toisin kuin ennen, kun oli vain kamera ja filmiä taltiointiin. Kun lapset kasvoivat, sensuroin kyllä osan valokuvista menemään (ettei tarvitse vastata hankaliin kysymyksiin), toivottavasti en sensuroinut sitä lehteä myös, jossa on kuvia minusta alasti? En ole nähnyt sitä lehteä vuosikymmeniin, nyt vasta tuli mieleen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Aviomies tekee musiikkia. Eka poikaystävä piirsi kasvojani. Toka poikaystävä oli valokuvaaja, joten kuvia on paljon.
Miltä tuntuu joutua taiteen kohteeksi noin isossa mitassa? Onko siitä tullut koskaan hankalia fiiliksiä?
Muutama aika sitten tästä oli Hesarissakin juttua taiteen kohteeksi joutumisen näkökulmasta. Ap
Koulukaverin punkbändi teki lausahduksestani biisin.
Minusta on tehty pari kappaletta. Ensimäinen ihastuneena ja toinen vihastuneena. :D Aivan hirveitä molemmat. Minusta on myös pari maalausta. Inhoan niitäkin. Mihinkään näihin ei siis lupaa ole kysytty joten mielestäni saan ajatella niistä aika ankeasti.
Vierailija kirjoitti:
pilakuvia lähinnä, ja anekdootteja jos ne taiteeksi lasketaan
Kyllä pilakuvat ovat taiteen laji ja anekdootitkin voivat olla. Mutta kiusaaminen ei tietenkään ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulukaverin punkbändi teki lausahduksestani biisin.
Wow, tämä on kyllä ässä! Et varmaan halua paljastaa biisin nimeä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on tehty maalattutaulu joka roikkuu erään kämpän seinällä. Tosi vaivaannuttavaa katsoa itsestäni tehtyä taulua.
Vanhempiesi teettämä taulu sinusta? Olen joskus nähnyt tuollaisen asunnon, kaikista lapsista oli maalaukset tietyltä ikäkaudelta ja kuvia lapsista oli myös paljon. Oliko taulu onnistunut, olitko mielestäsi itsesi näköinen? Ap
Se taulu on iso ja se ollaan maalattu valokuvasta. Tuosta asetelmasta ajateltuna taulu on hyvin onnistunut, mutta vaatteet ei kuvasta yhtään pukeutumistani. Vieläpä se taulu paistaa hyvin portaikosta.
Mä en vaan tykkää itsestäni otetuista kuvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miten sinusta tehtiin elokuvahahmo jos tuo käsikirjoittaja ei edes tuntenut sinua, olitte tavanneet vain pari kertaa?
Sitä minäkin ihmettelin. Olin elokuvassa salaperäinen nainen, johon päähenkilö on ihastunut eikä vuorosanoja ollut. Hahmolla oli juuri samanlaiset vaatteet ja kampaus kuin minulla ja minulle kerrottiin, että se on minun mukaani tehty. Eräs elokuvassa näytellyt kertoi. Tämä ihminen oli nähnyt minut vain muutaman kerran eli oltiin oltu samassa seurueessa, juteltu muutama sana. Mutta hahmo ei ollut elokuvan pääaihe, vaan vain sivuhenkilö. Ap
Ei mitään taidetta isolla T:llä mutta koska jo aloituksessakin mainittiin karikatyyrit niin kai se sitten tässä yhteydessä lasketaan että joku katupiirtäjä piirsi minusta lyijykynäpiirroksen kun oltiin Kanarialla ollessani 4-v ja myi sen vanhemmilleni. Roikkui pitkään meidän seinällä. Kyseessä oli rintakuva jossa haudanvakava lapsi suoraan edestä kuvattuna eli ei ollut suoranaisesti vanginnut sieluani.
Kaverini teki meidän koulukaveriporukasta jotain mangan tapaista piirros/sarjistaidetta ollessamme lukiossa. Hän inhosi minua "salaa" joten piirsi minut huonoryhtisenä ja rumat silmälasit naamalla vaikka olin tehnyt selväksi että vihaan lasejani ja kaikissa vähänkään edustustilanteissa pidin piilareita.
Tuolloinen kaveriporukkamme oli muutenkin luova joten kyllä kai musta muitakin teoksia niinä vuosina tehtiin. Esim. syntymäpäivälahjaksi oli tapana antaa jokin taidepläjäys. Kirjallinen, tilateos, you name it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on tehty maalattutaulu joka roikkuu erään kämpän seinällä. Tosi vaivaannuttavaa katsoa itsestäni tehtyä taulua.
Vanhempiesi teettämä taulu sinusta? Olen joskus nähnyt tuollaisen asunnon, kaikista lapsista oli maalaukset tietyltä ikäkaudelta ja kuvia lapsista oli myös paljon. Oliko taulu onnistunut, olitko mielestäsi itsesi näköinen? Ap
Se taulu on iso ja se ollaan maalattu valokuvasta. Tuosta asetelmasta ajateltuna taulu on hyvin onnistunut, mutta vaatteet ei kuvasta yhtään pukeutumistani. Vieläpä se taulu paistaa hyvin portaikosta.
Mä en vaan tykkää itsestäni otetuista kuvista.
Täytyy sanoa, että minäkään en tykkäisi. Mutta tuohan on jonkinlaista kartanotyyliä, joskushan oli tapana teetättää kodin seinälle maalauksia itsestä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tehty pari kappaletta. Ensimäinen ihastuneena ja toinen vihastuneena. :D Aivan hirveitä molemmat. Minusta on myös pari maalausta. Inhoan niitäkin. Mihinkään näihin ei siis lupaa ole kysytty joten mielestäni saan ajatella niistä aika ankeasti.
Niin, eihän niihin lupaa ole tapana kysyä, luovuutta ei saa kahlita :) Minusta siitä puhutaan aika vähän, että tällaista tapahtuu eikä kokemus välttämättä olekaan mairitteleva, vaan aiheuttaa kiusallisen tilanteen. Mutta eipä siinä, kyllä maailmaan taidetta mahtuu ja sitä tarvitaan suurten tunteiden ilmaisuun. Kokonainen taiteenlaji on olemassa kirjallisuudessa sitä varten, että voi ikään kuin maksaa potut pottuina eli autofiktio ja elämäkerta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Aviomies tekee musiikkia. Eka poikaystävä piirsi kasvojani. Toka poikaystävä oli valokuvaaja, joten kuvia on paljon.
Miltä tuntuu joutua taiteen kohteeksi noin isossa mitassa? Onko siitä tullut koskaan hankalia fiiliksiä?
Muutama aika sitten tästä oli Hesarissakin juttua taiteen kohteeksi joutumisen näkökulmasta. Ap
Oli se varsinkin alkuun vähän kiusallista, erityisesti ekan poikaystävän kohdalla. Tuli aivan puskista. Valokuvaaja-exän kuvat paljastivat itsestäni piirteitä joita en ollut huomannut, se oli jännää. Aviomies tekee ihanaa musiikkia, kiva inspiroida siinä.
Joskus kuulin huhua että olisin erään lyhytelokuvan hahmona, mutta en ole nähnyt leffaa niin en mene vannomaan. Hahmo oli ilmeisesti aika kelju, se ihmetytti.
En tiedä mistä johtuu että näitä ihmisiä on matkan varrelle kerääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään taidetta isolla T:llä mutta koska jo aloituksessakin mainittiin karikatyyrit niin kai se sitten tässä yhteydessä lasketaan että joku katupiirtäjä piirsi minusta lyijykynäpiirroksen kun oltiin Kanarialla ollessani 4-v ja myi sen vanhemmilleni. Roikkui pitkään meidän seinällä. Kyseessä oli rintakuva jossa haudanvakava lapsi suoraan edestä kuvattuna eli ei ollut suoranaisesti vanginnut sieluani.
Kaverini teki meidän koulukaveriporukasta jotain mangan tapaista piirros/sarjistaidetta ollessamme lukiossa. Hän inhosi minua "salaa" joten piirsi minut huonoryhtisenä ja rumat silmälasit naamalla vaikka olin tehnyt selväksi että vihaan lasejani ja kaikissa vähänkään edustustilanteissa pidin piilareita.
Tuolloinen kaveriporukkamme oli muutenkin luova joten kyllä kai musta muitakin teoksia niinä vuosina tehtiin. Esim. syntymäpäivälahjaksi oli tapana antaa jokin taidepläjäys. Kirjallinen, tilateos, you name it.
Oletko säästänyt noita taidepläjäyksiä? Ehkä niistä jälkikäteen näkee muutakin kuin sen tunteen, joka se silloin herätti eli vaikka sen, onko tekijä lahjakas.
Tuo leffa olisi minusta kiva nähdä, koska en muista siitä yhtään mitään. Jotain nuoren miehen haahuilua se oli, en muista oliko se hyvä, huono vai jotain siltä väliltä, kun jännititin mitä se minua muistuttava hahmo oli pantu näyttelemään (ei oikeastaan mitään sitten loppujen lopuksi). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelisin että aiheuttaa suuria ja ristiriitaisia tunnereaktioita vaikken asiasta tiedä. Eikö tuollaisen ole vähän pakko vaikuttaa tunnetasolla paljon? Riippuen sisällöistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt grafiikkaa, jossa on poseerannut vähäpukeisia sisarruksiani ja kavereitani.
Oletko ammattitaitelija? Ap
Nykyään kyllä. Nuo grafiikat ovat opiskeluajoiltani yli 20 vuoden takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Aviomies tekee musiikkia. Eka poikaystävä piirsi kasvojani. Toka poikaystävä oli valokuvaaja, joten kuvia on paljon.
Miltä tuntuu joutua taiteen kohteeksi noin isossa mitassa? Onko siitä tullut koskaan hankalia fiiliksiä?
Muutama aika sitten tästä oli Hesarissakin juttua taiteen kohteeksi joutumisen näkökulmasta. Ap
Oli se varsinkin alkuun vähän kiusallista, erityisesti ekan poikaystävän kohdalla. Tuli aivan puskista. Valokuvaaja-exän kuvat paljastivat itsestäni piirteitä joita en ollut huomannut, se oli jännää. Aviomies tekee ihanaa musiikkia, kiva inspiroida siinä.
Joskus kuulin huhua että olisin erään lyhytelokuvan hahmona, mutta en ole nähnyt leffaa niin en mene vannomaan. Hahmo oli ilmeisesti aika kelju, se ihmetytti.
En tiedä mi
Mitä yllättäviä piirteitä ne paljastivat? Tuohan on hieno kokemus. Ilmeisesti liikut taidepiireissä kuten minäkin liikuin nuorempana. Helpointahan aiheet on ottaa läheltä, vaikkei se olekaan yksi yhteen esikuvan kanssa, vaan mielestäni sekin heijastelee tekijän omia ajatuksia enemmän.
Hesarin juttu lähti siitä näkökulmasta, että on tehty keljuja tai liian paljastavia kuvauksia, mikä varmasti voi tuntua ikävältä. Mutta jos tekijä on joku puolituttu tai peräti henkilö, josta itsekään ei pidä, niin siinä varmaan kävisi kuten sinulle, ettei sitä voisi kovin vakavasti ottaa. Menisi taiteellisen vapauden piikkiin, henkilö on käsitellyt omia asioitaan minun kauttani. Ap
Helt bara oljemålningar. Bra resultat har det varit, men det beror väl på vad som avbildas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt grafiikkaa, jossa on poseerannut vähäpukeisia sisarruksiani ja kavereitani.
Oletko ammattitaitelija? Ap
Nykyään kyllä. Nuo grafiikat ovat opiskeluajoiltani yli 20 vuoden takaa.
Arvelinkin niin, minusta täällä on jonkun verran taiteilijoita keskustelemassa, sen huomaa tietyistä asioista. Ap
Jos Clone-a-willy lasketaan taiteeksi, niin sitten kyllä.
On. Aviomies tekee musiikkia. Eka poikaystävä piirsi kasvojani. Toka poikaystävä oli valokuvaaja, joten kuvia on paljon.