Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?
Olemme olleet yli 4v yhdessä koko ajan erillään asuen. Teini-ikäiset eivät pidä kumppanistani, eivätkä osaa eritellä miksi mutta eivät ole sopeutuneet häneen. Mikään yhteinen ei siis onnistu, ja jos kumppani tulee meille menevät toisaalle. Mitään syytä miksi näin eivät osaa nimetä.
Mies on ystävällinen ja ottaa huomioon. Isänsä uuden kumppanin hyväksyy, ehkä kun tullut pari vuotta myöhemmin kuvioon, ja tekevät yhdessä uusperheenä vaikka mitä.
Rakastan kumppaniani, mutta tämä syö voimia ja haaveilen hyvästä yhteisestä olemisesta mikä tuntuu mahdottomalta.
Lapset eivät saisi määrätä tällaista, vaan pystyvät sen jo tavallaan tekemään kun kieltäytyvät kaikesta eikä luonteva yhteuselo toimi. Jos ehdotan lähtöä yhdessä reissuun, vastaus on ei. Jos pyydän puolison meille, menevät pois. Mies on tästä surullinen ja minä neuvoton.
Rehellisesti pohdin jo, lopettaako suhde ja antaa mahdollisuus tulevaisuudessa sellaiselle jonka lapsetkin hyväksyvät.
Kommentit (470)
Miksi yrität pakottaa yhteisiä aktiviteetteja? Onko se muka tarpeellista?
Siis jos pyydän miehen mökillemme menevät toisaalle. Jos kotiin lähtevät ulos. Eivät puhu. Tuntuu äitinä että en voi pitää ihmissuhdetta jota lapset vieroksuu, ei tunnu kokonaiselta. Miehen lapset haluaisi tehdä ja olla, on noloakin kun omani kieltäytyvät. Esim jos ehdottavat lähdetään yöksi Turun Karibiaan, omani kieltäytyvät ja hänen ovat innoissaan. En voi jättää heitä yöksi kotiinkaan eli en lähde. Haluaisin suhteen jossa lapset osallisena olemisessa.
Teinit kasvavat ja lähtevät muualle. Malta vielä.
Ja isän uusperheen kanssa olivat juuri risteilyllä. Kysyn miksi näin ja vastaus "koska ne on kivoja".
Jos lapsesi ovat jo teinejä, niin suurin ongelma on ohi viidessä vuodessa. En jättäisi hyvää miestä, koska tilanne on väliaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Siis jos pyydän miehen mökillemme menevät toisaalle. Jos kotiin lähtevät ulos. Eivät puhu. Tuntuu äitinä että en voi pitää ihmissuhdetta jota lapset vieroksuu, ei tunnu kokonaiselta. Miehen lapset haluaisi tehdä ja olla, on noloakin kun omani kieltäytyvät. Esim jos ehdottavat lähdetään yöksi Turun Karibiaan, omani kieltäytyvät ja hänen ovat innoissaan. En voi jättää heitä yöksi kotiinkaan eli en lähde. Haluaisin suhteen jossa lapset osallisena olemisessa.
Hyväksy se, että teinit eivät aina tule kaikkiin yhteisiin juttuihin mukaan. Oma teinini ei tule minun ja nuoremman sisaruksen mukaan matkalle, vaikka mukana ei ole mitään uutta kumppania. Sinuna antaisin teinien itse päättää tuossa asiassa tekemisistään, mutta suhteesta päättäisin itse. Jatkaisin siis suhteessa, mutta en yrittäisi keinotekoisesti saada teinejä mukaan. Ja miksi teini-ikäiset eivät voisi olla yksin kotona silloin kun te olette Karibiassa?
Sinä sen miehen kanssa seurustelet. Älä pakota teinejä mihinkään teennäiseen uusperhepaskaan.
Älä teinien aivottomuudesta välitä, se kuuluu heidän ikään. Teinien äitinä oleminen on epäkiitollisinta aikaa, teinit yrittää katkaista napanuoraa, aikuistua, mutta samaan aikaan kun äidin pitää antaa heidän mennä miten lystäävät, pitäisi olla sillä sekunnin sadasosalla teinin saatavilla, kun tämä jotain tarvitsee. Onko siis ihme että eivät pidä henkilöstä, joka on uhka tälle äidin tarvittaessa saatavuudelle?
Anna teinien mennä menojaan, keskity parisuhteeseesi, kumppanisi on se joka tulee olemaan kymmenen vuoden päästä seurasi arjessa, eivät lapsesi kuin joskus. Ole kuitenkin kiinnostunut lastesi asioista, kuuntele heitä, olet yhä heidän äitinsä vaikka he aikuisiksi kasvatkin.
Mietin jos eivät ihmisenä tykkää, niin mikäli asa ei tule muuttumaan: lapset eivät tule luokseni isompina, onko esim ikinä mahdollistakaan ajatella asuvan hänen kanssaan ja omat lapset vieraantuu. Tai vaikkei ikinä asuttaisi, tulee erillisyyttä kun eivät halua tehdä ja olla yhdessä kuten isän uuden perheen kanssa.
mikä vika miehessä kun lapset ei hyväksy?????????????? Otahan tarkkaan selvää.
Varmaan se että tuli elämään liian nopeasti (virhe) ja yritti liikaa: otti huomioon kaikessa, yritti päästä liian innokkaasti kaikkeen mukaan ja sai aikaan vastareaktion. Sitä on enää vaikea muuttaa ja korjata. Mies on perhekeskeinen ja haluaisi ihan uusperheen "koko paketin" kun taas omat eivät sitä äidin kotiin halua ja siksi miestä vastaan.
Sitten olet aina yksin kun teinit eivät hyväksy seuraavaakaan. Ja he jättävät sinut kun itsenäistyvät. Joten jos sinä pidät miehestä niin se on tärkeintä. He hyväksyvät isänsä uuden varmaan sen vuoksi että miehet eivät ota yhtään mutinoita vastaan lapsilta vaan tekevät selväksi että asiat ovat nyt näin. Sinä taas käyttäydyt kuin ovimatto.
Surettaa kun isän uusi viestii ja soitteleekin lasten kanssa, viettävät hyviä hetkiä yhdessä ja matkustelevat. Haluaisin samanlaista. Ap
Tee valinta, kärsi seuraukset. Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi ovat jo teinejä, niin suurin ongelma on ohi viidessä vuodessa. En jättäisi hyvää miestä, koska tilanne on väliaikainen.
Ei ole, lapset on siinä aina. Uusperhe kuviot vain laajenevat kun mukaan tulee lasten kumppaneita, lapsia yms.
Uusperhe ongelmat eivät lopu, kun lapset muuttavat pois.
Teinit voivat olla kusipäisiä. Sitten jälkeenpäin katuvat. Valtapeliähän se vaan on. Pidä kiinni omasta ihmissuhteestasi. Teinit kasvavat ja pian lähtevät elämään omaa elämäänsä. Saatat jäädä yksin jos annat teinien päättää ihmkssuhteistasi.
Olin itse hankala teini, koska äiti muuttui, kun miesystävä oli paikalla. Tunsin itseni täysin ylimääräiseksi aina, kun miesystävä oli paikalla. Syy oli varmaan se, että äiti oli korvia myöten rakastunut mieheen. Ei hän sitä tahallaan tehnyt, mutta ehkä käytös olisi voinut olla erilaista. Isän naisystävien kanssa ei ollut samaa tilannetta.
Jos lapsesi eivät osaa sanoa syytä, niin joko eivät halua sanoa tai eivät tiedä sitä itsekään. Taustalla voisi olla jotain menettämisenpelkoa tai pelkoa hylätyksi tulemisesta. Etenkin jos suhde on alkanut nopeasti eron jälkeen, eivätkä lapset ole ehtineet käsitellä eroa. Lisäksi minun kohdallani myös äiti oli selvästi läheisempi kuin isä.
Anna olla.
Älä väkisin.
Jos eivät hyväksy, menkööt isälleen siksi aikaa kun reissaavat!