Onko ihan yleistä että sairaalassa tiuskitaan, veetuillaan ja jopa huudetaan työkavereille?

No olen ollut vain potilaana ja kuulostaa tosi vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Perusluonteesta ja asenteesta se on kiinni. Jos on paha ihminen vapaalla, on paha myös työpaikalla. Paha ihminen saa nautintoa siitä, kun pääsee ilkeilemään ja naljailemaan muille ja pystyy aiheuttamaan pahaa mieltä ja myrkyttämään työilmapiiriä. Nämä on yleensä pilanneet muutkin sosiaaliset suhteensa huonolla käytöksellään. 

Perus luonteella ei merkitystä sairaala maailmassa, vanhanaikaisella työ kulttuurilla on. Johtajaminen joka tasolla heikkoa, epäkohtiin ei oikeasti puututa, mitä käytöstapoihin kuuluu. 

Sairaalan johtamismalli kopioitiin aikanaan armeijasta. Niissä onkin paljon samaa. Molemmissa on pyritty simputusta vähentämään.

Vierailija kirjoitti:

Kirran kulttuuri on vähän tuo mutta odotas kun lähdet illanistujaisiin!

Hahaa, minä tiedän vaikka en ole ollut!

Kyllä vain. Itse tehnyt töitä vain lyhyitä pätkiä sairaalassa. Hierarkkisuus siellä on armeijan tasoa, mutta varmaan armeijakin on asiallisempi työpaikka.

Itse sain mm. selville, että selkäni takana puhuttiin todella törkeitä useita kuukausia, kunnes esihenkilö otti ne puheeksi kanssani ns. totuutena eli uskoi kaiken, mitä oli minusta kuullut. Sitten oli epäasiallisia soitteluita kollegoilleni, että mitä olen mahtanut tänään tehdä.

Myös asiakkaista/potilaista puhutaan todella rumia selän takana. Ruoditaan heidän perhesuhteita, elämäntapoja jne. Itseäni ei nuo asiat kiinnosta, vaan haluan vain koittaa auttaa ja em. asiat toimivat puhtaasti taustatietona.

Ei kiitos, koittakaa pärjätä itse. Siirryin yrittäjäksi yksityiselle puolelle ja omatkin terveysasiat aion hoitaa pitkälti yksityisellä.

Iso sairaala on todellakin ihan eri paikka kuin pieni. Sympatiat pomoille ja lähiesimiehille. En tajua miten ne kestää sitä jatkuvaa draamaa ja ihmisten välien selvittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Työvuorolistan tekijällä tiedossa, keitä ei voi panna samaan vuoroon, koska  edes kommunikaatio ei toimi.  Ja se on jo haitallista.

Olisiko se syy siihen että listat on mitä on eikä kellään ole palautumisaikoja?  

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain. Itse tehnyt töitä vain lyhyitä pätkiä sairaalassa. Hierarkkisuus siellä on armeijan tasoa, mutta varmaan armeijakin on asiallisempi työpaikka.

Itse sain mm. selville, että selkäni takana puhuttiin todella törkeitä useita kuukausia, kunnes esihenkilö otti ne puheeksi kanssani ns. totuutena eli uskoi kaiken, mitä oli minusta kuullut. Sitten oli epäasiallisia soitteluita kollegoilleni, että mitä olen mahtanut tänään tehdä.

Myös asiakkaista/potilaista puhutaan todella rumia selän takana. Ruoditaan heidän perhesuhteita, elämäntapoja jne. Itseäni ei nuo asiat kiinnosta, vaan haluan vain koittaa auttaa ja em. asiat toimivat puhtaasti taustatietona.

Ei kiitos, koittakaa pärjätä itse. Siirryin yrittäjäksi yksityiselle puolelle ja omatkin terveysasiat aion hoitaa pitkälti yksityisellä.

Arvasin tämän, että ruoditaan kaikenlaista selän takana. Kun lääkäri kysyi koulutustaustaani, niin valehtelin sen alemmaksi tai kerroin vain alkutaipaleen koulutuksen. Ei kuulu hänelle eikä kyseiseen terveysongelmaan. Lääkärin olisi kuitenkin hyvä joskus  kysyä suoraan eikä ihmetellä, sillä kasvoista paistaa kyllä mitä on mielessä. 

Tässä olisi hoitajien ammattiliitoilla saumaa tuoda asia julkisuuteen näkyväksi ja kehitellä keinot puuttua näihin epäkohtiin, mutta ei. Tehyn ja Superin puolelta tulee hijainen hyväksyntä ja suorastaan tuki nykymeiningille. Epäasillisen käytöksen annetaan jatkua, sille on lupa. Samat järjestöt ovat myös hipi-hiljaa, nyt kun henkilöstömitoitusten alasajotoimista on päätetty. Ilmeisesti sekin sopii. En ihmettele, ettei ala pidä eikä vedä. Kuka hullu haluaa vapaaehtoisesti rikkoa itsensä henkisesti ja fyysisesti. Mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi vaihtoehto.

Itse vaihdoin hammaslääkäriä, yksityisellä siis, kun ukkeli tylytti koko ajan sitä hoitajaa, joka oli avustamassa toimenpiteessä. En halua maksaa tuollaisen kuuntelemisesta. Eipä ollut aiemmin tullut vastaan tuollaista.

Että ihan turha jankuttaa siitä naisvaltaisuudesta. Pahimmat ylimieliset mulkvistit mitä itselle on tullu vastaan, on kyllä ollut miehiä, joilla on vissiin kihahtanut valta-asema siihen naispuoliseen hoitajaan aivan täysin hattuun. 

Kyllä.  Suomalaiset ovat aina vihanneet lapsia ja valitettavan moni myös omia lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.  Suomalaiset ovat aina vihanneet lapsia ja valitettavan moni myös omia lapsiaan. 

Jostain aivan ihmeellisestä syystä tämä kommentti tuli aivan väärään ketjuun. 

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset alat on huonoilmapiirisiä.

Tosi rasittava yleistys. Miksi tuota jauhetaan täällä jatkuvasti, ja erityisesti niiden taholta jotka eivät alalla edes ole? 

Sairaanhoitajana leikkausosastolla voin sanoa, että ainoat huutajat ja veetuilijat ovat olleet pääsääntöisesti miespuolisia kirurgeja ja anestesialääkäreitä. Te ette voi uskoa, minkälaista settiä heiltä tulee suustaan. Osa toki jnkl luonnehäiriöisiä. Ja kyse ei ole siitä, ettei naiskirurgeja tai anelääkäreitä olisi, vaan heitäkin alkaa olla jo puolet ammattikunnasta. Oikeasti naisten kanssa homma on paljon rennompaa ja sujuvampaa. 

Itsekin hoitoalalla olleena tiedän kuvion. Ns. "besserwisser* sairaanhoitaja rupesi leilkimään lääkäriä kanssani, pomotti.

Pahimpia ovat ns." portinvartijat". Millä eväillä he tietävät kuka tarvitsee hoitoa ja kuka ei...?  Itsellä levinnyt syöpä, mutta hoitsu tiesi paremmin, etten tarvitse lääkäriä. Yäk! 

Ihan tosi? Luulin, että tekevät sitä vain asiakkaille! 

Vierailija kirjoitti:

On jos viisi yötä takana ja pari tuntia unta sinä aikana.

Tuo ei ole mikään syy käyttäytyä ala-arvoisesti. Et ole ainoa univelkainen. Päässä sulla on vikaa.

Arvioin, että sairaalassa naishoitajista noin yksi kymmenestä on jollain lailla luonnevikainen. Mieshoitajista ehkä yksi viidestä. Luonnevikaisella tarkoitan etupäässä vallankäyttäjiä. Valtaa käytetään työkavereihin (myös rivihoitaja voi pompottaa esihenkilöitä) harjoittelijoihin ja potilaisiin.

Yksi vieläkin suurempi ryhmä sairaalassa on itsekkäät hoitsut, joilla ei ole mitään muuta moraalista kompassia kuin oma etu ja mukavuus. Viis potilaasta.

Hoitajissa on kyllä ihaniakin ihmisiä. 

Olen lähihoitaja ja työskentelen HUS:lla. Olen hyvä työssäni johon minut on palkattu. En ole koskaan tuntenut alemmuudentuntoa ammattinimikkeestäni, koska olen ihan fiksu ihminen vaikken sairaanhoitaja olekaan. Taustalla mulla on yliopisto-opinnot, yleissivistystä ja kielitaitoa. 

Ikävä kyllä saan kuulla erikoissairaanhoidossa työskennellessäni jatkuvasti miten lähihoitajat sitä ja lähihoitajat tätä - eikä mitenkään positiivisessa mielessä. Kyllähän se syö. Niinpä aloitin sairaanhoitajaopinnot, koska en jaksa kuunnella tuota lähihoitaja-soopaa enää, ja kiinnostaa kuitenkin erikoisala jolla työskentelen.