Miksi kalorien laskeminen on täysin hyödytöntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutustaan ei voi tietää, mitkään mittarit tai kellot ei sitä tiedä. Ruokien kaloritkin ei niin tarkkoja ole.

Toisekseen elimistö ei toimi matemaattisesti, joten "kalorit sisään, kalorit ulos" on hölmöä.

Toki jokainen tehköön niin kuin haluaa ja laskekoon.

Sen tietää kokeilemalla. Jos monen kuukauden ajan kirjaa ylös täsmälleen mitä on syönyt ja miten se on vaikuttanut painoon tietää sen jälkeen missä mennään. Siitä voi sitten ruokavaliota säätää haluamaansa suuntaan. Esimerkiksi jos paino on noussut näiden kuukausien aikana niin tietää, että tämä kyseinen ruokamäärä on hieman liian suuri.

Tai ruuan sisältö on se korjattava osuus, ei välttämättä määrä.

Nimenomaan näin. Yksinkertaistetu

Niinpä, molemmat mainitsemasi ruuat on hiilaripainotteisia, joten niissä ei eroa ole.

No eihän se pelkkä kaloreiden laskeminen auta täytyy myös syödä vähemmän mitä kuluttaa. Ja jos syö liikaa niin pitäisi miettiä että miksi, nälkä, ahdistus, tylsyys, yksinäisyys... Ja mitä näille asioille tekis ettei tulis mässättyä. 

Eli on haastavaa ja kyllä se laskeminen auttaa silti. 

Vierailija kirjoitti:

No eihän se pelkkä kaloreiden laskeminen auta täytyy myös syödä vähemmän mitä kuluttaa. Ja jos syö liikaa niin pitäisi miettiä että miksi, nälkä, ahdistus, tylsyys, yksinäisyys... Ja mitä näille asioille tekis ettei tulis mässättyä. 

Eli on haastavaa ja kyllä se laskeminen auttaa silti. 

Kerro nyt ihmeessä, miten se laskeminen auttaa. Kulutusta et voi tietää, etkä ruokien kaloreitakaan tarkasti. Eikä elimistö edes toimi noin matemaattisesti.

Epätieteellinen tuuba artikkelissa jatkuu..

Itse asiassa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla vähennät kehosta rasvaa ja kasvatat lihasta, vaikka et liikkuisi tai nostelisi painoja.

Mikään tutkimustieto ei tue tällaisia väitteitä. Päinvastoin, myös vähähiilarinen perustuu ihan vaan syötyjen kalorien vähenemiseen. Se kalorivähennys vaan saadaan kalorien laskemisen ja rajoittamisen sijaan aikaan rajoittamalla syötyjä ruoka-aineryhmiä. Ja osalla nälkä pysyy paremmin pois, kun syödään runsaammin proteiinia ja rasvaa joten sitäkin kautta voi tulla syötyä vähemmän kaloreita, ja sitten kehosta poistuu rasvaa eli laihtuu.

säksi hiilihydraatit keräävät vettä kehoosi. Kun syöt hiilareita, ne pilkkoutuvat ensin glukoosiksi ja tämän jälkeen varastoituvat mm. maksaasi ja lihaksiisi glykogeenina. Jokainen kehoosi varastoitu glykogeenigramma varastoi samalla noin 23 grammaa vettä.

Kyllä, mutta tämä ei ole minkäänlainen terveysongelma eikä sillä ole lihavuuden kanssa mitään tekemistä. Tämä on myös syy, miksi karppauksella ekalla viikolla voi lähteä jo muutama kilo - nesteitä lähtee. Se ei tarkoita laihtumista kuitenkaan, eikä ole mitenkään erityisen tavoiteltavaa.

Kun otetaan huomioon ruoan terminen vaikutus, ylimääräisen rasvan ja nesteen kertyminen sekä hormonitoiminta, kalorien laskeminen ei todellakaan toimi painonhallinnassa. 

Kyllä se pääosin toimii ihan hyvin.

Myös lihasmassaa voidaan menettää, kun syödyn ruoan määrää vähennetään, ei ainoastaan rasvaa. Lihasmassan menetys voi johtaa aineenvaihdunnan alenemiseen ja tämä taas voi vaikeuttaa ihannepainon ylläpitämistä ajan myötä.

Lihasmassaa yleensä menetetään aina laihtuessa, mikä ei ole ongelma, pieneneehän se muukin kehon massa.

Kuinka monta ihmistä tunnet, jotka ovat saaneet pitkäaikaista apua ja painon pysymään kurissa Painonvartijoiden menetelmällä?

Aika monia. Mutta sinänsä tutkitusti yleensä, metodista riippumatta, painonpudotustulosten pysyvyys on aika heikkoa, vain 5-10% onnistuu yli 15 kilon painonpudotuksen pitämisessä yli 2 vuotta.Tämä sama on vähähillihydraattisella laihduttaneilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion energiasisältöä riittävän paljon rajoittamalla laihtuu.

Keskitysleireillä KAIKKI laihtui.

Onhan se selvää jos kärsii nälästä niin laihtuu mutta kuka haluaa kärsiä koko elämänsä?

Keskustelun otsikko ei ollut "Onko laihduttaminen kivaa?".

Laihduttaminen väistämättä johtaa sellaiseen tilanteeseen, että tekisi mieli syödä ihan hirmuisen paljon, mutta jos haluaa laihtua niin pitää vain pystyä olemaan syömättä. Jos olisi olemassa joku kiva ja helppo tapa pudottaa rutkasti painoa joka ei vaatisi yhtään vaivannäköä tai epämukavuutta niin tässä maailmassa ei olisi nykyisenlaista ylipaino-ongelmaa.

Tarkoitti varmastikin niitä ketkä eivät ole ylipainoisia niin kärsivät nälästä koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion energiasisältöä riittävän paljon rajoittamalla laihtuu.

Keskitysleireillä KAIKKI laihtui.

Onhan se selvää jos kärsii nälästä niin laihtuu mutta kuka haluaa kärsiä koko elämänsä?

Mikä siinä näläntunteessa pelottaa niin kovin? On ihan normaalia tuntea nälkää puolikas päivä tai muutama vuorokausi siellä täällä. Ei se satu, eikä siihen kuole.

Mitä schaibaa mä just luin?

Se, joka väittää että kaloreilla ei olisi merkitystä, ei ymmärrä fysiikan peruslakeja. Energia ei katoa.

Kyllä, eri ihmiset kuluttavat ja polttavat ravintoa eri määriä päivässä. Kyllä, hormonit ja aivotoiminta vaikuttavat esim. insuliinintuotantoon.

MUTTA minkään hormonien vaikutus tähän ei ole 0 tai 100%. Se on joitain pieniä prosentteja, mitä hormonien vaikutus on. Jos syöt kilon voita, niin se menee persiiseesi jos et sitä liikkumalla kuluta tai ripuloi.

 

Lisäksi kukaan ei voi ennakolta tietää, onko just sun geenit ja kroppa parhaimmillaan syödessään pelkkää voita ja pekonia. Kun se väite on että niitä saisi syödä miten paljon vaan eikä lihoisi.

Kannattaa aina muistaa, että maailmassa on myös pieni prosentti ihmisiä, joilla on vakavia ruuan imeytymishäiriöitä ja he ovat laihoja siksi. Jos tällainen henkilö alkaa paasata oman ruokavalionsa etuja ja väittää olevansa esim. ketoruokavaliolla, sinä et samaan pääse. Tunnen henkkoht 40v naisen, joka voi syödä ja on syönyt ikänsä 4000kcal/pv pizzoja, herkkuja ja juo aina punaista maitoa - hänellä on vakava suolistosairaus eikä mikään ruoka imeydy kunnolla, mutta hän elää hyvää hoikkaa elämää syömällä ns. niin paljon kuin vaan ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se pelkkä kaloreiden laskeminen auta täytyy myös syödä vähemmän mitä kuluttaa. Ja jos syö liikaa niin pitäisi miettiä että miksi, nälkä, ahdistus, tylsyys, yksinäisyys... Ja mitä näille asioille tekis ettei tulis mässättyä. 

Eli on haastavaa ja kyllä se laskeminen auttaa silti. 

Kerro nyt ihmeessä, miten se laskeminen auttaa. Kulutusta et voi tietää, etkä ruokien kaloreitakaan tarkasti. Eikä elimistö edes toimi noin matemaattisesti.

Kirjaa viikon ajan kalorisi ja päiväpainosi ylös.

-> Tiedät painon liikkeestä syötkö yli vai alle kulutuksesi.

Ei ole rakettitiedettä säätää tuon jälkeen kaloreiden määrää haluttuun suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Se, joka väittää että kaloreilla ei olisi merkitystä, ei ymmärrä fysiikan peruslakeja. Energia ei katoa.

Kyllä, eri ihmiset kuluttavat ja polttavat ravintoa eri määriä päivässä. Kyllä, hormonit ja aivotoiminta vaikuttavat esim. insuliinintuotantoon.

MUTTA minkään hormonien vaikutus tähän ei ole 0 tai 100%. Se on joitain pieniä prosentteja, mitä hormonien vaikutus on. Jos syöt kilon voita, niin se menee persiiseesi jos et sitä liikkumalla kuluta tai ripuloi.

 

Lisäksi kukaan ei voi ennakolta tietää, onko just sun geenit ja kroppa parhaimmillaan syödessään pelkkää voita ja pekonia. Kun se väite on että niitä saisi syödä miten paljon vaan eikä lihoisi.

Kannattaa aina muistaa, että maailmassa on myös pieni prosentti ihmisiä, joilla on vakavia ruuan imeytymishäiriöitä ja he ovat laihoja siksi. Jos tällainen henkilö alkaa paasata oman ruokavalionsa etuja ja väittää olevansa esim. ketoruokav

Mikä ihmeen pakkomielle sulla on pekonista ja voista?

"Kulutusta et voi tietää"

Mitä? Jos lihot niin syöt enemmän kuin kulutat, jos laihdut niin syöt vähemmän kuin kulutat.

Mitä muuta sinun tarvitsee kulutuksestasi tietää?

Kirjoittaja näkyy olevan ketohörhö.

Kyllä se pitää ihan paikkansa, että ihminen laihtuu vain jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Toki vaikutusta ja erityisreti aineen vaihduntaan on myös sillä mitä syö.  Painon pudotuksen alkuvaiheessa on miltei pakko laskea niitä kaloreita vaikka jonkun netissä olevan ruokapäiväkirjan avulla, mutta muutamassa viikossa oppii kyllä arvioimaan ilman laskureita syömänsä kalorit ja lautasmallin mukainen aterian kokoaminen lautaselle auttaa tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa vaikka tyypin 1 diabeetikkoja: jos he eivät ota insuliinia, he voivat syödä mitä tahansa, niin paljon kuin haluavat, ilman että paino nousee grammaakaan (mutta toki heille tulee kasapäin muita terveysongelmia). Heille kaloreilla ei todellakaan ole mitään merkitystä. Tämäkin on todiste siitä, että hormonit (varsinkin insuliini) vaikuttavat painonhallintaan paljon enemmän kuin kalorit.

Annanpa myös esimerkin itsestäni: paastosin 7 päivää juoden vain vettä ja kalorittomia nesteitä. Tuon 7 päivän aikana en pudottanut grammaakaan painoa, vaikken saanut sisääni yhtäkään kaloria.

Minä paastosin myös 7 päivää lähes nollakaloreilla. Paino tippui 3 kiloa. 8. päivänä söin yhden kevyen aterian. Seuraavana päivänä paino oli noussut 2 kiloa. Vielä pari päivää söin hyvin kevyesti, paino nousi vielä kilon ja jäi siihen, eli samaan kuin ennen paastoa.



En paastonnut laihduttamisen takia eli ei haittaa. Kertoo vaan mielestäni siitä miten elimistö ei ole mikään kone joka toimisi koko ajan ennustettavasti ja samalla tavalla vaan säätelee toimintojaan tilanteen mukaan ja koittaa välttää muutoksia esim painossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion energiasisältöä riittävän paljon rajoittamalla laihtuu.

Keskitysleireillä KAIKKI laihtui.

Onhan se selvää jos kärsii nälästä niin laihtuu mutta kuka haluaa kärsiä koko elämänsä?

Miksi pitäisi olla nälässä koko elämä? Eikö riitä että on nälässä sen aikaa, että laihtuu tavoitepainoon, ja alkaa sen jälkeen syödä yhtä paljon kuin kuluttaa?

Minä en halua pääsääntöisesti laihtua, haluan tulla parempaan kuntoon. Joka tarkoittaa sitä, että lihakseni on paremmassa kunnossa. Sohvalla makaava laihaläski ei ole minun tavoitteeni vaan hyvän lihas ja muun kunnon omaava, jaksava terve aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se pelkkä kaloreiden laskeminen auta täytyy myös syödä vähemmän mitä kuluttaa. Ja jos syö liikaa niin pitäisi miettiä että miksi, nälkä, ahdistus, tylsyys, yksinäisyys... Ja mitä näille asioille tekis ettei tulis mässättyä. 

Eli on haastavaa ja kyllä se laskeminen auttaa silti. 

Kerro nyt ihmeessä, miten se laskeminen auttaa. Kulutusta et voi tietää, etkä ruokien kaloreitakaan tarkasti. Eikä elimistö edes toimi noin matemaattisesti.

 

Sykemittarin ja ruuan punnitsemisen avulla pääsee kyllä tarpeeksi lähelle totuutta.

Siis onko tämä nyt ketju jossa läskit todistavat keskenään, että laihtuminen on mahdotonta, kulutuksen tietäminen on mahdotonta ja nälän tunteen sietäminen on aikuiselle ihmiselle mahdotonta?

Ymmärsinkö oikein?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tämä nyt ketju jossa läskit todistavat keskenään, että laihtuminen on mahdotonta, kulutuksen tietäminen on mahdotonta ja nälän tunteen sietäminen on aikuiselle ihmiselle mahdotonta?

Ymmärsinkö oikein?

Ei varmaan. Ei se mahdotonta ole mutta kaloriteoria on usein liian yksinkertainen ja siksi toimimaton. On vain hankala löytää ne tavat millä elimistö alkaa toimia kunnolla ja näännyttäminen on yleensä yksi huonoimmista.

t. Eräs joka lukuisten laihdutuskuurin jälkeen lisäsi kaloreita, vähensi stressinaiheita, alkoi nukkua paremmin, hoiti suolistonsa kuntoon ja laihtui 15 kiloa huomaamatta ja pysyvästi 

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tämä nyt ketju jossa läskit todistavat keskenään, että laihtuminen on mahdotonta, kulutuksen tietäminen on mahdotonta ja nälän tunteen sietäminen on aikuiselle ihmiselle mahdotonta?

Ymmärsinkö oikein?

Ymmärsit väärin. Tämä on se ketju, missä vhh-uskovaiset todistavat omaa ruokavaliotaan ja pitävät muita vääränä.