Miksi kalorien laskeminen on täysin hyödytöntä?

Mitä järkeä on pudottaa 2 viikossa jollain typerällä dietillä 5kg, ja sitten saa sen takaisin kuukaudessa.

Lautaselle vähemmän ruokaa ja ulos lenkille. Vuoden päästä katsot peilistä tehosiko.

Jojoilu dieteillä on sairasta.

Toki elimistö yrittää säästää.

Se ettei kaloreilla laihdu on yhtä hullua kuin että kaloreilla ei liho.

Yksi kilo on 7000 kaloria. 

 

Eli pitsa, ranskikset, suklaalevy, sipsipussi, pari munkkia ja kilo on syöty.

Mutta yritäppä olla syömättä niin kauan että 7000 kaloria on kulutettu.

Jokaisen kannattaa laskea, että paljonko kaloreita on 1,5 litran cokiksessa, 325g perunalastupussissa ja 300g irtokarkkipussissa.

Ja tajuta, että ei ihme että on läski, jos vetää tuollaisen joka päivä,

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa vaikka tyypin 1 diabeetikkoja: jos he eivät ota insuliinia, he voivat syödä mitä tahansa, niin paljon kuin haluavat, ilman että paino nousee grammaakaan (mutta toki heille tulee kasapäin muita terveysongelmia). Heille kaloreilla ei todellakaan ole mitään merkitystä. Tämäkin on todiste siitä, että hormonit (varsinkin insuliini) vaikuttavat painonhallintaan paljon enemmän kuin kalorit.

Annanpa myös esimerkin itsestäni: paastosin 7 päivää juoden vain vettä ja kalorittomia nesteitä. Tuon 7 päivän aikana en pudottanut grammaakaan painoa, vaikken saanut sisääni yhtäkään kaloria.

Paastoappa vaikka 7kk, nyt aluksi. Tippuuko paino?

Insuliini vaikuttaa, mutta et voi estää omaa haimaasi toimimasta. Vaikka vetäisit vain laardia

On se hyödyllisempää kuin allensa laskeminen. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa vaikka tyypin 1 diabeetikkoja: jos he eivät ota insuliinia, he voivat syödä mitä tahansa, niin paljon kuin haluavat, ilman että paino nousee grammaakaan (mutta toki heille tulee kasapäin muita terveysongelmia). Heille kaloreilla ei todellakaan ole mitään merkitystä. Tämäkin on todiste siitä, että hormonit (varsinkin insuliini) vaikuttavat painonhallintaan paljon enemmän kuin kalorit.

"Kasapäin muita terveysongelmia" on aika lievä ilmaisu hengenvaarallisesta tilasta. Ja 1-tyypin diabeetikotkin lihovat, jos he syövät liikaa.

Kaikki painonpudotus perustuu siihen, että ihminen syö vähemmän kuin kuluttaa. Toiset pääsevät siihen laskematta, toiset laskevat. Kummassakaan tavassa ei ole mitään vikaa, pääasia että löytää itselleen toimivan ruokavalion ja -rytmin.

Vierailija kirjoitti:

Toki elimistö yrittää säästää.

Se ettei kaloreilla laihdu on yhtä hullua kuin että kaloreilla ei liho.

Yksi kilo on 7000 kaloria. 

 

Eli pitsa, ranskikset, suklaalevy, sipsipussi, pari munkkia ja kilo on syöty.

Mutta yritäppä olla syömättä niin kauan että 7000 kaloria on kulutettu.

Ei ihan. Yksi pudotettu kilo on noin 7000 kcal, mutta se ei ole rasvakilon energiamäärä, joka on 9000 kcal. Pudotettuun kiloon lasketaan aina kuuluvan myös lihasta, siitä tuo ero. Eli jos pudotat massastasi yhden kilon, siitä vain osa on rasvaa, loput lihasta. Tai jopa toisinpäin kun oikein typerästi toimit.

Sen sijaan jos onnistut hankkimaan itsellesi rasvakilon syömällä, olet lihomiseen kuluneella aikavälillä syönyt 9000 kcal liikaa. 

Jojotellessa voi käydä ja usein käykin niin, että elimistö on lopulta rasvoittuneempi kuin ennen lukuisia laihdutuskuureja. Koska aina kun laihdutat, menetät lihasta, mutta kun lihot takaisin, välttämättä et saa yhtään takaisin sitä menetettyä lihasmassaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki elimistö yrittää säästää.

Se ettei kaloreilla laihdu on yhtä hullua kuin että kaloreilla ei liho.

Yksi kilo on 7000 kaloria. 

 

Eli pitsa, ranskikset, suklaalevy, sipsipussi, pari munkkia ja kilo on syöty.

Mutta yritäppä olla syömättä niin kauan että 7000 kaloria on kulutettu.

Ei ihan. Yksi pudotettu kilo on noin 7000 kcal, mutta se ei ole rasvakilon energiamäärä, joka on 9000 kcal. Pudotettuun kiloon lasketaan aina kuuluvan myös lihasta, siitä tuo ero. Eli jos pudotat massastasi yhden kilon, siitä vain osa on rasvaa, loput lihasta. Tai jopa toisinpäin kun oikein typerästi toimit.

Sen sijaan jos onnistut hankkimaan itsellesi rasvakilon syömällä, olet lihomiseen kuluneella aikavälillä syönyt 9000 kcal liikaa. 

Jojotellessa voi käydä ja usein käykin niin, että elimistö on lopulta rasvoittu

Yhden rasvakilon pudottamiseen tarvitaan 7700 kcal vaje. Se onko pudotettu paino lihasta vai rasvaa riippuu vahvasti proteiinin saannista ja treenistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se pelkkä kaloreiden laskeminen auta täytyy myös syödä vähemmän mitä kuluttaa. Ja jos syö liikaa niin pitäisi miettiä että miksi, nälkä, ahdistus, tylsyys, yksinäisyys... Ja mitä näille asioille tekis ettei tulis mässättyä. 

Eli on haastavaa ja kyllä se laskeminen auttaa silti. 

Kerro nyt ihmeessä, miten se laskeminen auttaa. Kulutusta et voi tietää, etkä ruokien kaloreitakaan tarkasti. Eikä elimistö edes toimi noin matemaattisesti.

Kirjaa viikon ajan kalorisi ja päiväpainosi ylös.

-> Tiedät painon liikkeestä syötkö yli vai alle kulutuksesi.

Ei ole rakettitiedettä säätää tuon jälkeen kaloreiden määrää haluttuun suuntaan.

 

Tämä. Olisi ihan lapsellista jäädä itkemään sitä, kun joku netin laskuri tai vaikka älykello sanoo että kulutat 2200 kcal mutta et oikeasti selvästi kulutakaan. On totta, että samanpituisella ja painoisella voi olla erilaisia kulutuksia. Mutta sen oman oikean kulutuksen saa juurikin selville hyvin yksinkertaisesti, kirjaamalla syödyt kalorit ja seuraamalla painon kehitystä sellaisella kalorimäärällä. On ihan mahdollista että se jolle appsi sanoi että kulutat 2200 kcal kuluttaakin oikeasti vain 1800 kcal. Mutta se on helppo saada selville, ja jos on laihdutustarvetta, säätää sitten laihdutuskaloreita sen mukaan alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa vaikka tyypin 1 diabeetikkoja: jos he eivät ota insuliinia, he voivat syödä mitä tahansa, niin paljon kuin haluavat, ilman että paino nousee grammaakaan (mutta toki heille tulee kasapäin muita terveysongelmia). Heille kaloreilla ei todellakaan ole mitään merkitystä. Tämäkin on todiste siitä, että hormonit (varsinkin insuliini) vaikuttavat painonhallintaan paljon enemmän kuin kalorit.

"Kasapäin muita terveysongelmia" on aika lievä ilmaisu hengenvaarallisesta tilasta. Ja 1-tyypin diabeetikotkin lihovat, jos he syövät liikaa.

Tämä. Tuossa on taas vedetty kovasti mutkia suoriksi insuliinin ja rasvan varastoinnin elimistöön suhteesta, ja pieleen menee ihan kunnolla, monikin asia.

Kalorien laskeminen on pitkällä aikavälillä täysin hyödytöntä, jos ihmisellä on syvään juurtuneita elämäntapaongelmia, jotka johtavat jojolaihduttamiseen. Jos vaikka tykkää hirveästi mussuttaa suklaata, sipsejä ja juoda kaljaa joka viikonloppu pe-su ja siihen päälle tilata hampparia ja pitsaa woltista, niin jos näin tekee viikosta ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin ei voi muuta kuin lihoa. Tai ainakin se on hyvin todennäköistä, koska tuo ruoka on niin kaloritiheää. Yleensä epäonnistunut laihdutuskuuri liittyy siihen, ettei ihminen suostu muuttamaan elämäntapojaan kestävästi, vaan ajattelee laihdutusta lyhyenä kuurina, jonka jälkeen palataan takaisin vanhoihin tapoihin. Mikä tahansa laihdutuskuuri on toimiva, jos ihminen syö selkeästi vähemmän kuin kuluttaa. Joku pätkäpaasto tai ketogeeninen dieetti voi olla vielä tehokkaampi niiden hormonivaikutusten johdosta, mutta toisaalta niiden haaste on ehkä siinä, että etenkin ketogeeniseen dieettiin on vaikea pitkäksi aikaa sitoutua, se on yhtä rajoittava kuin esimerkiksi täysin vegaaninen dieetti, ja pitää olla aika omistautunut että jaksaa sellaista vuodesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kalorien laskeminen on pitkällä aikavälillä täysin hyödytöntä, jos ihmisellä on syvään juurtuneita elämäntapaongelmia, jotka johtavat jojolaihduttamiseen. Jos vaikka tykkää hirveästi mussuttaa suklaata, sipsejä ja juoda kaljaa joka viikonloppu pe-su ja siihen päälle tilata hampparia ja pitsaa woltista, niin jos näin tekee viikosta ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin ei voi muuta kuin lihoa. Tai ainakin se on hyvin todennäköistä, koska tuo ruoka on niin kaloritiheää. Yleensä epäonnistunut laihdutuskuuri liittyy siihen, ettei ihminen suostu muuttamaan elämäntapojaan kestävästi, vaan ajattelee laihdutusta lyhyenä kuurina, jonka jälkeen palataan takaisin vanhoihin tapoihin. Mikä tahansa laihdutuskuuri on toimiva, jos ihminen syö selkeästi vähemmän kuin kuluttaa. Joku pätkäpaasto tai ketogeeninen dieetti voi olla vielä tehokkaampi niiden hormonivaikutusten johdosta, mutta toisaalta niiden haaste on ehkä siinä, että etenkin ketogeeniseen di

Ja tutkimuksissahan nämä edes eivät ole osoittautuneet tehokkaammiksi kuin muut tavat. Ketogeeninen on ensimmäisen puolen vuoden ajan hieman tehokkaampi kuin perinteiset tavat laihduttaa, lähinnä nesteen poistumisen johdosta. Sen jälkeen tasaantuu, ja esim. Välimeren dieetti jolla syödään pastaa ja leipääkin onkin yhtä tehokas, tai kalorirajoitukseen perustuva dieetti. Lisäksi tutkimuksissa ketogeenisellä on ollut suurin dieetin keskeyttämisprosentti, koska se tosiaan on monelle aika haastava jos on sosiaalista elämää, työlounaita yms. 

Loppujen lopuksi ihmiselle on yleensä paras sellainen dieetti, joka istuu omiin makumieltymyksiin ja elämäntapatottumuksiin, koska silloin dieetillä todennäköisimmin pysyy, eikä tule tuota että odottaa kuin kuuta nousevaa päivää jolloin ankea kuuri loppuu, ja sitten repsahtaa. Tosin, ihan noin yksinkertainen asia ei ole, koska vaikka uusi ruokavalio olisi mieluinen ja kätevä, niin elimistössä on kyllä mekanismeja, jotka pyrkivät saamaan ihmisen syömään menetetyn painon takaisin, esim. nälkähormonit koholla 1-2 vuotta merkittävästä laihdutuksesta (olipa laihdutettu millä menetelmällä tahansa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion energiasisältöä riittävän paljon rajoittamalla laihtuu.

Keskitysleireillä KAIKKI laihtui.

Onhan se selvää jos kärsii nälästä niin laihtuu mutta kuka haluaa kärsiä koko elämänsä?

Miksi pitäis kärsiä koko elämänsä?

No, ok, jos kärsimykseksi lasketaan pari tuntia näläntunnetta vuorokaudessa niin kai sen joku voi kokea elämän mittaisena kärsimyksenä.

Itse en koe noin. Syön vasta sitten kun on ollut hetken nälkää. Ja syön vain sen verran että nälän tunne hellittää. Normaalipainoinen olen ollut koko elämäni ajan. Heti jos alan syömään kellon mukaan, paino lähtee nousuun.

Kohtuullinen nälän tunne päivittäin on mielestäni ihmisen normaalitila. Kyllä sitä pitäisi jokaisen sietää. Jos joskus syö ähkyyn, niin seuraavan päivän voi paastota kunnes taas on kunnolla nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa vaikka tyypin 1 diabeetikkoja: jos he eivät ota insuliinia, he voivat syödä mitä tahansa, niin paljon kuin haluavat, ilman että paino nousee grammaakaan (mutta toki heille tulee kasapäin muita terveysongelmia). Heille kaloreilla ei todellakaan ole mitään merkitystä. Tämäkin on todiste siitä, että hormonit (varsinkin insuliini) vaikuttavat painonhallintaan paljon enemmän kuin kalorit.

Annanpa myös esimerkin itsestäni: paastosin 7 päivää juoden vain vettä ja kalorittomia nesteitä. Tuon 7 päivän aikana en pudottanut grammaakaan painoa, vaikken saanut sisääni yhtäkään kaloria.

Jos tämä pitää paikkansa olet keksinyt ikiliikkujan eikä elimistösi kaipaa kaloreita. Jos nimittäin kaipaisi, olisi se käyttänyt vararavintoja ja olisit laihtunut. Mutta ole onnellinen: säästät huimat summat koska pärjäät pelkällä vedellä näköjään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion energiasisältöä riittävän paljon rajoittamalla laihtuu.

Keskitysleireillä KAIKKI laihtui.

Onhan se selvää jos kärsii nälästä niin laihtuu mutta kuka haluaa kärsiä koko elämänsä?

Mikä siinä näläntunteessa pelottaa niin kovin? On ihan normaalia tuntea nälkää puolikas päivä tai muutama vuorokausi siellä täällä. Ei se satu, eikä siihen kuole.

Ei kai kukaan nyt pelkää jotain puolen päivän näläntunnetta. Mutta nälkä, jota kokee pitkällä laihdutuksella, on ihan jotain muuta. Itse olen tosiaan laihduttanut lähes 60 kg yhteensä. Kyllähän sellainen on keholle pitkä nälänhätä, jossa se yrittää kaikin keinoin saada syömään. Nälkä ei silloin jossain vaikka 5 kk päästä laihduttamisen aloituksesta ole enää vain jotain tyhjän mahan nälkäkouraisuja tai mielitekoa, vaan päänsärkyä, heikotusta, niin huonoa oloa että alat jo epäillä etteikö olisi jopa syöpä tai jotain ei kai pelkkä laihdutus voi tehdä näin kauheaa oloa (paitsi että jos sitten kokeilet syödä runsaasti, olo katoaa heti), lisäksi elimistö yrittää houkutella syömään sillä että ruoan tuoksut tuntuu aivan ylimaallisen taivaalliselta, ajatuksissa alkaa pyöriä mielikuvat kaikista korkeakalorisista herkuista ja niiden syömisestä, jopa unissa pyörii ahmintaorgiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion energiasisältöä riittävän paljon rajoittamalla laihtuu.

Keskitysleireillä KAIKKI laihtui.

Onhan se selvää jos kärsii nälästä niin laihtuu mutta kuka haluaa kärsiä koko elämänsä?

Miksi pitäis kärsiä koko elämänsä?

No, ok, jos kärsimykseksi lasketaan pari tuntia näläntunnetta vuorokaudessa niin kai sen joku voi kokea elämän mittaisena kärsimyksenä.

Itse en koe noin. Syön vasta sitten kun on ollut hetken nälkää. Ja syön vain sen verran että nälän tunne hellittää. Normaalipainoinen olen ollut koko elämäni ajan. Heti jos alan syömään kellon mukaan, paino lähtee nousuun.

Kohtuullinen nälän tunne päivittäin on mielestäni ihmisen normaalitila. Kyllä sitä pitäisi jokaisen sietää. Jos joskus syö ähkyyn, niin seuraavan päivän voi pa

Tässä on vaan se ongelma, että asia on täysin eri sinulle kuin jollekin, jolla on ollut tai on runsaasti ylipainoa. Runsas ylipaino kun sekoitta suolistohormonit ja nälkä- ja kylläisyyssignaalit. Silloin ihminen kokee nälkää paljon useammin ja kovempana kuin normaalipainoinen joka ei ole ollut ennen lihava, taistelu nälkää vastaan on siis paljon pahempi. Jos sitten laihduttaakin ne liikakilot pois, niin nälkä- ja kylläisyyssignaalien sekoaminen kestää vielä ainakin 1-2 vuotta, osalla loppuelämän ellei sitä korjata lihavuuslääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion energiasisältöä riittävän paljon rajoittamalla laihtuu.

Keskitysleireillä KAIKKI laihtui.

Onhan se selvää jos kärsii nälästä niin laihtuu mutta kuka haluaa kärsiä koko elämänsä?

Mikä siinä näläntunteessa pelottaa niin kovin? On ihan normaalia tuntea nälkää puolikas päivä tai muutama vuorokausi siellä täällä. Ei se satu, eikä siihen kuole.

Ei kai kukaan nyt pelkää jotain puolen päivän näläntunnetta. Mutta nälkä, jota kokee pitkällä laihdutuksella, on ihan jotain muuta. Itse olen tosiaan laihduttanut lähes 60 kg yhteensä. Kyllähän sellainen on keholle pitkä nälänhätä, jossa se yrittää kaikin keinoin saada syömään. Nälkä ei silloin jossain vaikka 5 kk päästä laihduttamisen aloit

Kaikki tuntemani iki laihduttajat ovat sellaisia, että he eivät kestä yhtäkään nälän kouraisua päivällä. Tyhjällä vatsalla eivoi mennänukkumaanja yölläkin pitää syödä 

Opetelkaa sietämään tyhjää vatsaa päivittäin jonkin aikaa ja syökää vain sen verran, että ei ole nälkä. Moni syö niin kauan kuin vatsa vetää. Jolloin se venyy koko ajan. Nälkää sietäen vatsalaukku kutistuu.

Tämä on ihan eri asia kuin kuukausia kestävä paasto ja aliravitsemus nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalion energiasisältöä riittävän paljon rajoittamalla laihtuu.

Keskitysleireillä KAIKKI laihtui.

Onhan se selvää jos kärsii nälästä niin laihtuu mutta kuka haluaa kärsiä koko elämänsä?

Miksi pitäis kärsiä koko elämänsä?

No, ok, jos kärsimykseksi lasketaan pari tuntia näläntunnetta vuorokaudessa niin kai sen joku voi kokea elämän mittaisena kärsimyksenä.

Itse en koe noin. Syön vasta sitten kun on ollut hetken nälkää. Ja syön vain sen verran että nälän tunne hellittää. Normaalipainoinen olen ollut koko elämäni ajan. Heti jos alan syömään kellon mukaan, paino lähtee nousuun.

Kohtuullinen nälän tunne päivittäin on mielestäni ihmisen normaalitila. Kyllä sitä pitäisi jokaisen sietää. Jos

Eli ei mitään toivoa laihtumisesta muuten kuin lääkkeillä tai leikkauksella?

Toisaalta jotkut onnistuu laihtumaan ilman noita apuja. Miksi se heiltä onnistuu?