Lue keskustelun säännöt.
Mä en saa koskaan sellaista elämää kuin olisin halunnut
19.04.2024 |
Minusta ei koskaan tule akateemisesti sivistynyttä. Ei edes sellaista joka pystyisi itse itsensä elättämään. Elämästä on mennyt täysin mielenkiinto.
Kommentit (81)
Elämässä saavuttaa sen, mitä haluaa saavuttaa, haaveet on eri asia. Pitää hyväksyä reunaehdot ja sitten tehdä parhaansa, pyörätuolista ei ponnisteta lentäjäksi, mutta on monta muutakin työtehtävää, joissa voi toimia.
Jos vain unelmoi, ei yleensä saa yhtään mitään muuta kuin runsaasti valitusta aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan eivät mene nallekarkit, näin se vaan on. Mutta aina on ihmisiä, joilla menee vielä surkeammin, muistakaa se!
Siis auttaako sinua jotenkin, jos sinulla on paskaa, ja mietit että jollakin muulla on vielä paskempaa? 😳 Ja jos auttaa, niin millä helvetin logiikalla? Tunnet nautintoa muiden vähän suuremmasta kärsimyksestä?
Päinvastoin. Minua vituttaa se, että ihmiset narisevat aivan turhasta. Täällä Suomessa on ihmisillä asiat aivan liian hyvin ja silti jaksetaan kitistä.
Oletko sinä joku narsistinen jumala, joka määrää ja arvottaa ihmisen subjektiivisen kärsimyksen? Suomessa syöpäsairas on turhannarisija, mutta kehitysmaan lapsi sen saa tehdä?
Siinäpä se on, että se kehitysmaan lapsi tuskin narisee. Täällä valitetaan, kun ei ole varaa matkustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan eivät mene nallekarkit, näin se vaan on. Mutta aina on ihmisiä, joilla menee vielä surkeammin, muistakaa se!
Siis auttaako sinua jotenkin, jos sinulla on paskaa, ja mietit että jollakin muulla on vielä paskempaa? 😳 Ja jos auttaa, niin millä helvetin logiikalla? Tunnet nautintoa muiden vähän suuremmasta kärsimyksestä?
Minulla ainakin päivittäin tulee tilanne, jossa tajuan kaikesta puutteesta ja kurjuudesta huolimatta, olevani kuitenkin erittäin hyväosainen ja olen saanut elää hyvää elämää ja kokea kaikkea hienoa. Jotenkin sen tajuaminen, että monella menee oikeasti paljon huonommin, asettaa mittasuhteet kohdalleen.
-eri-
Lopettakaa itsenne vertaaminen muihin ja somen seuraaminen. Hyvinvointi nousee kohisten kun on tyytyväinen siihen mitä on saanut. Kohta tulee lämpimät päivät ja voi istua ulkona palelematta ja syödä vaikka yhden jäden 😊
Vierailija kirjoitti:
Tasan eivät mene nallekarkit, näin se vaan on. Mutta aina on ihmisiä, joilla menee vielä surkeammin, muistakaa se!
No sehän on tosi hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
akateeminen sivistys on hölynpölyä ja kirjen ulkoaoppimista ja niiden unohtamista ei muuta. ainoa hyvä kahden yliopistomaisteritutkinnon aikana yht. 9 vuotta, oli hengailu vapaa aika, ruokailu ja kuntosali. matka oli muka jonnekin opiskellessa ja saavutin - ei mitään muuta kuin työkkärin ja ruokajonon
akateemisena looserina mietin usein, että miksi en lukenut itselleni mitään järkevää ammattia? mutta ei se silloin kiinnostanut kun halusi olla hippi.
mieluummin olisin joku kirvesmies tai nuohooja. saisi omin käsin tehdä jotain ja olla tyytyväinen tulokseensa
Samanlaista, mutta jotain olen sentään saanut: olen aika terve ja mulla on ihana lapsi. Rahatkin jotenkin riittää, tällä hetkellä.
Kuitenkin elämä on ollut ja on edelleen täynnä yksinäisyyttä, puutetta ja epävarmuutta. Ei ole ollut onnea rakkaudessa, töissä eikä juuri muutenkaan. Mulla ei ole esimerkiksi koskaan ollut vakituista työtä tai edes pitkää työsuhdetta, lähipiiriä ja tukiverkkoja, omaa asuntoa, autoa, puhumattakaan esimerkiksi mökeistä, veneistä tms. Ei myöskään hyvää parisuhdetta, olen ollut ikäni liian yksinäinen. Haluaisin lemmikin, mutta siihen ei ole todellakaan varaa.
Nyt näyttää taas entistä synkemmältä: työ loppuu, kaikkea leikataan, vanhenen ja lapsi itsenäistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...tai oikeastaan olsi kiva olla edelleen ikuinen opiskelija ja lukea kaikkia jänniä kieliä ja hengailla vaan ja käydä ruokalassa tehdä turhaa väitöskirjaa ja katsella opiskeljatyttöjen pyllyjä ja käydä 50 vuotiaanakin bileissä
Olen 62 vuotias. Elämässäni on tapahtunut paljon ja kaikki mennyt ihan eri tavoin kuin yritin. Kumma kyllä kaikki menetykset ja vastoinkäymiset ovat vain lisänneet sisua sekä selviämisen tahtoa. Olen saanut joka vaikeuden jälkeen ihan uusia ideoita, uutta suuntaa. Viimeksi puolison kuollessa yllättäen, kodin menettämisen jälkeen tajusin pikku hiljaa,että minulla on suunta vain ylöspäin ja koen olevani vapaa tekemään mitä tahdon ilman omistamisen taakkaa. Nyt haen yliopistoon opiskelemaan ehkä elämäni tärkeintä asiaa, josta olen ajatellut ettei ikinä siihen. Näen asiat niin, että ne annetaan meille ja on vain meistä kiinni miten asennoidumme niihin. Kun yksi tie sulkeutuu avautuu aina toinen tie, joten on vain omaa sokeutta ja pelkoa olla näkemättä toista mahdollisuutta.
Rutina ja uhriutuminen pois. Aina löytyy jotakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kaduttaaa kun en nuorena komeana miehenä mennyt naimisiin vaikka naisia oli tarjottimella, eräskin oli sellainen kaunis lääkäriksi opiskeleva tytönhupakko joka halusi naimisiin kanssani. ja nyt hän olisi elättänyt minut ja hänen rahoillaan ois voitu matkustella.
tässä olisi pari kolme lastakin ehtinyt tulla ja ne olisi jo parikymppisiä vähintään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasan eivät mene nallekarkit, näin se vaan on. Mutta aina on ihmisiä, joilla menee vielä surkeammin, muistakaa se!
Siis auttaako sinua jotenkin, jos sinulla on paskaa, ja mietit että jollakin muulla on vielä paskempaa? 😳 Ja jos auttaa, niin millä helvetin logiikalla? Tunnet nautintoa muiden vähän suuremmasta kärsimyksestä?
Päinvastoin. Minua vituttaa se, että ihmiset narisevat aivan turhasta. Täällä Suomessa on ihmisillä asiat aivan liian hyvin ja silti jaksetaan kitistä.
Oletko sinä joku narsistinen jumala, joka määrää ja arvottaa ihmisen subjektiivisen kärsimyksen? Suomessa syöpäsairas on turhannarisija, mutta kehitysmaan lapsi sen saa tehdä?
Höpö höpö. Hirveä itku ja parku sielläkin on. Kärsimys on kokijalleen ihan yhtä kauheaa ajasta, paikasta ja olosuhteista riippumatta. Joku tekee suisidin lopettaakseen kärsimyksensä, eikä siihen ole kenelläkään nokan koputtamista. Vai tuletko sinä siihenkin määkimään, että kyllä ihan turhaan teki, koska kermaperseyhteiskunta ja kultalusikka anuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva varmaan saa sellaisen elämän mitä olisi halunnut. Veljeni ei todellakaan halunnut pyörätuoliin.
Omat maltilliset toiveet elämältä, työpaikka ja oma perhe, on myös huuhdottu ulottumattomiin.
Silti olen varma, että elämääni vielä tulee hyviäkin juttuja. Viime vuoden huhtikuusta asti elämäni olikin hyvällä mallilla, nyt taas olen vähän tuuliajolla.
Tunnistamisen uhallakin: Veljeni toteutti sitten yhden unelman ja muutti Espanjaan asumaan. Ei kannata jäädä vellomaan siihen mitä ei saanut, vaan lähteä kohti sitä mitä haluaa.
Mikä esti sinua tekemästä elämästäsi sellaista kun halusit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu, ikää nyt 50v. Toivoin tavallisia perusjuttuja elämältä, sain sairauksia, jatkuvaa selviämistä ja murhetta. Olen aivan loppu.
Mullakin on terveyshuolia. Luulin että nyt riittäisi. Mut ei, löytyi aivokasvain.
Odottelen pääsyä neurokirurgille. Leikkaus on ilmeisesti edessä.
Arvostakaa, ihmiset terveyttä! Minäkin totesin että on vielä monta kohtaa joissa ei ole vikaa. Eli ei kirvestä kaivoon niin kauan kuin henki pihisee.
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti sinua tekemästä elämästäsi sellaista kun halusit?
Sairaudet ja fyysinen vammaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu, ikää nyt 50v. Toivoin tavallisia perusjuttuja elämältä, sain sairauksia, jatkuvaa selviämistä ja murhetta. Olen aivan loppu.
No mitä teit saadaksesi ne jutut?
Olen huomannut, että ne jotka tekevät töitä unelmansa eteen yleensä saavat sen. Paremmin kuin ne jotka toivovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti sinua tekemästä elämästäsi sellaista kun halusit?
Sairaudet ja fyysinen vammaisuus.
Höpö höpö. Ne sinun sairautesi ovat melko vähäisiä. Olisit kyllä pystynyt vaikka mihin, jos sinussa olisi edes rahtunen oma-aloitteisuutta ja sisukkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti sinua tekemästä elämästäsi sellaista kun halusit?
Sairaudet ja fyysinen vammaisuus.
Höpö höpö. Ne sinun sairautesi ovat melko vähäisiä. Olisit kyllä pystynyt vaikka mihin, jos sinussa olisi edes rahtunen oma-aloitteisuutta ja sisukkuutta.
Tuki ja liikuntaelinsairauteni takia on tullut hylkäys aikoinaan monista opiskelupaikoista.
Kun pitkä työsuhteeni loppui, koko firma siis lopetti, niin unelmien toteutuskin loppui. En ole työllistynyt uudelleen vaikka miten yritän ja näin ollen rahaa ei ole mihinkään. Yhtä kituutusta ja pääasia vaan, että saadaan pöytään ruokaa.
Elämä siis tuskin tästä enää muuttuu kun ikää tulee, ei mennyt ihan niinkuin joskus kuvittelin.
No tuttavissa moni on saanut perheen,jota varmaan on toivonutkin. Vai ovatko he ajautuneet pakosta elämään jonkun kanssa,avioliittoon. Vankila, josta oikeasti salaa haluaisivat lähteä.