En ole enää mukava ihminen ja se harmittaa kovin. Miten muuttaa tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Onko ystävällisyyttäsi ja avuliaisuuttasi käytetty hyväksi, onko sille naureskeltu? Onko juoruiltu ja puhuttu paskaa selän takana. Oletko saanut asiallista vastinetta sille, että olet ollut mukava ja auttavainen?

Ehkä sinulle on vastineeksi vain lähinnä perseilty, ja nyt vain olet vihdoinkin huomannut sen, siitä muutos omassa käytöksessä ja toiminnassa. Näen muutoksen lähinnä heräämisenä ympäristösi myrkyllisyyteen, enkä pidä sitä huolestuttavana, päinvastoin, onnittelut.02

Ei, ei ole ystävällisyyttäni käytetty hyväksi eikä ole puhuttu pahaa selän takana. Minä on ollut ystävällinen ja ystäväni ja sukulaiseni samoin minulle. Ainoa ihmissuhde, jossa minua kohtaan on toimittu väärin on parisuhteeni. Mutta muu ympäristöni ei ole ollut mitenkään myrkyllinen vaan päinvastoin fiksu ja mukava. Ap

Sama, paitsi että en edes halua muuttaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Sama, paitsi että en edes halua muuttaa tilannetta.

Miksi et?

Minäkin olin ennen mukava, asiallinen ja ystävällinen, sitten vietin liikaa aikaa av:n trollien seurassa.

Lähemmäs 60, väsynyt ja pettynyt. Vuoden sisään jo alkoholitoutumassa, kyyninen ja  turhautunut moneen työssä ja ihmissuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Lähemmäs 60, väsynyt ja pettynyt. Vuoden sisään jo alkoholitoutumassa, kyyninen ja  turhautunut moneen työssä ja ihmissuhteissa. 

Laita korkki kuitenkin kiinni. 

Minä olen 37-vuotias nainen ja huomannut, että minusta on myös tullut äkäinen ja kyynisynyt, katkera keski-ikäinen nainen. Olen päättänyt jäädä tällaiseksi. Näin on hyvä.

Mä muutuin viimeisimmän parisuhteen myötä. En ole enää yhtä solidaarinen ja kärsivällinen ja ymmärtäväinen muita kohtaan. Tuo edellinen parisuhde oli minun sieluani tuhoava. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja kadotin pitkäksi ajaksi itseni ja hymyni. Erosta on jo monta vuotta, mutta traumat jäi elämään. En ole sen jälkeen pystynyt uuteen parisuhteeseen. Tuntuu, että en jaksa välillä enää edes vanhempieni ja ystävieni seuraa. Tuo edellinen suhde teki minusta epäsosiaalisen ja kriittisen muita kohtaan. Näen ihmisistä ensiksi huonot kuin hyvät puolet. Kaipaan sitä persoonaa joka olin ennen tuota sielua tuhoavaa parisuhdetta. Viihdyin ihmisten seurassa ja ymmärsin paremmin erilaisia persoonia. Olin ystävällisempi ja herttaisempi. Minusta pidettiin silloin enemmän ja seuraani hakeuduttiin.

Vierailija kirjoitti:

Eilen oli tämä, jossa ihmiset kertoivat identiteetin ja kiinnostusten muuttumisesta tässä iässä: https://www.vauva.fi/keskustelu/5547207/ennen-kiinnosti-kayda-nayttelyi…

 

Kerätään lisää persoonan muuttumisen merkkejä?

Ehkä ne nuoruuden ideologiset ajatukset on vaihtunut elämän tylyihin realiteetteihin. Yhtä-äkkiä huomaa että elämä onkin tylsää ja pelkkää puurtamista. Muut ihmiset vievät energiaa ja stressaa tyhjänpäiväisetkin asiat. Olen muuttunut todella negatiiviseksi. Apua

En ole oikeastaan muuttunut. Olen optimistinen ja hyvää tahtova ihminen. Sitten tutustuin opportunistiin ja tuntuu, että hänen sanansa, olemuksensa, tapa jolla hän kohtelee muita ja itseäni, likaa kaiken. Se lika on alkanut vaikuttaa omakuvaani ja jotta pidän rajani, joudun olemaan hänelle tyly. Koska hän koettelee rajoja jatkuvasti. Tiedän, kun vaihdan työpaikkaa, tämä ihminen jää taakse, samoin lika ja paha tunne, tylyyteni.

No itselläni kävi juurikin noin ja se johtui siitä, kun lapset syntyivät. Samaa on jatkunut jo kuusi vuotta ja jatkuu todennäköisesti niin kauan, kunnes lapset eivät enää rasita eli ovat täysin omatoimisia. T. Mies 45v

Up

Mulla auttoi hormonikorvaushoito. Olo keveni ja mieli piristyi, kun sai nukuttua kunnolla eikä pinna kireellä aina. Olin tuolloin 47 vuotias ja aion käyttää hk-hoitoa elämäni loppuun asti, mikäli luoja suo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niitä naisia, jotka muuttuvat vaihdevuosissa hyvin epämiellyttäviksi ja pilaatte meidän muidenkin maineen. Esim asiakaspalvelussa se on ihan yleistä tietoa, että töykeimmät asiakkaat ovat keski-ikäisiä naisia. Niin myös työ-yhteisöissä.

En kyllä tunnista itseäni tuosta. En edes ole asiakaspalvelussa töissä ja pyrin olemaan pääosin etänä etten työkavereita häiritsisi ankeudellani. Ap

Tuossahan puhuttiin asiakkaista.

No minä tilaan suurimman osan hankinnoistani nettikaupoista, että en ole missään asiakkaana kiukuttelemassa. Ap

Voi että olet hölmö. 

Mullakin auttoi estrogeeni, ihan perinteisinä e-pillereinä (aloitin 44-vuotiaana). Onhan tämä elämä taas oikein mukavaa kun ei ole kokoajan pinnakireä ja väsynyt hermosaha. On kuin olisi saanut elämänsä takaisin.

Täällä myös yksi jota surettaa se että nuorena olin herttainen mutta nyt lähes viisikymppisenä en jaksa oikein kuunnella enää muita enkä olla heidän seurassaan. Siis oikeasti tuskastun heti ihmisten jutuista joita nuorena kuuntelin kiinnostuneena ja kohteliaana.

Syynä on useimmiten että olen pettynyt ihmiseen ja tajunnut että jutut on itsekorostusta. Tai sitten tuntuu että ne on kuultu ja nähty niin moneen kertaan. Anoppi kehuu hienoilla saavutuksillaan, täti puhuu loputtomasti lapsenlapsistaan, naapuri nuortensa urheilujutuista, miehen kaveri rempoistaan. Tekee mieli repiä omat hiukset päästä että älä aloita,olen 30 v sinua jo kuunnellut ja samat jutut aina.

Jotain sellaista ärtyisyyttä on itsessä joka varmaankin näkyy vaikka yrittäisi esittää ystävällistä. Töitä teen ihmisten parissa ja se varmasti vaikuttaa, kuormitun enemmän kuin nuorena. Uskoisin että sinäkin ap olet kuormittunut ja nyt on aika tehdä itselle mieluisia ja rentouttavia juttuja.

Elämä muovaa meidät. Itse olin nuorena elämäniloinen ja hyväntahtoinen, nykyään häijy ja ilkeä, varsinkin naisille. Eipä harmita, pitäisi vaan kuollettaa loputkin "hyvät" luonteenpiirteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma aika on tärkeää. Itse olen käynyt 4 kertaa elämässäni hiljaisuuden retriitissä. Siellä saan olla hiljaa eikä tarvitse kommunikoida. Rauhoittuminen ja oman itsensä kanssa oleminen on tärkeää. Valitsen aina mahdollisimman pitkän retriitin, koska yleensä olen ollut niin väsynyt, että lähinnä nukun väsymystä pois pari ekaa päivää. Kännykkä pysyy kiinni, tv ei pauhaa, joku toinen laittaa ruuan. Olen vain itseäni varten.

Jos en ole pystynyt lähtemään hiljaisuuden retriittiin, olen muutaman kerran lähtenyt mieheni kanssa hotelliin, kun anoppi tullut hoitamaan lapsia. Ollaan vain oltu, maattu sängyssä, syöty ravintolassa. Aikatauluja ei ole pidetty. Tykkäsin yhdestä kohteesta, jossa lasi-ikkunoista kivat luontomaisemat, sellainen aikuisille suunnattu kohde Suomessa. Sieltä palaa aina iloisena kotiin.

Tämä kuulostaa ihan mahtavalta. Minulla vain ei ole ketään j

Ettet vain kuvittelisi ettei pärjää. Ystäväni oli samaa mieltä, miehensä ei osaa hoitaa lapsia eikä pärjää mitenkään jos hän ei tee kaikkea. Ei siis edes antanut miehen hoitaa lapsia, "ei se osaa". 

Sitten kävi niin, että ystäväni kuoli. Kumma kyllä, lapset ei kuolleet nälkään eikä kenenkään tarvinnut tehdä lasuja. Mies osasi ihan hyvin, ei toiminut monessakaan asiassa kuten ystäväni mutta omalla tavallaan. 

On usein naisten omaa uskomusta, ettei miehet pärjäisi. Naiset ovat ne, jotka laittavat ihmeellisiä standardeja asioille, milloin ne ovat "oikein" tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi jota surettaa se että nuorena olin herttainen mutta nyt lähes viisikymppisenä en jaksa oikein kuunnella enää muita enkä olla heidän seurassaan. Siis oikeasti tuskastun heti ihmisten jutuista joita nuorena kuuntelin kiinnostuneena ja kohteliaana.

Syynä on useimmiten että olen pettynyt ihmiseen ja tajunnut että jutut on itsekorostusta. Tai sitten tuntuu että ne on kuultu ja nähty niin moneen kertaan. Anoppi kehuu hienoilla saavutuksillaan, täti puhuu loputtomasti lapsenlapsistaan, naapuri nuortensa urheilujutuista, miehen kaveri rempoistaan. Tekee mieli repiä omat hiukset päästä että älä aloita,olen 30 v sinua jo kuunnellut ja samat jutut aina.

Jotain sellaista ärtyisyyttä on itsessä joka varmaankin näkyy vaikka yrittäisi esittää ystävällistä. Töitä teen ihmisten parissa ja se varmasti vaikuttaa, kuormitun enemmän kuin nuorena. Uskoisin että sinäkin ap olet kuormittunut ja nyt on aika tehdä itselle mieluisia

Ihmisten parissa minäkin työskentelen, olen vähän päälle 50-vuotias. Työnteko on nyt oikein leppoisaa koska en enää stressaa asioista kuten nuorempana. On aivan se ja sama, kuinka paljon johtoportaasta kaadetaan typeriä asioita niskaan. Päivät menee painollaan ja työt teen huolellisesti.  Minulla ei ole mitään tarvetta juosta työpaikalla ja hosua suuna päänä joka paikassa, koska hommat tulee hoidettua vähemmälläkin. Nuoremmat on niitä stressaajia. Juttelen mielelläni ihmisille ja kuuntelen heitä. Joskus hymähtelen mielessäni joidenkin tarpeelle korottaa itseään muiden yläpuolelle. Heille olen erityisen ystävällinen, heillä vasta vaikeaa onkin. Itse yritän nauttia jokaisesta päivästä oli se millainen vaan.

Kuulostat ihan entiseltä kaveriltani. Hän vaikutti vähän masentuneelta tai katkeralta. Kohteli minua mielestäni vähän huonosti ja tylysti joten jätin yhteydenpidon. Mutta yhä mietin mikä hänelle tuli koska ei aina ollut ihan tuollainen (vai oliko?)