Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole enää mukava ihminen ja se harmittaa kovin. Miten muuttaa tilanne?
18.04.2024 |
Olin ennen kiva, ystävällinen, mukava, iloinen, muiden asioista kiinnostunut, monella tavalla mukavaa seuraa ja pidetty ja arvostettu ihminen. Nykyään olen ihan varjo siitä. Huomaan olevani vetäytyvä, vähän tyly, epäkiinnostunut, ankea, jopa joskus töykeä, ikävää seuraa muille. Vaikka en tahdo olla. Vaikka joka aamu kun herään niin päätän, että tänään olen se kiva ja ystävällinen itseni, joka olin vielä pari vuotta sitten. Joka päivä pyrin siihen ja yritän parhaani. En halua olla ankea ja tyly, en halua olla ilkeä kenellekään. Olen ruvennut välttelemään kaikkien seuraa, etten vain olisi kenellekään töykeä. En tiedä miksi en enää pysty olemaan se mukava entinen minä. Mihin se on kadonnut? Ja miksi en kaikista yrityksistä huolimatta pysty siihen, joka oli minulle luontaista ja aitoa vielä pari vuotta sitten. Help! Olen kuin vankina jossain ikävässä ihmisessä.
Kommentit (63)
Minä googlettelin juuri tätä samaista asiaa ja tämä keskustelu tuli vastaan. Minusta ei tullut mitenkään negatiivinen tai tyly, mutta eristäydyin toisista ihmisistä täysin. Syynä pidän munasarjakasvainta ja sen jälkeistä hormonaalista muutosta ja "vaihdevuositilaa". Olen siis vasta kolmekymmentä vuotias, mutta kun hormonaalinen systeemi on tuusan nuuskana, sillä on aivan valtava merkitys ihmisen psyykkeeseen ja persoonaan! Minuakaan ei ole kiinnostanut toiset ihmiset enää pätkän vertaa, paitsi lähiperhe. Luonto, eläimet ja muu "viaton" taas kiinnostaa ja omistin vapaa-ajan ihmisten sijaan luonnolle. Ihmisihmisestä ihmisvälttelijäksi ja ainoa muutos oli hormonitoiminta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ajankohtainen aihe itselle. Olen 45, enkä juurikaan enää sosiaalinen. Muutama kaverisuhde lopahtanut, työkavereiden kanssa en ole juurikaan tekemisissä omasta halusta plus en voi sietää muutamaa tyyppiä, jotka dominoi. Naapureiden kanssa en ole jutuissa, moikkaam, tosin jotkut ei edes moikkaa ja siitä tulee sellainen olo että olen todella epämiellyttävä ja ei-pidetty ihminen.
Kenen kanssa tulen juttuun on pari kaveria, omat vanhemmat ja oma perhe. Toki välillä kotonakin teen jt ihme pillastumisia, tehnyt toki aina. Mutta kukaan ei esim tule minun seuraani missään vaan juttelemaan vaan menevät muidem seuraan.
Töissä hyvin huomaa että akkalauma juoruaa, meidän sihteeristä paistaa läpi ajatukset minusta kun aina välillä häntä näen. Todella erikoinen olo, kun ei ole enää pidetty ja tykätty vaan enemmän huonojen juorujen kohde.
Latistaa omaa itseluottamusta todella paljon.