En ole enää mukava ihminen ja se harmittaa kovin. Miten muuttaa tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsessäni samaa. Jotenkin alan nyt helposti riidellä ihmisten kanssa, vaikka olen aina ollut sopuisa ja kiva ja rauhallinen. Esivaihdevuodetko tosiaan?

Minäkin alan helposti riidellä ihmisten kanssa, pienistä asioista. On outoa, koska en ole yhtään sellainen vaan olen kiva ja rento joka ei riitele koskaan. Tai siis olin. Nyt olen joutunut vangiksi riidanhaluiseen vihaiseen vieraaseen tyyppiin. En edes tiedä miten ja miksi. En tunnista itseäni enää ollenkaan. Ja siksi välttelen kaikkia ihmisiä, en halua tavata ketään. Ap

Olen mielestäni edelleen jossain määrin ystävällinen ja mukava, mutta vähemmän kuin nuorempana.

Olen vaan yksinkertaisesti kyynistynyt vuosien saatossa.

M40

Vierailija kirjoitti:

Olet niitä naisia, jotka muuttuvat vaihdevuosissa hyvin epämiellyttäviksi ja pilaatte meidän muidenkin maineen. Esim asiakaspalvelussa se on ihan yleistä tietoa, että töykeimmät asiakkaat ovat keski-ikäisiä naisia. Niin myös työ-yhteisöissä.

Itsehän sä tuossa viljelet naisvihaa. En allekirjoita tuollaista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Oma aika on tärkeää. Itse olen käynyt 4 kertaa elämässäni hiljaisuuden retriitissä. Siellä saan olla hiljaa eikä tarvitse kommunikoida. Rauhoittuminen ja oman itsensä kanssa oleminen on tärkeää. Valitsen aina mahdollisimman pitkän retriitin, koska yleensä olen ollut niin väsynyt, että lähinnä nukun väsymystä pois pari ekaa päivää. Kännykkä pysyy kiinni, tv ei pauhaa, joku toinen laittaa ruuan. Olen vain itseäni varten.

Jos en ole pystynyt lähtemään hiljaisuuden retriittiin, olen muutaman kerran lähtenyt mieheni kanssa hotelliin, kun anoppi tullut hoitamaan lapsia. Ollaan vain oltu, maattu sängyssä, syöty ravintolassa. Aikatauluja ei ole pidetty. Tykkäsin yhdestä kohteesta, jossa lasi-ikkunoista kivat luontomaisemat, sellainen aikuisille suunnattu kohde Suomessa. Sieltä palaa aina iloisena kotiin.

Tämä kuulostaa ihan mahtavalta. Minulla vain ei ole ketään joka huolehtisi lapsista jos lähden jonnekin. Lasten isä, mieheni siis, ei pärjää lasten kanssa ja onkin paennut kaikkea pari vuotta nyt töihin, arki on yksin minun varassa. Hän ei siis ihan oikeasti pärjää. Välillä mietin eroakin, mutta se ei ole tämän aloituksen aihe nyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaattista taustalla ja vuosien aikana kasaantunut väsymys pienistä ja suurista ongelmista?

Traumaattista taustalla on kyllä, mutta useita vuosia sitten tapahtuneita asioita. Väsymystä pienistä ja suurista ongelmista paljonkin. Eli osuit oikeaan. Mutta miten muuttaa tilanne?

Ap

tilanne "muuttuu" sillä, että alat vihdoinkin antamaan itsellesi sitä aikaa mitä tarvitset. Tähän asti elämäsi on pyörinyt muiden miellyttämisen ympärillä, siitä pääsemiseksi tarvitaan yleensä sellainen hetkellinen mörkövaihe ja sitten se tasoittuu normaaliksi eli annat muiden olla niiden omien ongelmiesi kanssa ja keskityt itse siihen mikä sulle on tärkeä. Koko maailman miellyttäjät lopettavat yleensä uupuneena, koska vaatimukset muilta eivät koskaan lopu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaattista taustalla ja vuosien aikana kasaantunut väsymys pienistä ja suurista ongelmista?

Traumaattista taustalla on kyllä, mutta useita vuosia sitten tapahtuneita asioita. Väsymystä pienistä ja suurista ongelmista paljonkin. Eli osuit oikeaan. Mutta miten muuttaa tilanne?

Ap

Muistuttaako joku traumaattisista asioista, omat teot, oma reagointi, muiden teot, muiden reagointi, menetetyt mahdollisuudet, itsensä pienentäminen/häpeäminen tms.?

Tuntuuko, että itsessä on vikaa tai että muissa on vikaa?  Miksi on vikaa?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaattista taustalla ja vuosien aikana kasaantunut väsymys pienistä ja suurista ongelmista?

Traumaattista taustalla on kyllä, mutta useita vuosia sitten tapahtuneita asioita. Väsymystä pienistä ja suurista ongelmista paljonkin. Eli osuit oikeaan. Mutta miten muuttaa tilanne?

Ap

tilanne "muuttuu" sillä, että alat vihdoinkin antamaan itsellesi sitä aikaa mitä tarvitset. Tähän asti elämäsi on pyörinyt muiden miellyttämisen ympärillä, siitä pääsemiseksi tarvitaan yleensä sellainen hetkellinen mörkövaihe ja sitten se tasoittuu normaaliksi eli annat muiden olla niiden omien ongelmiesi kanssa ja keskityt itse siihen mikä sulle on tärkeä. Koko maailman miellyttäjät lopettavat yleensä uupuneena, koska vaatimukset muilta eivät koskaan lopu.

 

En ole koskaan ollut mikään miellyttäjä tai muiden vaatimusten edessä taipuja. Päinvastoin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niitä naisia, jotka muuttuvat vaihdevuosissa hyvin epämiellyttäviksi ja pilaatte meidän muidenkin maineen. Esim asiakaspalvelussa se on ihan yleistä tietoa, että töykeimmät asiakkaat ovat keski-ikäisiä naisia. Niin myös työ-yhteisöissä.

Itsehän sä tuossa viljelet naisvihaa. En allekirjoita tuollaista kokemusta.

Ei kaikki naiset tuollaisia ole. Onneksi.

Mutta miksi pitäisi aina olla sopuisa, kiva ja rauhallinen? Musta se jos mikä kuulostaa kamalalta. 

Ehkä alat vihdoin löytää itseäsi ja uskallat sanoa vastaankin, jos et jostain pidä? Ei mikään ystävällinen tossu pidäkään kaiken aikaa olla.

Negatiivisetkin tunteet on ihan normaaleja, älä patoa niitä, Jos niin teet niin sitten sun olo vasta huononeekin. Ehkä toi olo nyt vaan kertoo että sun pitää muuttaa jotain elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumaattista taustalla ja vuosien aikana kasaantunut väsymys pienistä ja suurista ongelmista?

Traumaattista taustalla on kyllä, mutta useita vuosia sitten tapahtuneita asioita. Väsymystä pienistä ja suurista ongelmista paljonkin. Eli osuit oikeaan. Mutta miten muuttaa tilanne?

Ap

tilanne "muuttuu" sillä, että alat vihdoinkin antamaan itsellesi sitä aikaa mitä tarvitset. Tähän asti elämäsi on pyörinyt muiden miellyttämisen ympärillä, siitä pääsemiseksi tarvitaan yleensä sellainen hetkellinen mörkövaihe ja sitten se tasoittuu normaaliksi eli annat muiden olla niiden omien ongelmiesi kanssa ja keskityt itse siihen mikä sulle on tärkeä. Koko maailman miellyttäjät lopettavat yleensä uupuneena, koska vaatimukset muilta eivät koskaan lopu.

 

Miksi muiden pitäisi ottaa huolekseen aloittajan ongelmat?

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi pitäisi aina olla sopuisa, kiva ja rauhallinen? Musta se jos mikä kuulostaa kamalalta. 

Ehkä alat vihdoin löytää itseäsi ja uskallat sanoa vastaankin, jos et jostain pidä? Ei mikään ystävällinen tossu pidäkään kaiken aikaa olla.

Negatiivisetkin tunteet on ihan normaaleja, älä patoa niitä, Jos niin teet niin sitten sun olo vasta huononeekin. Ehkä toi olo nyt vaan kertoo että sun pitää muuttaa jotain elämässäsi.

Tuo varmasti osuu oikeaan monen kohdalla. Mutta itse en ole koskaan ollut mikään miellyttäjä tossu. Vaan minun on ollut aina helppo sanoa ihmisille ei. Ja helppo pitää rajoistani kiinni. Ja olen osannut sanoa ei kohteliaalla ja muita arvostavalla tavalla, niin minusta on silti pidetty paljon vaikka olenkin suoraan rajannut pois monenlaisia pyyntöjä ja muiden odotuksia. Ap

juu,vaihdevuodet! tutun kuuloista ,mutta itse aloin liimaileen niitä estrogeni teippejä ja sain itseni takaisin.Olin tuolloin 46 vuotias, muistan vieläkin sen ilon  ja onnen päivän !

Vierailija kirjoitti:

juu,vaihdevuodet! tutun kuuloista ,mutta itse aloin liimaileen niitä estrogeni teippejä ja sain itseni takaisin.Olin tuolloin 46 vuotias, muistan vieläkin sen ilon  ja onnen päivän !

Tarviiko niihin reseptin? 

Ap

Onko kilpirauhasarvoja mitattu viime aikoina? 

Tai ikä on tehnyt tehtävänsä etkä ole enää naiivi ja sinisilmäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kilpirauhasarvoja mitattu viime aikoina? 

Tai ikä on tehnyt tehtävänsä etkä ole enää naiivi ja sinisilmäinen. 

Ei ole mitattu muita kuin rauta-arvoja ja ne on ok. Ap

Mikään sinussa ei muutu, jos et saa levätä. Tarkoitan henkisesti levätä, ei pelkkä nukkuminen vaan se, ettei kukaan vaadi mitään. Suosittelen lapsille vaikka leiriä kesällä. Minä olen surutta koululaiset laittanut muutamaksi päiväksi kesäleirille, että itse sain levätä. Olin totaali-yh. Nyt lapset jo isoja eivätkä pilalle menneet kesäleireistä.

Eilen oli tämä, jossa ihmiset kertoivat identiteetin ja kiinnostusten muuttumisesta tässä iässä: https://www.vauva.fi/keskustelu/5547207/ennen-kiinnosti-kayda-nayttelyi…

Kerätään lisää persoonan muuttumisen merkkejä?

En jaksa enää tehdä emotionaalista työtä muiden puolesta. Se vie energiaa.

Aiheesta on paljon englanniksi 'emotional labor'.

Onko ystävällisyyttäsi ja avuliaisuuttasi käytetty hyväksi, onko sille naureskeltu? Onko juoruiltu ja puhuttu paskaa selän takana. Oletko saanut asiallista vastinetta sille, että olet ollut mukava ja auttavainen?

Ehkä sinulle on vastineeksi vain lähinnä perseilty, ja nyt vain olet vihdoinkin huomannut sen, siitä muutos omassa käytöksessä ja toiminnassa. Näen muutoksen lähinnä heräämisenä ympäristösi myrkyllisyyteen, enkä pidä sitä huolestuttavana, päinvastoin, onnittelut.02

Vierailija kirjoitti:

En jaksa enää tehdä emotionaalista työtä muiden puolesta. Se vie energiaa.

Aiheesta on paljon englanniksi 'emotional labor'.

Suomeksi ihan vain tunnetyö.