Lue keskustelun säännöt.
En ole enää mukava ihminen ja se harmittaa kovin. Miten muuttaa tilanne?
18.04.2024 |
Olin ennen kiva, ystävällinen, mukava, iloinen, muiden asioista kiinnostunut, monella tavalla mukavaa seuraa ja pidetty ja arvostettu ihminen. Nykyään olen ihan varjo siitä. Huomaan olevani vetäytyvä, vähän tyly, epäkiinnostunut, ankea, jopa joskus töykeä, ikävää seuraa muille. Vaikka en tahdo olla. Vaikka joka aamu kun herään niin päätän, että tänään olen se kiva ja ystävällinen itseni, joka olin vielä pari vuotta sitten. Joka päivä pyrin siihen ja yritän parhaani. En halua olla ankea ja tyly, en halua olla ilkeä kenellekään. Olen ruvennut välttelemään kaikkien seuraa, etten vain olisi kenellekään töykeä. En tiedä miksi en enää pysty olemaan se mukava entinen minä. Mihin se on kadonnut? Ja miksi en kaikista yrityksistä huolimatta pysty siihen, joka oli minulle luontaista ja aitoa vielä pari vuotta sitten. Help! Olen kuin vankina jossain ikävässä ihmisessä.
Kommentit (62)
Vaihdevuodet. Tunnistan saman itsessämi ja teen aktiivisesti työtä sen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet. Tunnistan saman itsessämi ja teen aktiivisesti työtä sen eteen.
Tämähän on ihan kamalaa jos jostain vaihdevuosista johtuu! En halua olla mikään ikävä ja eristäytyvä ihminen, mutta sellainen minusta on tullut enkä osaa muuttaa sitä. Kaiken lisäksi omen perheenäiti ja haluaisin olla iloinen ja mukava äiti mutta olen nykyään vain ihan p aska. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää siis 45 ja nainen olen. Jos näillä nyt jotain väliä. Ap
Kuuluu ehkä ikään. Itse olen 43-vuotiaana aika samankaltainen. Tätä on jatkunut nyt vuoden verran. En jotenkin enää välitä ihmisistä. Vielä vuosi sitten olin jopa innostunut tutustumaan uusiin ihmisiin. Nyt tuo ajatus lähinnä huvittaa
Samaa vikaa täällä. Yritän pitää huolta itsestäni ja läheisistä ja nähdä hyvää ympärilläni, mutta joskus se vain on pirun vaikeaa.
Onko tapahtunut jotakin mikä muutti suhtautumisesi?
Omalla kohdalla ainakin tylyys johtuu pitkälti siitä, että tajusin ettei kukaan välitä tippaakaan minusta vaan siitä millä tavoin olen heille hyödyksi. Ellen ole niin eipä minuunkaan oll ayhteydessä vaan aina kyse on jostakin mitä minulta voi saada tai autanko jotenkin. Kyllä suhtautuminen muuttuu, kun tajuaa etten minä ihmisen kiinnosta vaan hyöty jota minusta voi saada.
Saatan iloisella tuulella ollessani palata takaisin muista kiinnostuneeksi olevaksi. Kuitenkin saan jälleen huomata ettei kiinnostus ole vastvuoroista ja kyse on ainoastaan satunnaisista lyhyistä kohtaamisista joilla ei tunnetasolla ole juurikaan merkitystä. Silloin palaan takaisin uuteen minääni, joka ei jaksa välittää ventovieraiden mielenliikkeistä tai tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sen aiheutti väärä työpaikka. Vaihdoin työtä ja olen taas oma iloinen itseni.
Vierailija kirjoitti:
Onko tapahtunut jotakin mikä muutti suhtautumisesi?
Omalla kohdalla ainakin tylyys johtuu pitkälti siitä, että tajusin ettei kukaan välitä tippaakaan minusta vaan siitä millä tavoin olen heille hyödyksi. Ellen ole niin eipä minuunkaan oll ayhteydessä vaan aina kyse on jostakin mitä minulta voi saada tai autanko jotenkin. Kyllä suhtautuminen muuttuu, kun tajuaa etten minä ihmisen kiinnosta vaan hyöty jota minusta voi saada.
Saatan iloisella tuulella ollessani palata takaisin muista kiinnostuneeksi olevaksi. Kuitenkin saan jälleen huomata ettei kiinnostus ole vastvuoroista ja kyse on ainoastaan satunnaisista lyhyistä kohtaamisista joilla ei tunnetasolla ole juurikaan merkitystä. Silloin palaan takaisin uuteen minääni, joka ei jaksa välittää ventovieraiden mielenliikkeistä tai tunteista.
Ei ole kukaan ystävä, työkaveri tai sukulainen tehnyt minulle mitään ikävää. Ovat ystävällisiä, fiksuja ja mukavia ihmisiä, moni välittäviäkin. Eivät yritä hyötyä minusta.
Mutta on jotain tapahtunut tässä parin vuoden aikana. Parisuhteeni on muuttunut huonoksi, lapsiperhearki on vienyt minusta mehut, omaa aikaa minulla ei ole koskaan eli olen joutunut luopumaan kaikista harrastuksistani, nukun yöt huonosti, koska en ehdi harrastamaan liikuntaa niin olen lihonut ja kunto on romahtanut, taloushuolia on, työelämään liittyvää stressiä myös.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet niitä naisia, jotka muuttuvat vaihdevuosissa hyvin epämiellyttäviksi ja pilaatte meidän muidenkin maineen. Esim asiakaspalvelussa se on ihan yleistä tietoa, että töykeimmät asiakkaat ovat keski-ikäisiä naisia. Niin myös työ-yhteisöissä.
Elämää pitää muuttaa. Minulla myös kävi muutoksia. Menetin uskoni rakkaimpaan ihmiseen, avopuolisooni, joka petti ja jätti ja tapahtui monia asioita. Pointti tuossa, että olin 21-vuotias ja koditon. Jollain tavalla pelko tuli osaksi elämää hyvin pitkäksi aikaa. Pelko yksin olemisesta, pelko tulevaisuudesta, pelko tutustua uusiin ihmisiin. Ystäväni kyllä majoitti minut hetkeksi, kun en ollut löytänyt omaa vuokra-asuntoa vielä. Hullua, että suostuin maksamaan puolet vuokrasta vielä 1,5 kk sen jälkeen, kun avopuoliso heitti käytännössä minut ulos ja uusi nainen alkoi majailla siellä. Niin lamaantunut olin, etten uskaltanut sanoa, että yksin maksat, kun kerran asutkin loppuun asti.
Toinen elämänkokemus, jonka seurauksena persoona muuttui, oli lapsettomuus 28-31-vuotiaana. Kuukaudesta toiseen yrittämistä ja epäonnistumista. Erakoiduin, eikä mikään tuntunut kivalta. Hauskuus oli kadonnut elämästä. Vaikka periaatteessa oli hyvä puoliso, en osannut jakaa tuntemuksia. Yhtenä päivänä puolisoni sanoi minulle, että olen muuttunut viileäksi. Siis viileäksi hänen mielestään. Minun sisällähän kiehui suorastaan: pettymys, paha mieli, ahdistus, kateus, kaikki negatiiviset tunteet. Viileys oli kaukana siitä kokemuksesta, mikä itselläni oli.
Mutta lopulta me saatiin lapsi ja toinenkin. He ovat elämäni ilo.
En ole sama ihminen kuin nuorena, enkä tule olemaankaan. Minussa asuu sellaista syvää surua ja pettymystä, joka on mukana aina. Vaikka olen menettänyt molemmat vanhempani, ei ole tuntunut kohtuuttoman kovalta. Isä oli vasta 52-vuotias kuollessaan, minä taisin olla silloin 25v. tai täyttämässä 26v. Se oli yllättävää, mutta jotenkin sen surun sai pois itkemällä ja jäi vain hyvät muistot. Nuo muut isot pettymykset elämässä ovat tehneet sen, että olen erilainen kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet niitä naisia, jotka muuttuvat vaihdevuosissa hyvin epämiellyttäviksi ja pilaatte meidän muidenkin maineen. Esim asiakaspalvelussa se on ihan yleistä tietoa, että töykeimmät asiakkaat ovat keski-ikäisiä naisia. Niin myös työ-yhteisöissä.
En kyllä tunnista itseäni tuosta. En edes ole asiakaspalvelussa töissä ja pyrin olemaan pääosin etänä etten työkavereita häiritsisi ankeudellani. Ap
Olen huomannut jotain samankaltaista itsessäni. Oikeasti olen edelleen lähinnä ystävällinen kaikille, mutta hieman enemmän on tullut esiin välinpitämättömyyttä ja monet asiat tuntuvat vain typeriltä. Olen itse ajatellut, että johtuuko estrogeenin määrän laskusta. Se toki pistää miettimään, estrogeeniko se vain on tehnyt mukavaksi ja jollakin tapaa miellyttämisenhaluiseksi tähän asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet niitä naisia, jotka muuttuvat vaihdevuosissa hyvin epämiellyttäviksi ja pilaatte meidän muidenkin maineen. Esim asiakaspalvelussa se on ihan yleistä tietoa, että töykeimmät asiakkaat ovat keski-ikäisiä naisia. Niin myös työ-yhteisöissä.
En kyllä tunnista itseäni tuosta. En edes ole asiakaspalvelussa töissä ja pyrin olemaan pääosin etänä etten työkavereita häiritsisi ankeudellani. Ap
Tuossahan puhuttiin asiakkaista.
Lopeta kuvittelemasta että sinulla olisi vapaa tahto. Oikeasti olet sätkynuken kaltainen roolihahmo perverssissä näytelmässä, jonka avulla olemassaolo tutkii itseään. Sinun elämäsi on käsikirjoitettu rooliisi, etkä voi itse vaikuttaa kuin pikkujuttuihin elämässäsi. Jos yrität jotain todellista muutosta, voit jopa tuntea miten näkymätön voima estää sen jos sitä ei ole kirjoitettu rooliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet niitä naisia, jotka muuttuvat vaihdevuosissa hyvin epämiellyttäviksi ja pilaatte meidän muidenkin maineen. Esim asiakaspalvelussa se on ihan yleistä tietoa, että töykeimmät asiakkaat ovat keski-ikäisiä naisia. Niin myös työ-yhteisöissä.
En kyllä tunnista itseäni tuosta. En edes ole asiakaspalvelussa töissä ja pyrin olemaan pääosin etänä etten työkavereita häiritsisi ankeudellani. Ap
Tuossahan puhuttiin asiakkaista.
No minä tilaan suurimman osan hankinnoistani nettikaupoista, että en ole missään asiakkaana kiukuttelemassa. Ap
Traumaattista taustalla ja vuosien aikana kasaantunut väsymys pienistä ja suurista ongelmista?
Olen huomannut itsessäni samaa. Jotenkin alan nyt helposti riidellä ihmisten kanssa, vaikka olen aina ollut sopuisa ja kiva ja rauhallinen. Esivaihdevuodetko tosiaan?
Vierailija kirjoitti:
Traumaattista taustalla ja vuosien aikana kasaantunut väsymys pienistä ja suurista ongelmista?
Traumaattista taustalla on kyllä, mutta useita vuosia sitten tapahtuneita asioita. Väsymystä pienistä ja suurista ongelmista paljonkin. Eli osuit oikeaan. Mutta miten muuttaa tilanne?
Ap
Oma aika on tärkeää. Itse olen käynyt 4 kertaa elämässäni hiljaisuuden retriitissä. Siellä saan olla hiljaa eikä tarvitse kommunikoida. Rauhoittuminen ja oman itsensä kanssa oleminen on tärkeää. Valitsen aina mahdollisimman pitkän retriitin, koska yleensä olen ollut niin väsynyt, että lähinnä nukun väsymystä pois pari ekaa päivää. Kännykkä pysyy kiinni, tv ei pauhaa, joku toinen laittaa ruuan. Olen vain itseäni varten.
Jos en ole pystynyt lähtemään hiljaisuuden retriittiin, olen muutaman kerran lähtenyt mieheni kanssa hotelliin, kun anoppi tullut hoitamaan lapsia. Ollaan vain oltu, maattu sängyssä, syöty ravintolassa. Aikatauluja ei ole pidetty. Tykkäsin yhdestä kohteesta, jossa lasi-ikkunoista kivat luontomaisemat, sellainen aikuisille suunnattu kohde Suomessa. Sieltä palaa aina iloisena kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tapahtunut jotakin mikä muutti suhtautumisesi?
Omalla kohdalla ainakin tylyys johtuu pitkälti siitä, että tajusin ettei kukaan välitä tippaakaan minusta vaan siitä millä tavoin olen heille hyödyksi. Ellen ole niin eipä minuunkaan oll ayhteydessä vaan aina kyse on jostakin mitä minulta voi saada tai autanko jotenkin. Kyllä suhtautuminen muuttuu, kun tajuaa etten minä ihmisen kiinnosta vaan hyöty jota minusta voi saada.
Saatan iloisella tuulella ollessani palata takaisin muista kiinnostuneeksi olevaksi. Kuitenkin saan jälleen huomata ettei kiinnostus ole vastvuoroista ja kyse on ainoastaan satunnaisista lyhyistä kohtaamisista joilla ei tunnetasolla ole juurikaan merkitystä. Silloin palaan takaisin uuteen minääni, joka ei jaksa välittää ventovieraiden mielenliikkeistä tai tunteista.
tämä ja voi koskea jopa valitettavasti myös omia sukulaisia, sut muistetaan kun jotakin tarvitaan. Itsekin vähän päälle 40v alkanut vetämään terveitä rajoja ja "tylyyntymään". Sitä ennen saanut liian kiltin luonteen vuoksi olla terapeuttina(yksipuolisena) ties kenelle naapurille tms. En kuitenkaan jätä ketään kadulle kitumaan eli kyynistynyt en ole, terve itsesuojelu vain tullut peliin ja ymmärrys oman palautumisen tarpeesta. aiemmin venynyt ties mihin vaikka itsekin ollut poikki ja stressaantunut.
Ja ikää siis 45 ja nainen olen. Jos näillä nyt jotain väliä. Ap