Kuinka paljon kunnioitat puolison rajanvetoja?

Kuinka paljon kunnioitat ja jaksat puolison rajanvetoja?

Yritän rakentaa ja parantaa yhteistä elämää ja kotia, mutta aina kun muutos lähtee liikkeelle niin hän ahdistuu ja stressaantuu. Sen seurauksena hän  vetää jarrut päälle, alkaa uhkailla (jos jatkat tästä puhumista/tekemistä, niin tapahtuu vakavia) tai syyttää minua jyräämisestä. Kumminkin, kun muutos sitten jossain vaiheessa on tehty, hän ei kaipaile vanhaan vaan ihastelee uutta. 

Asiat vaan venyy ja venyy, kun pitää odottaa, että hänellä on vapaa päivä, mutta sitten vapaapäivänä hän haluaa kumminkin vain levätä. Esimerkiksi pankissa käyminen on ollut todo-listalla vuodenvaihteesta. Tarpeellista lääkärissä käyntiä hän venytti yli puoli vuotta. Perintönä tulleet tavarapinot ovat odottaneet lajittelua jo yli vuoden. Jne.

Omat paukut alkavat olla lopussa. En halua sanoa miten hänen tulisi toimia, koska hän on aikuinen. En halua myöskään sanoa rumasti, koska rakastan ja välitän. Mutta itseäni kuluttaa, kun asiat kasaantuvat, mitään ei saisi tehdä tai edes keskustella tekemisestä. Tälläkin hetkellä kiellettyjä puheenaiheita (siis aivan oikeasti hän kieltäytyy näistä puhumasta) ovat kodin järjestys + sisustaminen, terveysasiat, tunteet, seksi ja itsensä kehittäminen, raha...  Miten voit, oliko hyvä päivä töissä, tykkäsitkö ruoasta ja mitä tuon kaupasta - siinä päivän sallitut keskusteluaiheet. En tiedä mistä hänen kanssaan enää voi keskustella. Illat ovat hyvin hiljaisia ja yksinäisiä😭

Nyt olen alkanut keskittää paukkuja siihen mitä itse hallitsen.  Valmistaudun siihen, että parin vuoden sisään edessä voi olla ero, jos hän ei kykene omaa ahdistustaan käsittelemään. Siihen mennessä oman terveyteni pitäisi olla kunnossa, oman tavaravuoren paljon pienempi,  omien raha-asioiden kunnossa (avioehdon myötä mulla ei ole oikeutta hänen omaisuuteen, ja siksi säästän joka kuukausi pieniä summia). Samanmielistä ystäväpiiriäkin yritän hankkia, mutta en tiedä mistä 50 vuoden iässä sitä löytäisi.

Niin, apua ....  miten itse olet päässyt läpi tälläisestä elämäntilanteesta. En halua erota, mutta jonkin on muututtava jossain kohden. Ja sen ymmärrän, että vain itseäni ja näkökulmiani tilanteeseen voin muokata, mutta rajansa siinäkin mihin muottiin taivun. Ymmärrystä rukoilen harva se ilta.