Ukkola: Fyysisesti terve 28-vuotias nainen aikoo kuolla toukokuussa - Ja valtio hoitaa hänen surmaamisensa

Oma keho, oma lupa. Jokaisella yli 25- vuotiaalla pitäisi olla oikeus eutanasiaan ilman perusteluita.

Eutanasia on ihmisoikeus! 

Vierailija kirjoitti:

"Jos joku tekee sen itse yllättäen, samoja ajatuksia pyörii päässä, mutta ainakaan ei ole tällaista hirveää aikaa etukäteen jonka aikana asialle voi vielä yrittää jotain tehdä. Jos mun lapsi, aikuinenkin, olisi jossain sairaalassa odottamassa eutanasiaa masennuksen takia, ties miten epätoivoisesti yrittäisin sinne rynniä sen estämään."

Niin kauhea ajatus kuin tuo onkin, niin eikö eutanasia ole toisaalta mahdollisuus niille läheisillekin? Monet tähän ratkaisuun päätyvät lähtevät aivan varoittamatta, hyvä jos kirjeen jättävät. Tuon odotteluajan voisi käyttää siihen, että pyrkisi ymmärtämään miksi oma lapsi on päätynyt tähän ratkaisuun, sen sijaan että yrittäisi jyrätä hänen tahtoaan omalla pärmäröinnillään ja 'kyllä minä tiedän paremmin' -asenteella.

Lapset on meillä vain lainassa.

Ei kyse ole päsmäröinnistä vaan siitä että yrittää epätoivoisesti löytää vielä jonkun hoitokeinon tai avun. Vähän niin kuin ne joilla on kuolemaan nopeasti johtava aivosyöpä paniikissa etsivät oljenkorsia. 28-vuotias on todella nuori, saatika 12-vuotias. Masennuksen ihan ammattilaisten toteama oire on halu kuolla, kuolemantoiveet ja itsariyritykset. Se ei ole vanhemman päsmäröintiä vaan fakta. 

Kyseessä ei siis ole ihmisen oma vakaa tahto vaan sairauden oire joka sekoittaa pään. 

Vierailija kirjoitti:

Oma keho, oma lupa. Jokaisella yli 25- vuotiaalla pitäisi olla oikeus eutanasiaan ilman perusteluita.

mikä 25v? ollaan aikuisia 18v. koulussakin päätetään 15v mitä tekee lopun elämää vaikkei ole tarpeeks aikuinen käymään vessassa ilman lupaa.

Bisneshän tuosta tulesi  loppupeleissä niin kuin ulkomailla , ja uusia toimitiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole yhtään mitään kuolemaa vastaan, mutta sen on ehdottomasti tapahduttava itsemurhan muodossa. Valtiolle ei voi antaa sellaista valtaa, joka mahdollistaa mielivaltaiset teot. Muista maista nähdään, että kun tappaminen sallitaan laissa niin sitä aletaan käyttämään vaikka minkälaisissa tilanteissa.

Oikeasti kaikki argumenttinne on loputonta spinnausta kun koitatte vältellä sitä yksinkertaista kysymystä että mikä oikeus juuri sinulla on päättää noiden kuolemaa haluavien puolesta että niiden on nyt vaan pysyttävä elävinä kun sinä niin päätät.

Eikä "muissa maissa on tapahtunut" ole mikään argumentti. Muissa maissa on tapahtunut hyvin paljon ja kaikenlaista. Tämä on kuitenkin suomi. Jos taas et luota itseesi päätöksentekijänä tuon vertaa niin miksi luulet että voit tehdä muiden puolesta päätök

Mä en yritä tehdä muiden puolesta päätöksiä vaan kyseessä on fakta: Masennuksen oireita ovat mm. Vaikeus tehdä päätöksiä ja kuolemantoiveet. 

Yritän saada terveitä ympärillä ymmärtämään, että masentuneen tahtoon ei voi luottaa kun masennus on päällä, eikä sen oireilun perusteella voi tehdä päätöstä auttaa toista kuolemaan vaan pitää päin vastoin pyrkiä parantamaan masennus ja suojella sairastunutta itseltään. 

Luotan itseeni päätöksentekijänä kun olen terve ja masennukseni on remissiossa. Kun olen sairas, luotan että terveet hoitavat mua eivätkä anna saman pään hoitaa joka sairastaa ainakaan niin pitkälle että autetaan kuolemaan. 

Luottaisitko itse itseesi esim. Psykoosissa? Jos psykoottinen haluaa kuolla, onko susta oikein tappaa hänet? 

Todennäköisesti käyttää masennuslääkkeitä jotka kroonistavat ja pahentavat masennuksen ja ahdistuksen. T.kokemusasiantuntija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun veljeni teki itsemurhan, kun hänen kaksisuuntaista mielialahäiriötään ei saatu kuriin, vaikka ihan kaikki mahdollinen apu hankittiin. Meille perheenjäsenille olisi ollut helpompi, jos olisi saanut eutanasian. Varmasti hänelle itselleen myös. En kestä ajatella kuinka peloissaan hän on ollut juuri ennen tekoaan.

Ymmärrättekö, että psyykkisesti parantumattomasti sairaat yleensä lähtevät täältä tavalla tai toisella joka tapauksessa? Veljeni sentään valitsi sellaisen tavan, joka ei aiheuttanut vaaraa tai traumoja sivullisille. Aina se ei mene niin.

 

Miten se teille olisi ollut helpompaa? Aiheutuiko siitä jotain ylimääräisiä kuluja vai kuvitteletko että veljseis olisi jotenkin puoliksi jäänyt eloon jos yhteiskunta hänet olisi tappanut? 

Suru on sama kun läheinen kuolee ja liian aikainen kuolema aiheuttaa omaisissa monin kertaisen surun

Otan osaa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on kuitenkin myös sairaus jonka kanssa moni pystyy elämään kun oikea lääkitys ja hoito löytyy. Olen pahoillani että se jäi löytymättä vaikka kaikki yritettiin ja veljesi ehti päätyä siihen ratkaisuun. Koko ajan myös mt-ongelmiin kehitetään uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja. Tulevaisuudesta ei voi tietää. Ymmärrän silti myös helpotuksen tunteen, kun kärsimys on ollut niin kovaa, on ollut jatkuva huoli ja pelko. Elämä ja kuolema meni nyt näin. 

Silti eutanasia tällaisessa tapauksessa olisi väärin, koska jälkikäteen kun joku on tehnyt itsemurhan on helppo sanoa että hän olisi kuitenkin tehnyt sen. Mutta jos mukana on muita vaikuttamassa kuten lääkäri ja varattu aika, niin ei voi jälkikäteen tietää kuinka paljon ne on vaikuttaneet päätökseen koska aina on niitäkin jotka perääntyvät omasta teostaan viime hetkellä. Jos asiaan on sotkettu muita, perääntyminen voi olla vaikeampaa koska myös yhteiskunnan signaali on se, että et sä tästä enää parane kun on päädytty eutanasiaan. Viimeinenkin toivo viedään. 

Jos hän olisi siis saanut eutanasian, saattaisitte nyt miettiä sitä että olisiko se voitu perua jne. 

Eikä tarvitse paljoa muiden maiden ennusteita edes katsoa kun täällä Suomessa jo moni on näköjään sitä mieltä että eutanasia on sallittava masentuneille. 

Vierailija kirjoitti:

my body my choice

Eihän kukaan voi sille mitään jos itse itsellesi jotain teet. Se on sun valinta. 

Mutta jos sotket muita sun valintaan niin asia on heti mutkikkaampi. 

Varsinkin jos kyse on siitä että päätöksentekokyky on hämärtynyt sairauden takia ja sua pitäis hoitaa eikä totella sairauden oireita. 

Vierailija kirjoitti:

my body my choice

Tämä on outo kommentti tässä yhteydessä.

Jos tällä tarkoitetaan oikeutta eutanasiaan.

Millä oikeudella vaadit toista tappamaan?

10 käskyä,5. älä tapa!Mikä politiikka näillä  eutanasia mailla on?Kun sallivat helpon tavan piikittää ihmisiä?Tuskin kaikki lääkärit ,mutta kun jotkut moraalittomat tekee bisnestä tällä.

Vierailija kirjoitti:

10 käskyä,5. älä tapa!Mikä politiikka näillä  eutanasia mailla on?Kun sallivat helpon tavan piikittää ihmisiä?Tuskin kaikki lääkärit ,mutta kun jotkut moraalittomat tekee bisnestä tällä.

Ei ainakaan taikauskoihin perustuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun veljeni teki itsemurhan, kun hänen kaksisuuntaista mielialahäiriötään ei saatu kuriin, vaikka ihan kaikki mahdollinen apu hankittiin. Meille perheenjäsenille olisi ollut helpompi, jos olisi saanut eutanasian. Varmasti hänelle itselleen myös. En kestä ajatella kuinka peloissaan hän on ollut juuri ennen tekoaan.

Ymmärrättekö, että psyykkisesti parantumattomasti sairaat yleensä lähtevät täältä tavalla tai toisella joka tapauksessa? Veljeni sentään valitsi sellaisen tavan, joka ei aiheuttanut vaaraa tai traumoja sivullisille. Aina se ei mene niin.

 

Miten se teille olisi ollut helpompaa? Aiheutuiko siitä jotain ylimääräisiä kuluja vai kuvitteletko että veljseis olisi jotenkin puoliksi jäänyt eloon jos yhteiskunta hänet olisi tappanut? 

Suru on sama kun läheinen kuolee ja liian aikainen kuolema aiheuttaa omaisissa monin kertaisen surun

Vähän typeriä kysymyksiä, mutta ymmärrän että on vaikeaa kuvitella, jos ei ole itse samanlaiseen tilanteeseen joutunut. Eutaniasia ei olisi ollut yllätys eikä shokki samalla tavalla. Asiasta olisi voitu keskustella. Avoimia kysymyksiä olsi jäänyt vähemmän. Kuolema olisi ollut vähemmän väkivaltainen. Kenenkään perheenjäsenen ei olisi tarvinnut löytää veljen ruumista. Jossiteltavaa olisi jäänyt joka tapauksessa, mutta vähemmän kun päätökessä olisi ollut ammattilaisia mukana. Veljen ei olisi tarvinnut ehkä pelätä samalla tavalla. Läheisillä ei olisi päässä kauhukuvia viimeisistä hetkistä.

Olen ollut mukana monen eläimen lääkkeellisissä lopetuksissa, ja ne ovat olleet kivuttomia ja rauhallisia lähtöjä. Sellaisen voisin ottaa itsekin, ja sellaista olisin toivonut veljelleni sen sijaan mitä hänen viimeiset hetkensä ovat olleet.

Koko käsite "parantumaton masennus" taitaa olla kehitetty vain sitä varten, että masennuksen perusteella voisi tehdä eutanasian. Ei tuommoista käsitettä käytetä maissa, joissa ei ole eutanasiaa, eikä todellakaan sanota potilaalle, että hänen masennuksensa olisi parantumaton. Se olisi julmaa ja pahentaisi masennusta. Totta kyllä, etteivät kaikki masentuneet parane, mutta ei ole mitään tutkimusmenetelmää, jolla voitaisiin ennustaa yksittäisen ihmisen kohdalla, tuleeko hän paranemaan vai ei.

My body my choise, jos haluan sikiön pois kehostani, minulla on siihen oikeus. Eutanasia tulee sallia, kyse on ihmisoikeudesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

my body my choice

Tämä on outo kommentti tässä yhteydessä.

Jos tällä tarkoitetaan oikeutta eutanasiaan.

Millä oikeudella vaadit toista tappamaan?

Taidat olla ihan väärässä keskustelussa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse paljoa muiden maiden ennusteita edes katsoa kun täällä Suomessa jo moni on näköjään sitä mieltä että eutanasia on sallittava masentuneille. 

Et ole keksinyt edelleenkään yhtään järjellistä syytä sille miksei sitä pitäisi sallia. 

Kun lääketiede kehittyisi niin pitkälle että esim jonkin elämänhaluisen pahasti vammautuneen aivot voitaisiin siirtää tällaiseen terveeseen kehoon jonka kasetti vain petti.

"

Vähän typeriä kysymyksiä, mutta ymmärrän että on vaikeaa kuvitella, jos ei ole itse samanlaiseen tilanteeseen joutunut. Eutaniasia ei olisi ollut yllätys eikä shokki samalla tavalla. Asiasta olisi voitu keskustella. Avoimia kysymyksiä olsi jäänyt vähemmän. Kuolema olisi ollut vähemmän väkivaltainen. Kenenkään perheenjäsenen ei olisi tarvinnut löytää veljen ruumista. Jossiteltavaa olisi jäänyt joka tapauksessa, mutta vähemmän kun päätökessä olisi ollut ammattilaisia mukana. Veljen ei olisi tarvinnut ehkä pelätä samalla tavalla. Läheisillä ei olisi päässä kauhukuvia viimeisistä hetkistä.

Olen ollut mukana monen eläimen lääkkeellisissä lopetuksissa, ja ne ovat olleet kivuttomia ja rauhallisia lähtöjä. Sellaisen voisin ottaa itsekin, ja sellaista olisin toivonut veljelleni sen sijaan mitä hänen viimeiset hetkensä ovat olleet."

Mutta olisiko veljesi välttämättä pyytänyt ja saanut eutanasiaa, vaikka se olisi ollut laillista? Suurinta osaa itsemurhista ei tehdä harkitusti vaan impulsiivisesti. Toki en tunne veljesi tilannetta.