Millaisella kivunlievityksellä selvisit synnytyksestä?

Mulla oli esikoisen synnytys varmaan helpoimmasta päästä kun en kivuliaita synnytyssupistuksiakaan tuntenut ollenkaan. Sain epiduraalin kun katsottiin paikkojen olevan tarpeeksi kypsät (menin siis kivuttomien suppareiden takia synnärille laskettuna päivänä) ja sen jälkeen odottelin vain ponnistustarvetta.

Oksitosiinitippa oli laitettu vauhdittamaan ja parin tunnin päästä tyttö olikin jo maailmassa. Miestä jäi jostain syystä harmittamaan kun ei ollut päässyt edes ilokaasua kokeilemaan kun mullekkaan ei tarjottu :)



Kyllä siitä selviää hengissä vaikka ne valmennuksessa tulisikin olo että ei tuu mitään ;)



Mukavaa odotusta!



H rv 37+5

Toimi tosi hyvin mulla sen aikaa kuin toimi eli noin 7 tunnin synnytyksestä keskimmäiset 1,5 tuntia. Riittävä vaikutus kuitenkin oli siihen, että avautuminen meni kohtuu nopeasti. Muuta en sitten tarvinnut, kun ei ne kivut niin pahoja olleet ja ponnistusvaiheessa ponnistaminen poisti kivun (supistuksien välit kyllä tuntui).



Paljon kuulee tarinoita, joissa ei oo ehditty antamaan sitä-ja-tätä puudutetta ja varmaan aika paljon niin onkin. (välillä nää synnytysjutus on kuin miesten armeijajuttuja :o) Mua ainakin yllätti se, että kivuista ei tullut sietämättömiä missään vaiheessa, joten en olis tuotakaan yhtä puudutusta ymmärtänyt pyytää, jos ei kätilö olisi tarjonnut. Tai olisin varmaan jossain vaiheessa ymmärtänyt, mutta en vielä silloin kun olin 5 cm auki.



Kivun kokeminen on hyvin yksilöllistä ja tuskin kellään täysin kivutonta synnytystä on (jos sitten ei oo ihan kokovartalopuudutettu), mutta ei mun mielestäni kannata kovin hirveästi etukäteen tuota stressata, koska ainahan voi kaikki mennä oletettua helpomminkin. Itse en lähtisi luomuna synnyttämään ilman tietoa siitä, että kivunlievitystä on lähellä tarvittaessa. Toisaalta toivon kyllä kovasti, että mahdollisimman luomuna menisi tämä toinen synnytys, koska en tykkää olla lääkehumalassa ja pelkään niitä neuloja lähes enemmän kuin synnytyskipua :o)



A.A. rv 28+4 ja esikko 2v.

...tai siis minä ainakin selvisin molemmista synnytyksistä pelkällä ilokaasulla kun en muutakaan saanut.



Ekan kohdalla (v -98) en enää edes muista tarkkaa syytä miksi en saanut puudutusta (pyysin kyllä kaikkea mutta aina oli joku este...) ja ilokaasumaski olikin kovassa käytössä ;) Kipu oli kova mutta loppui kuin seinään kun sain ihanan poikani syliini 1,5 h ponnistamisen jälkeen!



Toisen kohdalla (v -05) syynä oli harvat supistukset (20 min välein) ja epiduraali olisi ilmeisesti voinut hidastaa niitä entisestään. Sitten kun supparit olivat vähän aikaa tulleet useammin, pääsinkin jo ponnistamaan ja kipulääke tuli pienen tyttösen muodossa 10 min ponnistuksen jälkeen!



Synnytyksestä selviää ilman kipulääkkeitäkin ihan hienosti! Tsemppiä sinulle tulevaan koitokseen :)

Kivunlievityksenä käytin aquarakkuloita, ilokaasua ja vehnätyynyjä, joita kaikkia lämmöllä suosittelen kokeilemaan, josko olisivat avuksi. Kaikkihan ei toki sovi kaikille. Etukäteen en varsinaisesti ollut suunnitellut synnyttäväni luomusti (synnytystä kun on turha etukäteen suunnitellakaan), mutta olin ajatellut, että epiduraalia en ota, ellei ole aivan totaalinen pakko. Ajatus siitä, että selkäydinkanavaa ronkitaan vierasesineellä tuntui kuvottavalle ja melko riskipitoiselle. Olin - ja olen edelleen - erittäin tyytyväinen, että noilla " lääkkeillä" pärjäsin! Ihanat muistot ja hyvä mieli jäi koko tapahtumasta!



Nyt odottelen toista lastamme ja samoilla " eväillä" toivon (ja uskon) pärjääväni toisenkin synnytyksen.



Tsemppiä tulevaan koitokseen!

vaikka kivut olivatkin sellaisia, ettei pahempaa voinut kuvitella (asteikolla 0-10 täys kymppi!). Mun 12h synnytyksen aikana kivut poistui 30min:ksi kohdunkaulanpuudutteella, epiduraali epäonnistui. Ilokaasua vetelin, mutta ei se kipua lieventänyt, vain psyykkistä apua supistuksista selviytymiseen.



Tieto siitä, että periaatteessa kivunlievitystä oli saatavilla auttoi jaksamaan. Sitä vain odotti että kohta helpottaa (vaikkei sitten helpottanutkaan;)! Toivon todella, että ens kerralla epiduraali onnistuu, voi kuulemma viedä kaikki kivut pois pitkäksikin aikaa. Mutta kyllä siitä selviää käytännössä lähes ilman kivunlievitystäkin! Varsinkin ensisynnyttäjänä, kun ei etukäteen yhtään tiedä miltä se voi missäkin vaiheessa tuntua!

Itse sain spinaalin siinä vaiheessa, kun lapsivedet oli menny ja olin auki joko kokonaan tai ainakin lähes kokonaan auki. Lapsiveden jälkeen kaikki kävi niin nopeaa, hieman alle 3 tuntia ja vauva syntyi.



Pyysin lievitystä (en nimeltä mitään), ja tämän sain. Onneksi. Minulla se toimi kuin unelma. Sen vaikutusaika oli 2 tuntia, ja sillä yhdellä annoksella selvisin koko synnytyksen ja alun tikkauksesta, lopussa sain jotain puudutetta suihkepullosta tikkauksen loppuajaksi.



Kunnioitus luomusynnyttäjille, itse siihen tuskin pystyisin.

Eli kannattaa perehtyä " luomu" -konsteihinkin. Kuten joku tässä kirjoittikin niin välttämättä ne lääkkeetkään eivät tepsi. Itse olen molemmat lapset synnyttänyt ilman mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä, mutta minua auttoi huomattavasti erilainen liikkuminen, pystyasento ja ääntely. Tietoisesti valitsin tämän enkä siten edes pyytänyt muuta, mutta jos ottaa sellaisen odottavan asenteen ja katsoo mihin saakka omat konstit riittää, niin yllättäen koko homma saattaa mennä luomuna!



Itselläni esikoisen synnytyksessä kipu pysyi aisoissa ja homma oli nopea, 5t. Toisen syntymä oli paljon kivuliaampi, sillä synnytys oli nopeampi ja raju, 1,5t oli kivuliaita supistuksia ja loppuvaiheessa meni kyllä oman sietokykyni yli. Toisaalta, siinä vaiheessa tiesin jo että vauva syntyy ihan kohta. Toisessa synnytyksessä tuli sitten reilusti käytettyä ääntä, AAA:ta huusin, mutta toisaalta vaikka kipu oli tosi kova, en kaivannut lievitystä juuri sen takia kun homma eteni niin hyvin. Eri asia olisi jos tuntikaupalla pitäisi kärsiä kovia kipuja ilman että homma etenisi, siinä voisi tulla jo uskon puute.

Kivunlievityksen tarve on toki aina yksilöllinen, näin minulla:

Eka synnytys (-93): aqua-rakkulat- ei apua, sattu h***tisti kun laitettiin, ja niistä edelleen muistona alaselässä arpikudos paakut. Ilokaasua, ja siinä " lievitys" . Hitaan etenemisen vuoksi kalvot puhakistiin ja laitettiin oksitosiinitippa. Joka puolsetaan sai aikaiseksi todella kipeät supistukset, ja sängystä en enää liikkeelle päässyt. Liikkuminen muuten oli ollut paras kivunlievitys tuossa synnytyksessä.

Onneksi synnytys oli nopea, kivunlievitys riittämätön.



Toinen synnytys (-95): ei lääketieteellistä kivunlievitystä. Liikuin paljon, olin kylvyssä. Synnytys oli " kivuton" , ymmärsin synnytyksen olevän käynnissä, kun n. 20 min ennen lapsen syntymää en enää pystynyt istumaan keinutuolissa käyrillä ;) Tuossa vaiheessa luuline vielä meneväni suihkuun hakemaan kivunlievitystä, alaselää kun hiukan nippaili- hyvä ettei lapsi syntynyt kylppärin lattialle, aika kiire kuitenkin tuli takaisin saliin ;D



Kolmas synnytys (-98): vesi ja liikunta kuten edellisissäkin. Petidiinipiikki, siinä kivunlievitykset. Synnytys oli edellisiä pidempi, ja uuvuttava. Petidiini kuitenkin riitti kipuun.



Neljäs (-03): lapsi painoi johonkin hermoon, ja kävely synnytyksen aikana tuntui vaikealta. Kylpykään ei ollut mahdollinen (synnytys ulkomailla). Ilokaasu pienillä seoksilla kivunlievityksenä, riitti hyvin.



Näisät vain ensimmäinen synnytys on sellainen johon olisin sen epiduraalin halunnut. Epiduraalissa on sellainen vika, että se saattaa vaimentaa oma supistuksia- jolloin päädytään oksitosiiniin. Synnytys omilla supistuksilla on kuitenkin miellyttävämpää, kivuttomampaa (minun mielipide omalla kohdallani), joten mieluummin pidempi synnytys ja omat supistukset, kuin nopea synnytys oksitosiinilla.

... 3 synnytystä. Ekassa ilokaasua, epiduraali laitettiin kun sain käskyn sektioon. Tokassa suihku, amme + ilokaasu, kolmannessa lämpötyynyt, amme + ilokaasu. Viimeinen tunti-pari on ollut aina " liian" kivuliasta, mutta kun tietää että ollaan jo loppusuoralla niin kyllä sen jaksaa! Tuo lämpö on OIKEASTI loistava viemään kipua!

12 tuntia putkeen: petidiini, kolme kertaa epiduraali, akvarakkulat 3 selkään 3 vatsaan, ilokaasua --ei mitään hyötyä siinä kidutuskammiossa. Synnytys päätyi sektioon lähes neljän tunnin ponnistusvaiheen jälkeen, melkein meni taju. Seuraavaksi eli ihan pian menen suoraan sektioon.



Ihan sama mitä otat, kunhan et saa kivuista sellaisia traumoja kuin minä sain. Kivut asteikolla 1-10 olivat 100.

Mun synnytys siis käynnistettiin ja oksitosiinilla vielä yllytettiin, että en tiedä vaikuttiko kipuihin. Liikkumaan en olisi pystynyt todellakaan muutamaan viimeiseen tuntiin ja lämpö pahensi mun kipuja (kaurapussit+suihkut).



On kyllä niin yksilöllistä, kun jotkut kutsuu synnytystään lähes kivuttomaksi:) Ei kyllä mulla ainakaan!

Hyvin on riittänyt, supistuksiltä ikäänkuin häviää korkein huippu. Joka kerralla on kätilö ehdottanut ensisijaisesti tätä puudutetta. Epiduraalia en edes harkinnut vaikka eka synnytyskin kesti 18h.

esikoisen kanssa tein kuolemaa yli 5 tuntia kun en saanut mitään puudutetta, vain ilokaasulla oli selvittävä (yö, pieni paikkakunta, ei lekuria lääkettä laittamaan). Oli erittäin rankat supistukset ja olo oli kuin teurastettavalla. Rankka ja verrattaen nopeasti edistynyt synnytys vaikutti kyllä äiti-lapsi suhteeseen, joten seuraavan odotusaikana kävinkin pelkopolilla.



Kakkosen synnytys meni mukavasti - käynnistysaamuna (yli lasketunajan) synnytys olikin käynnissä ja sitä sitten joudutettiin vielä lisää tipalla. Sain HETI epiduraalin kun pyysin (ekojen kipeiden supistusten jälkeen) joten avautuminen meni tosi ihanasti telkkaria katsellen. Puudutteen loppuessa menin pissille jolloin tuli 4 rajua kipeetä supistusta (aukesi viimeiset 5 cm näiden aikana) ja sitten olikin ponnistus. Ainoastaan siis viimeiset (tosin rankimmat) 25 min olin ilman kivunlievitystä impaten ilokaasua ja leijuen jossain epätodellisessa maailmassa....mutta sen kestin koska olin muun ajan saanut levätä ja kerätä voimia. Esikoisen synnytyksessä kaikki voimat meni supistusten kestämiseen ja olin täysin apaattinen ponnistuksessa ja sen jälkeen.



Suosittelen ottamaan mitä saa - epiduraalista ei mene mitenkään pöhnään - vain kivut lähtee - tietynlainen tunto kuitenkin säilyy. Itse olen kyllä kovin herkkätuntoinen, eli kipuaistimukset on aina rajuja joten epidural oli minun onneni ja pääsin nauttimaan äitiydestä heti synnytyksen jälkeen - enkä tehnyt kuolemaa....

Eli toiveita on selvitä ilman kokovartalopuudutusta :) En tiedä onko ihmiset nykyään enemmän synnytyspelkoisia kun tuntui niin kivunlievitys painotteiselta se synnytysvalmennus. Oli mukava kuulla että vähän vähemmälläkin voi selvitä. Mä olin miettiny asiaa ennakkoon ja ajattelin et mahdollisimman pitkälle kevyemmillä keinoilla et sit on mahdollisuus järeempiin kun pahimmat tuskat lyö päälle. Mä luulen et mua helpottaa myös se tieto et lievitystä on saatavilla sitten kun sitä tarttee niin kun joku sanoikin. Yliopistosairaalaan menen synnyttämään ettei pitäis sen puoleen olla ongelmaa tosin sanoivat että joskus on tilanteita että kaikki anestesia lääkärit tarvitaan ensiapuun jolloin voi viedä TUNTEJA ennen kuin saa epiduraalin... Mahtaa olla mukavaa odotellessa jos näin huono tuuri käy.



Mutta eiköhän tuosta selviä vaikka sitten sillä kokovartalopuudutuksella jos ei muulla :)



Mutta tosiaan kiva kuulla erilaisia kokemuksia! Kertokaahan lisää jos vielä löytyy!

Ihan ekaksi sanon, että kannattaa opetella rentoutumaan ja miettiä keinoja kivun hallintaan etukäteen. Siitä on varmasti hyötyä, vaikka lopulta päätyisikin lääkkeellisiin keinoihin.



Esikoista synnyttäessäni kävin läpi aikamoisen repertuaarin: ensin lääkkeetöntä kivunlievitystä mm. kävelemällä, seiniin nojailemalla, jumppapallon päällä tasapainottelemalla ja lämpimällä geelityynyllä. Sitten naukkailin ilokaasua, kunnes noin 7 tunnin kuluttua säännöllisten, kivuliaiden supistusten alkamisesta halusin epiduraalin. Silmissä alkoi jo mustua ja olin tosi kipeä. Epiduraalin avulla pystyin taas rentoutumaan ja olemaan pystyssä. Epiduraalin saamisesta syntymään kesti vielä päälle 4 tuntia.



Tokan kohdalla ajattelin taas, että katsotaan, mitä eteen tulee. Synnytys etenikin tosi vauhdilla. Ihmettelin, kun ilokaasu ei tuntunut auttavan eikä eka epiduraaliannoskaan oikein tehonnut. Vaan ei se ihme ollut: kohdunsuu oli tunnissa auennut 4 cm:stä 10 cm:iin. Ehdin jo harmitella, että otin epiduraalin " turhaan" , mutta ei se turhaa ollut. Jouduin nimittäin odottamaan vauvan asettautumista neljä tuntia ennen kuin sain ponnistaa vauvan maailmaan.

Mulla kivut ovat olleet jotenkuten siedettävissä niin kauan kuin supistusten välillä on ollut pienikin tauko. Mutta sitten kun on alkanut tuntua siltä kuin jäisi tavarajunan alle, olen pyytänyt epiduraalin.

Synnytyksestä lietsotaan niin kovia pelkoja..



Minulla alkoi aamuyöllä supistukset, ihan tuntuvat ja säännölliset. Kun limatulppaakin tuli wcreissulla, homma vaikutti siltä että voi tulla lähtö. Iltaa kohden supparit kovenivat, mutta kestihän ne, kun se supistus sattui sen hetken, sitten tuli jokusen minuutin tauko. Alkuillasta kipu alkoi olla kovaa ja siinä vaiheessa, kun pääsi tuskan itku supistuksen keskellä, lähdettiin sairaalaan. Siellä oltiin 3,5h - ei juuri mitään odottelua siis, kun heti alkuun menin ammeeseen ja sitten koko ajan liikuin salissa, paitsi hetken aikaa ilokaasun avulla pystyin istumaan keinutuolissa. Ensi kerralla en ottaisi ilokaasuakaan, kun lopulta sitä veti niin vauhdin kanssa että pää meni turhankin sekaisin.



Omalla asenteellaan siihen kipuun voi myös vaikuttaa. Minusta olisi ollut hirveää olla kahlittuna epiduraalin vuoksi sänkyyn (sen laittamisen aikana siinä pitää vähintäänkin olla, ja usein kävely ei onnistu enää sen jälkeen) ja sen vuoksi mieluummin, erittäin paljon mieluummin annoin oman kehoni hoitaa homman niin kuten luonto sen on tarkoittanut menevän.. ja hyvin meni :)

Tästä on ennenkin kirjoitettu. Kukaanhan ei voi kuin omasta puolestaan sanoa, selviääkö synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä vai ei. Tai pitäisikö ylipäätään selvitä. Mä olisin ekassa synnytyksessä ilman epiduraalia luultavasti pyörtynyt. Lähellä jo oli. Ainakaan en olisi pystynyt liikkumaan. Parhaimmillaan kivunlievitys - lääkkeellinen tai ns. luomu - antaa mahdollisuuden rentoutua, mikä edesauttaa synnytyksen etenemistä. Ns. luonnollisissa synnytyksissä on niissä(kin) synnytyksen pitkittymisen ja sitä myötä vauvan ja äidin vammautumisen riski. Onneksi meillä synnyttäjistä pidetään hyvää huolta ja voimme turvallisesti lähteä synnyttämään, oli suhtautuminen kivunlievityksiin mitä tahansa.

Mulla synnytys eteni aika vauhdilla ensisynnyttäjäksi.

4,5 tunnin supistelun jälkeen olimme sairaalassa, ja olin 6cm auki vaikken mielestäni kauhean kipeä edes ollut. Siitä kylpyyn, jonka jälkeen 8cm:ssä.

Sitten puhkaistiin kalvot, jonka jälkeen kivut paheni tosi koviksi.

Vedin ilokaasua ja sain kohdunkaulanpuudutteen, mutta sitä laittaessa olin jo lähes täysin auki joten sain melkein saman tien alkaa ponnistella.

Ponnistaminen ei sattunut, olisiko sitten ollut puudutteen ansiota.



Tuo kivuliain vaihe jolloin kipu oli tosi kova (muttei sietämätön, olisin pahemmaksi kuvitellut) kesti vain n.20min.

Jälkeenpäin olin tyytyväinen etten tarvinnut enempiä lääkkeellisiä kivunlievityksiä, ja epiduraalia en olisi ehtinyt saamaankaan (ja tuskin spinaaliakaan, sen verran äkkiä aukesi paikat kalvojen puhkaisun jälkeen).



Vaikka heti uudestaan!! :))

Yleensä kivut kai kovenevat kalvojen puhkeamisen jälkeen. Eli kivuliaisuus voi riippua siitäkin, käynnistyykö synnytys vesien menolla vai supistuksilla. Itse synnytys tosin lasketaan alkaneeksi säännöllisistä supistuksista.



Mulla tokan kanssa supistuksia oli tullut säännöllisesti tuntikausia pitkin iltaa, mutta ne olivat ihan siedettäviä. Tunti, puolitoista vesien menosta tilanne olikin jo toinen.



Toivottavasti kukaan ei nyt ota omien kokemuksieni kertomista pelotteluna. Mä en ehtinyt ekassa raskaudessa ollenkaan synnytysvalmennukseen. Tokaa odottaessani menin ihan mielenkiinnosta ja olin aika yllättynyt, kun terkkari vakuutteli, että kyllä sen kestää, onhan supistusten välissä aina hengähdystauko. Entäs jos ei ole?!



Onneksi on sellaisiakin synnytyksiä, joissa kivut eivät ole järkyttävät, ja vaikka olisikin, synnytys voi silti olla upea kokemus. Samalla synnyttäjälläkin voi olla kokemuksia laidasta laitaan eri synnytyksistä.