Millaisella kivunlievityksellä selvisit synnytyksestä?
Ensimmäinen kohta tuloillaan ja synnytysvalmennuksen jälkeen jäi sellainen olo että ilman kaikkia mahdollisia kivunlievityksiä ei voi kukaan synnytyksestä selvitä. Ja kivut yltyy sietämättömiksi ennen kuin edes siihen vaiheeseen päästään että voidaan mitään järeämpää antaa.
Nyt kaipalisinkin kokemuksia siitä minkälaisella kivunlievityksellä olette synnytystuskista selvinneet ja missä vaiheessa olette sitä tarvinneet? Mistään luomusynnytyksestä en haaveile mutta ihan lääketokkurassakaan en haluaisi olla.
Kommentit (38)
jossa sain ensin ilokaasua, joka sai mut oksentamaan ihan valtoimenaan läpi koko loppu synnytyksen (eli sitä kannattaa kyllä kokeilla aluksi hiukan varoen). Palelin ihan horkassa kipujen kanssa, kunnes sain epiduraalin ja lämmitettyjä peittoja (lämmittivät niitä sellaisessa vauvojen lämpökaapissa). Sitten pystyin nukahtamaankin hetkeksi. Ponnistusvaiheeseen ei kivunlievitys valitettavasti auttanut ja kun se venyi lähes kaksi tuntiseksi, niin oli aika tuskainen.
Toinen synnytys -06. Ilokaasu oksetti taas... ja taas oksensin koko loppu synnytyksen vaikka luovuin ilokaasusta aika nopeasti. Kohdunkaulan puudute ei auttanut, spinaali meni väärään paikkaan ja puudutti vain toisen jalan... lopulta synnytettiin kakkonen sitten ihan " luomusti" karjumalla. Oikeasti sellainen matalatasoinen tasainen ulina auttoi mua jossain määrin sietämään tuota kipua (toistin vokaaleita... niitä kun oli helppo ulista) ja se, kun isäntä paineli alaselkää. Ponnistusvaihe oli tällä kertaa hiukan siedettävämpi ja kestikin vain noin tunnin, ehkä siksi, kun sain ponnistaa puoli-istuvassa asennossa (synnärillä oli sellainen sänky, jonka sai säädettyä puoli-istuvaan asentoon). Jotenkin tuntui siltä, että ponnistus oli helpompi suunnata oikeaan suuntaan.
Minä ainakin jäin s.valmennuksesta kaipaamaan tietoa, miten voisi yrittää pärjätä mahd.pitkään ilman epiduraalia tms. Vasta erikseen pyytämällä sain kopion ohjeista, mitkä asennot, liikkeet jne. edesauttaisivat synnytyksen etenemistä! Rentoutumista suosittelen harjoittelemaan PAAAALJON, siis viikkotolkulla päivittäin, että menee " selkäytimeen" . Ainakin Synnytä Rentoutuneena -niminen cd on markkinoilla, se oli hyvä. Esikoisen kanssa pärjäsin ilokaasulla + rentoutumisella loppuun asti, tosin synnytys oli helpohko, oisko ollu 7-8 h, joista viimenen 2,5h sairaalassa. Toinen tuli vauhdikkaasti 2h45min., josta 40 min.sairaalassa, kahdesti ehdin henkäistä ilokaasua, ennen kuin oli valmista. Minusta oli hieno ohje, kun tutustumiskäynnillä kätilö sanoi, että asennoitukaa niin, että tulette hakemaan vauvaa, ette epiduraalia, voitte sitä toki tarvitakin, mutta moni pärjää ilman. Joka tapauksessa tsemppiä h-hetkeen!
en muista mikä sen nimi on mutta kuitenkin. sen lisänä leikin hetken ilokaasulla, mutta se ei supinu mulle. tuli inhottava olo. samanlainen kuin siinä vaiheessa humalaa kun ei oo enää pikku hiprakassa eikä vielä kunnon jurrissakaan. se sellainen pöhnä.
olin jo heti tullessa pyytänyt epiduraalin ja noi siis oli apuna siihen asti että anestesia lääkäri pääsee paikalle. kun hän tuli olin jo kivusta kuuro enkä tajunnut edes mitä äijä touhusi (tästä jäi huono kokemus ja kammo epiduraaliin.. oli kuulemma käskenyt olemaan liikkumatta mutten ollut kuullut enkä tajunnut muuta kuin että pyöristä selkää. kun tuntui ikävä rusahdus niin hätkähdin ja lääkäri tiuskaisi todella tylysti minulle.)
epiduraalista tuli kuitenkin onni ja autuus ja sain hetken jopa nukuttua. sitten pitikin jo ponnistaa ja siinä oli mun puudutukset.
ei lääkkeellisistä keinoista kehitin itte keinutuolissa väärin päin kiikkumisen. siis olin polvillani keinutuolissa mutta otsa nojasi selkänojaan. siinä kiikuttelin ja hyvää teki. ilokaasuillessa istuskelin myös pallon päällä ja sekin oli alkuun todella hyvä! tasapainoilu vai keskittymistä supistuksista ja muutenkin sai pyöriteltyä lantiota niin että helpotti. kotona vielä ollessani helpotti kun menin kontilleni rahin päälle ja heijailin siinä itseäni.
ketjua, koska arvaan että mielenkiintoista keskustelua on tullut sekä kivunlievityksen puolesta että vastaan, enkä pääsisi kahteen tuntiin ylös tästä tuolista jos alkaisin lukea.. (mulla olisi tässä paljon muutakin tekemistä kun vaan istua koneella nyt kun lapset nukkuu ;)) Eli itsekkäästi vaan sepustan omat kokemukseni mahd. nopsaan..
Ekassa synnytyksessä sain spinaalipuudutuksen, toimi loistavasti ja kivut olivat tipotiessään ponnistamisenkin ajan. Kaikki meni hienosti.
Toiseen synnytykseen mennessä sitten jo tyyliin ennen esittäytymistä sisään tullessa tilailin spinaalia, ja se minulle luvattiinkin, mutta sitten kaikki kävikin hurjan nopsaan ja kaksi tuntia kun oli kärvistelty olikin lapsivedet menneet ja aloin ponnistaa =/ en ehtinyt mitään muuta saada kun ilokaasua. - olin ihan kauhuissani että nyt en saanut puudutusta.. mutta ilokaasun voimalla poika sieltä tuli pihalle ja synnytys meni ehkä vielä paremmin kuin eka :)
En edes revennyt tässä toisessa, vaikka kakkonen oli huomattavasti isokokoisempi mitä ykkönen. Kipu oli sellaista " luonnollista" vaikkakin kovaa.
:) Tsemppiä sinulle! Anna asioiden mennä painollaan äläkä liikaa suunnittele - aina ei kaikki menekään niin kuin toivoisi .. !
Helmi
Ja silloin selvisin aqua-rakkuloilla ja ilokaasulla. Ilokaasu ei tietenkään kipua pois vienyt, mutta siitä tuli sellainen hauskasti humalainen olotila, joka auttoi kestämään kovimman huipun supistuksesta, kunhan ajoitti sen oikein.
Sitten kun kivut alkoivat olla tosi kovia, niin kätilö ehdotti aqua-rakkuloita. Niiden laittaminen sattui tosi paljon, mutta kipu oli erilaista ja vei ajatukset pois supistuskivusta ja jotenkin niiden ja ilokaasun avulla selvisin ponnistusvaiheeseen saakka, joka toikin sitten helpotuksen kipuihin. Eli ponnistaminen ei enää sattunut ainakaan verrattuna noihin supistuksiin.
Suunnitelmani oli silloin, että koitan pärjäillä ilman puudutteita niin pitkään kun mahdollista, mutta sitten kun ei enää kestä niin voin pyytää jotakin.
Ja pyysinkin epiduraalia jossain vaiheessa, mutta sitä ei enää annettu, kun olin kokonaan auki ja sainkin ruveta ponnistamaan. Synnytystä kesti siis tämän pyynnön jälkeen enää noin 10-15 minuuttia ja vauva oli sylissä.
Samanlailla olis tarkoitus taas mennä. Eli niin pitkään ilman kun kykenee ja turvaa tuo sitten se, että tarvittaessa tietää voivansa saada jotakin puuduttavaa : )
pirriäinen rv 36+4
FIINIKSI: Missä sairaalassa osattiin antaa TENSsiä? Kysyin Kättärillä ja ainakaan valmennusta pitänyt kätilö ei siitä tiennyt. Osaatko sanoa miten lätkät oli aseteltu? Minulla on kyseinen laite kotona ja voisin sitä kokeilla, jos saisin jostain ohjeet lätkien asetteluun ja virran voimakkuuteen.
Jolanda + Koukkis rv 38
Kotona kärvistellessä lämmin suihku auttoi ehkä hiukan, sairaalassa sain ilokaasua. Ponnistaessa ei mitään.
Synnytin 11.1 esikoiseni, tytön 49cm 3120g.
Mua käynnisteltiin prenalla viikon verran, ennenkuin 10.1 puoleltapäivin meni vesi. Sen jälkeen alkoi tulla supistuksia aika tiuhaan ja vasta iltapäivällä ne alkoivat edes joltain tuntua. Olo oli hyvä eivätkä supparit olleet niin kivuliaita kuin olin etukäteen pelännyt. Olin osastolla iltayhdeksään, ennenkuin sanoin miehelleni, että voisimme käpsytellä salin puolelle ja voisin harkita jotain.
Syynä siihen oli, etten ollut avautunut enää enempää kun sen 5cm muutamaan tuntiin ja ajattelin, ettei vaan tuu tilannetta, että supparit vaan jatkuu ja jatkuu ja mitään ei tapahdu.
Menimme saliin ja tilasin epiduraalin. Supistukset tuntuivat tuossa vaiheessa kyllä jo, mutta en ollut mitenkään tuskissani. Keskittyä niihin kyllä jo sai. Kun epiduraali alkoi vaikuttamaan, hävisivät ne kivut kokonaan ja tilalle tuli valtava paineen tunne alapäässä. Kätilö kertoi, että sen tuntee nyt vasta kun supistuskivt katosivat. Paine tuntui aina supistuksen tullessa.
Ponnistusvaihe mulla kesti 7min. Vauvaa avitettiin imukupilla ulos, kun hänen sydänäänet laskivat lopussa kovien supistusten vuoksi. Itse synytyskipua epiduraali ei vie ollenkaan pois, mutta siinä loppuvaiheessa pitää niin kauheasti keskittyä siihen ponnistamiseen ja sen tarvekin on niin kova, että sitä kipua ei kertakaikkiaan jotenkin huomaa. Tai kyllä sen huomaa, mutta tuo kaikki muu menee edelle. Imukupin takia välilihani puudutettiin, mutta sitä ei ehditty leikata kun vauva jo tuli ulos eli puudutuskaan ei oikeastaan ehtinyt edes vaikuttaa..
Tyttömme syntyi 0:47 eli aika nopea tapaus olin ensisynnyttäjäksi kaiketi.
Pelkäsin etukäteen hieman noita kipuja tai sitä että ne ovat jotenkin hallitsemattomia. Ilmeisesti minulla on korkea kipukynnys, koska kätilökin arveli että voisin pärjätä ihan ilman mitään. Kyllähän ne " naamasta" näkevät kokemuksensa perusteella. En uskaltanut kuitenkaan haittäytyä luomuksi kun ajattelin että jos synnytys kestääkin jostain syystä kauan tms ja kivut estävät esim. avautumumisen edistymisen. Olen tyytyväinen päätökseeni epiduraalista, joskin yllätyksenä oli se paineen tuntu alapäässä joka oli jossain kohtaa jopa epämiellyttävämpää kun supistuskipu.
Ehkä jälkeenpäin ajateltuna minun olisi pitänyt liikkua enemmän loppuvaiheessa. Makasin oikeastaan suurimman osan salissa ollessani. Loppuvaiheessa nousin ylös kun tuli sellainen tarve ja vauva laskikin heti hyvin alas ja synnytin hyvin pian sen jälkeen.
Eli alkuun mulle tarjottiin ilokaasua, jota koitin hengitellä. Multa se ei vienyt kyllä mitään tuntemuksia pois. Sitten kun sitä tiiviistin hengitteli niin oli niin hiprakassa ettei tajunnut ottaa lisää ja sitten taas kärvisteltiin.. tosi sekainen olo oli siitä enkä halunnut sitä enää käyttää.
Synnytyksen jälkeen vetelin sitä tikkaamisen ajan.
Spinaali toimi mulla aivan loistavasti..oli siis ihan pelastus. Ilokaasusta en välittänyt..tuli huono olo siitä eikä se enää edes auttanut niin koviin kipuihin. Mutta siis spinaalin sain ponnistusvaiheeseen kun epiduraalia ei olisi enää ehtinyt vaikuttaa.. synnytys lähti hirmu vauhtia eteenpäin vaikka olinkin ensi synnyttäjä. Lämpögeelipussit eivät myöskään ehtineet auttaa yhtään kun oli synnytys jo pitkällä.
Lapsemme syntyi tammikuun lopussa. Avautumisvaiheessa otin aluksi petidiiniä (1 piikki), sitten rentouduin jonkin verran jumppapallon päällä (ehkä tunnin tai pari, en muista)ja lopulta otin 2 annosta (toisen juuri ennen ponnistusvaihetta). Epiduraalilla kivut katosivat aivan kokonaan. Myös petidiini auttoi niin hyvin, että pystyin nukkumaan 3 tuntia. Lapsi syntyi imukupin avulla, koska supistukset heikkenivät liikaa aivan lopuussa.. Kokonaisuutena synnytys kuitenkin varsin siedettävä kokemus (jos ei repeämiä lasketa).
ja kärvistelin supistusten kans kolme yötä yhteensä. Synnytystä edeltävänä iltana sain yöksi petidiinin, eipä mitään supistuksiin auttanut, en nukkunut koko yönä kun supisteli. Vielä kuitenkin ihan siedettäviä olivat, n6min välein. Olin aivan poikki valvomisesta.. ois ehkä kannattanut mennä suihkuun eikä koittaa nukkua 5min pätkiä.. tilanne junnas aika paikoillaan (ei auennut paljoa lisää). Sitten supparit taas hävisivät ja käynnistykseen, tipalla. Supistukset muuttuivat aika nopeasti tosi rajuiksi. Pyysin ilokaasua, olin päättänyt ottaa kaikki mahdolliset kivunlievitykset! Mulla oli tippa, johto vauvan päässä alakautta ja ne supparimittarit, oli kyllä vaikea liikkua kun johtoja tuli joka puolelta. Siihen käynnistykseen asti liike auttoi supistuksiin, mutta sitten ei enää kyennyt liikkumaan niiden aikana, sen verran muuttui supistusten laatu. Keinutuoli oli ahdistava sekin... Sain epiduraalin kun olin vajaa 4cm auki, mielestäni aivan tarpeeksi kipeä! Mutta tuskin vielä niin kipeä, kun ois voinut olla. Supisteli kyllä jo parin minuutin välein, lähes koko ajan tuntui musta. Epiduraalin aikana paikat aukes tunnissa 10cm:iin kivuttomasti! Ja ponnistusvaihe meni kans kivuttomasti. Loppu meni siis uskomattoman nopeasti ja kivuttomasti, hyvä niin.
Mulla synnytys käynnistettiin, ja avautumisvaihe oli pitkä. Ensimmäisenä yönä kipuilin kovasti (ja olin varma että aamulla mennään synnytyssaliin, sen verran kärsinyt olin:)), mutta avautumista olikin tapahtunut hurjat 1 cm:( Eli tuohon vaiheeseen sain petidiinipiikin, joka kyllä auttoi, mutta aiheutti mulle voimakkaan pahoinvoinnin. Petidiini pisti yrjöömään myös myöhemmin kun epiduuralin jälkeistä tärinää haluttiin sillä vähentää.
Mutta synnytyksen aikana käytin ensin ilokaasua, joka oli mun mielestä älyttömän hyvä, koska sen avulla pystyi keskittymään hengittelyyn. Neljä tuntia menin ilokaasulla (mulla meni oksitosiinitippa koko ajan) sitten kivut alkoi kärvistää sen verran, että otin epiduraalin. Se oli aivan mahtava! Kivut loppu kun seinään ja vaikutus kesti mulla 5 h! Yleensä kai kestää semmoisen 2h. Mutta että näinkin voi käydä ja voin lämpimästi suositella! Sain sitten uusinta-annoksia kaksi kertaa ja selvisin niillä jopa pitkittyneestä ja rankasta imukuppiponnistuksesta:)
Onnea matkaan, hyvin se menee!
ilokaasua josta ei ollut apua kun tuli noiin huono olo että vaan oksensin, sitten sain epiduraalin joka ei auttanut yhtään, supistukset vaan rupes harvenee epiduraalin johdosta jolloin tietysti laitettiin tippaa nopeuttaakseen suppareita...joten tuntu että käytännössä ilman kivunlievitystä synnytin vaikka teoriassa en....
mulle noi ei vaan vaikuttanut...
Kaurapussi, ilokaasu ja epiduraali. ;)
noilla meni molemmat synnytykset :-)
Ekassa ilokaasua ja tokassa ei yhtään mitään, kun ei ehtinyt =)
jäi sellainen tunne valmennuksesta, että kivunlievitystä on kyllä saatavilla, jos on AIVAN PAKKO. Tuli hieman sellainen olo, että onkohan sitä huono ihminen, kun olisi valmis ottamaan kivunlievitystä tarpeen vaatiessa...
Olen siis asennoitunut siten, että mikäli kivut äityvät sellaiksi, että kaikki voima ja energia menee niiden kanssa kamppaillessa, pyydän jotain helpotusta. Ponnistusvaihe vie taatusti voimia, joten turha kai niitä on etukäteen kuluttaa, jos on mahdollista helpottaa oloa. Mutta kun ei tuota tiedä, miten se synnytys tulee etenemään. En ole siksi päättänyt etukäteen mitä teen kivunlievityksen suhteen vai teenkö mitään. :)
Sitä vain mietin, että koska minulla menkkakivutkin aiheuttavat jo tajunnan menetystä, oksentelua ja vähintäänkin voimakasta heikotusta ja kuvotusta (ja tietysti työkyvyttömyyttä) voisin kyllä kuvitella olevani kivunlievityksen tarpeessa myös synnytyksessä ;) Toisaalta taas jostain olen kuullut, että jos kärsii voimakkaista kuukautiskivuista, synnytyspoltot eivät tuntuisi niin kovilta... Tiedä häntä, ensimmäinen synnytys vasta edessä :)