Millä motivoitte itsenne olemaan eroamatta kun oma puoliso kypsyttää?

Kaikki täällä käyvät ovat jo varmaankin tuon viestiketjun nähneet ja siihen vastanneet, joten miksi ihmeessä sitäkin pitää nostella...?

- maailman paras isä lapsillemme

- fiksu

- hyvätuloinen

- komea

- luotettava



Mutta kuten kaikissa ihmisissä, on miehessänikin ärsyttäviä piirteitä, kuten myöhästely, laiskuus, mukavuudenhaluisuus...jne. Silti en uskoisi löytäväni parempaa miestä (varsinkaan jos olisin eronnut kolmen lapsen yh).

sysään vain ajatusta kauemmas. Yritän ajatella, ettei tällaisia päätöksiä pidä tehdä hetken mielijohteesta, joten olen suunnitellut rupeavani käsittelemään asiaa tosissani, jos vitutus jatkuu vielä parinkin vuoden päästä.

Meillä lapsia ja olen täysin vittuuntunut omaan puolisoon. Vieraat miehet houkuttaa, omasta ei ole muuta iloa kuin seksipuoli joka toimii kohtalaisen hyvin sekä määrällisesti että laadullisesti.

Mietin myös millaista elämä olisi ilman häntä ja lopulta päädyn aina siihen että on se kuitenkin niin kultainen että josko sitä yrittäis vielä ite hyvällä että katotaan josko se siitä vielä hyväksi muuttuis ;o)

... huomaa, että oma mies on kuitenkin varsin mukava, ei juo, ei ole väkivaltainen, ei käy viraissa, ei alista, ei nipota rahankäytöstä, ei ole mustasukkainen jne.



Lisäksi voi miettiä asuisiko mieluummin muksujen kanssa pienessä kaksiossa vaikka omaa aikaa kuin reiluhkossa ok-talossa mistä kuitenkin pääsee myös harrastamaan (mies hoitaa lapsia) ym.

Erosin huonosta miehestä ja sain parhaan mahdollisen tilalle.

" ei se vaihtamalla parane" . Ei parane, uudessa suhteessa tulisi kuitenkin omat ongelmansa. Enkä usko, että pysyisin ikuisesti sinkkuna.

Nyt sentään ukko tulee kotiin ja voi itse joskus lähteä ovesta ulos. Ulkopuoliset hoitajat ei ole aina käytettävissä.



Parisuhde ei miestä vaihtamalla parane,(ellei kyse väkivallasta tms. kauheesta). Kaikissa tulee ennenpitkää se arki vastaan ja ongelmat on yleensä melko samantapaisia kaikissa suhteissa (ajankäyttö ja kommunikointi)



En kuitenkaan haluaisi elää loppuelämääni yksin; mieti uusperheen elämää.... Jaksasitko



Mitä ero tekee lapsille...???

Lisäksi koitan muistuttaa itseäni siitä, että olen luvannut " tahtoa rakastaa" häntä valassa. Eihän se tunne pysy mitään tekemättä.

En edes ymmärrä miten tähän on tultu. 2 ihanaa lasta mutta mulla ei muuta tarkoitusta olekaan kuin olla kotona hoitamassa lapsia ja tietty sitä kotia ja ukko tekee uraa. Mulla ei ole ystäviä, ei sukua lähellä, ei työpaikkaa odottamassa ja opiskelukyky meni esikoisen synnytyksessä, ei ole rahaa koskaan, ei autoa, ei elämää, ei mitään. Masennus painaa päälle, yöt valvon ja itkua vääntäen yritän selvittää mitä voisi tehdä. Mutta kun miehen ainoa kommentti on: MINUN työni, MINUN työmatkani jne.....minäminäminä....entäs MINÄ??????

Jospa ottais tosissaan. Kuulostaa, että pian alat olla masiksessa ellet jo ole, joten ihan kaikkea ei tarvitse sietää..

ei ole vielä tuntunut, kolme lasta ja 15 vuotta yhdessä

ilman rakkaudentunnetta, arvostusta tai intohimoa ja koitan repiä ilon elämääni siivoamisesta, pyykkäämisestä, kokkaamisesta ja muista kotitöistä.

Eroaminen ei juurikaan auta, koska samat ongelmat ilmenevät seuraavassakin suhteessa. Moni ei vaan tätä " universaalia lakia" millään tajua tai suostu itsestään uskomaan.

Vierailija:

ilman rakkaudentunnetta, arvostusta tai intohimoa ja koitan repiä ilon elämääni siivoamisesta, pyykkäämisestä, kokkaamisesta ja muista kotitöistä.

Ja jos on korjattavissa ja haluja korjata, niin ne asiat pyritään korjaamaan. Tai jos sovitaan lupa vieraissa käymiseen, niin sekin selvä keskustelemalla.



Tee lista itseksesi hyvistä ja huonoista puolista sekä itsessäsi että puolisossasi. Pyydä miestäsi tekemään samanlaiset listat, ja sitten vertailette keskenänne. Se avartaa paljon ja tuo motivaatiota, jos sitä voi tulla. Ja jos on kriisi menossa, voi olal että " hyvälista" on lyhyempi, mutta koittakaa pinnistellä muistaaksenne ne hyvät syyt, miksi aloitte alunperin olla yhessä.

1) En voisi tehdä lapsilleni sitä, että he näkisivät isäänsä tai äitiään vain silloin tällöin.

2) Pyrin ratkomaan ongelmat ja riidat pikimiten.

3) Aiemmat suhteeni ovat osoittaneet, että mieheni on kultakimpale.

?

Vierailija:

" Ei se vaihtamalla parane."

Eroaminen ei juurikaan auta, koska samat ongelmat ilmenevät seuraavassakin suhteessa. Moni ei vaan tätä " universaalia lakia" millään tajua tai suostu itsestään uskomaan.

Eiköhän tuonkin moni tiedä. Mutta jos minä jätän mieheni, minulla on ainakin piirun verran vähemmän kotitöitä tehtävänä, kukaan ei vonkaa minulta seksiä tai kohtele itsestäänselvyytenä. Vai oletko toista mieltä?

Ja puhukaa miehillenne... luuletteko ettei olla puhuttu? vaan joskus vaaditaan tekoja kauniitten sanojen lisäksi.

11