Voitko lapsena pahoin kodin ilmapiirin vuoksi?
Mutta perhe oli ulospäin "hyvä perhe"?
Mielestäni tätä pitäisi tutkia. Valvoa. Pelastaa lapsia.
Muistoja? Mielipiteitä?
Kommentit (25)
Pieni v...s on ihan normaalia, kun ei saa katsoa pätkistä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Pieni v...s on ihan normaalia, kun ei saa katsoa pätkistä joka päivä.
Ai vanhemmat raivoavat ja heittävät tavaroita, kun eivät saa katsoa pätkistä? Ap
Apee norkoilee ihmisten kurjia juttuja viihteekseen... Hyi. 🙈
Vierailija kirjoitti:
Apee norkoilee ihmisten kurjia juttuja viihteekseen... Hyi. 🙈
Olet törkeä! Ap
Kyllä. Minulle on aina paasattu, että kuinka hyvä äiti minulla on. Kyllä hän taitavasti piti kulisseja pystyssä ja on tehnyt paljon hyväkseni.
Kuitenkin arki oli sitä, että äitiä sai pelätä. Äiti huusi aina ihan pienimmistäkin asioista, jopa vessassa käyminen oli rouvan mielestä raivoamisen arvoinen juttu. Ikinä ei saanut sanoa mitään vastaan ja kaikki omat mielipiteet tuli pitää salassa. Koen tavallaan, että olisi pitänyt olla ns. näkymätön lapsi. Lisäksi äidin ja isäpuolen avioliitto on ihan pelkkää esitystä, olen jo pitkään toivonut heidän eroaan sillä isäpuoleni on ihana ihminen, joka ei ansaitse äitini raivoamista ja muuta paskaa kohtelua.
Minulle on sanottu, että muistutan paljon äitiäni, joten olen päättänyt olla hankkimatta lapsia
Mun perheessä oli sellaista tunnekylmyyttä ja lapsen tarpeiden ohittamista, että pienenä usein mietin, että jos kuolisin, tulisiko hautajaisiin muita kuin mummo ja lisäksi fantasioin, että mun perheelle tapahtuisi jotain ja voisin muuttaa mun erään sukulaisen perheeseen yksin (myös siis ilman vanhempia sisaruksiani).
Mikään lastensuojelullinen kriteeri ei kuitenkaan täyttyisi edes nykyään, saati silloin kasarilla. Mutta siis, en voinut hyvin.
Kyllä. Isä oli aina huonolla tuulella ja raivosi. Tarttui sisareeni, joka alkoi käyttäytymään samalla tavalla.
Kyllä.Talousellisesti meni ok,mutta vanhemmat vihasivat toisiaan.
Keksittekö keinoja, millä tätä voisi ehkäistä? Psykologin haastattelu aiheesta koululaisille joka vuosi? Ap
Ap. Jaksaa pitkästi itselleen keksiä viestejä. Reppana.
Minä halusin 6-vuotiaana naapurin äidin äidikseni.
Kukaan ei varmasti usko että perheemme oli ihan sekaisin. Oltiin kulissiperhe.
Vanhemmat oli myös raittiita ettei viinaa voi käyttää syynä.
Siinä sitten lapsuus meni siten että äiti nälvi ja isäkin. Ja saatiin remmistä vähän väliä. Näin äidistäni painajaisia pitkään.
Vanhin sisko meni heti naimisiin kun eka huoli. Toinen sisko säästi rahaa että pääsee muuttamaan heti koulun jälkeen pois. Itse lähdin kans ekan miehen matkaan joka sitten kohteli mua kuten vanhempani.
Kiva lukea varakkaiden huonosta elämästä, kun itse eli sekä köyhän että huonon lapsuuden.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Jaksaa pitkästi itselleen keksiä viestejä. Reppana.
No eipä tuo kahden ja puolen rivin viestini minusta pitkä ollut. Ja mistä noin aggressiivinen suhtautuminen aiheeseen? Taidat itse heitellä tavaroita lasten edessä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiva lukea varakkaiden huonosta elämästä, kun itse eli sekä köyhän että huonon lapsuuden.
Ei mun vanhempien varallisuus mitenkään päätynyt mulle. Meillä ei välttämättä ollut edes ruokaa jääkaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Apee norkoilee ihmisten kurjia juttuja viihteekseen... Hyi. 🙈
Että väsyttää tämä mätisäkki.
Vierailija kirjoitti:
Keksittekö keinoja, millä tätä voisi ehkäistä? Psykologin haastattelu aiheesta koululaisille joka vuosi? Ap
Narsismiin erikoistunut psykiatri voisi aina haastatella vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Keksittekö keinoja, millä tätä voisi ehkäistä? Psykologin haastattelu aiheesta koululaisille joka vuosi? Ap
No voi perkele, että tällä muka keinoja keksimään. Mene itse psygoloogille äläkä täällä mässäile ihmisten kurjuuksilla.!!!!!!!!!!!!!!!!
En, mutta lapsuudenperheeni olikin aika köyhä ja köyhtyi lisää, kun perheen elättäjä kuoli. Rakkautta ja rajoja ja jopa, todellinen ihme, ruokaakinmeillä silti riitti aina, jopa niille meidän kavereille, joiden kotiolot olivat kurjat, eikä ollut välittäviä aikuisia.
Tätä samaa toteutimme sitten mieheni kanssa omassa perheessämme ja ovemme, sylimme ja sydämemme oli auki lasten kavereille. Joku heistä lähes asui meillä (kotona vakava alkoholiongelma) ja usein laskin päitä, että kuinka monta lautasta laitan pöytään ja millä jatkan ruokaa. Olimme alemman keskitulon perhe.
Aikuiset lapsemme ovat myös jatkaneet tätä toimintaa. Tupa täysi heilläkin aina ja heidän lastensa kaverit kääntyvät ongelmissaan lastemme puoleen, koska kokevat heidät omia vanhempia helpommin lähestyttäviksi.
Merkityksellinen tekijä on varmaan ollut sekin,että lapsuudenperheessäni ei käytetty alkoholia kuin hyvin harvoin, kuten ei myöskään perustamassani perheessä, eivätkä lapsemmekaan ole tuoneet alkoholin käyttöä kotiinsa säännölliseksi asiaksi. Uskontoa emme tunnusta, asiat olemme pyrkineet käsittelemään huumorilla höystettyinä.
Vaikuttaa siltä, että neljäskin polvi tulee toimimaan samalla tavoin. Eli sitä jakaa, mitä lapsena saa. Mieheni tosin ei saanut kuin vasta minun perheessäni, mutta hän omaksui sen tavan mielellään. Mieheni on lähtöisin juuri tuollaisesta "hyvästä perheestä", missä oli kuitenkin salattua alkoholiongelmaa ja narsismia ja myös väkivaltaa lapsia kohtaan.
Tärkein asia meille jokaiselle on tulla nähdyksi , kuulluksi ja rakastetuksi. Ne jos lapsena saa, selättää elämässään aikamoisia ongelmiakin. JA sihen riittää yksikin välittävä aikuinen.