Lyhyitä runoja elämästä
Tuleeko teille mieleen lyhyitä runoja elämästä.nyt runosuoni sykkimään.
Kommentit (85)
Nautin tästä elämästä joka on suotu tähän saakka elän ja iloitsen siitä mikä on annettu koska joka päivä on kannettava se iloisen elämän taakka.
Ikkunasta en näe leskenlehtiä. Kuolleet juuret työntyvät punaisesta maasta. Äiti katsoo kuihtunein suin tyhjää liukumäkeä. Mies vie roskat huulet jännittyneinä. Valkovuokot jääävät keräämättä.
Tässä analyysini Suomesta ja maamme tulevaisuudesta. Keksin juuri.
Elämä.
Alkaa.
Kestää..........
Loppuu.
Vai loppuuko sittenkään?
Jos onkin vain ikuinen nyt?
Vierailija kirjoitti:
Aika rajoittava aihe. Saako kirjoittaa muusta kuin elämästä?
Elämä rajoittava aihe? Ei ole, sehän pitää sisällään kaiken.
Kaiken ihmisestä, universumista, Jumalasta. Kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rajoittava aihe. Saako kirjoittaa muusta kuin elämästä?
Elämä rajoittava aihe? Ei ole, sehän pitää sisällään kaiken.
Kaiken ihmisestä, universumista, Jumalasta. Kaikesta.
Tuskin oli tosissaan. Eri
Kahvinpulputuksen katkaisee vain tölkin sihahdus.
Puhelinmyyjän ääni rikkoo maidonvalkean harmauden
Katsellessani ruokajonoa Hesarilla kurniva vatsani rauhoittuu
Kasvislientä ja keskiolutta
Kaikessa itsetärkeydessä kylpevä hatsuhare- japanilainen
tai oikeastaan keksin koko sanan
Mutta oletko ylpeä?
Pönttön tahri kakka - siitä valitti akka
jarrutusjälki musta - pissattaa, tulee kusta
paperikin on loppu - hamstraamaan on hoppu...
Vierailija kirjoitti:
V*tun huonoja
Onneksi sinun kirjallinen ulosantisi hieman parantaa runojen laatua.
Ollessasi 68 muistat aina lapsuuttasi. Kaverisi Maijat, heikit, paikat joissa leikit. Eipä hääppönenkään loukko, pöhheikkö tai kuja, ollut jossa lapsi joukko koki seikkailuja. Puro pajukossa piili. Tyyni sakkee niinkun viili. Sehän oli heti Niili. Tuolloin ruma krokotiili. Kuului huuto pienen uijan. Nähdessä sä pyykkimuijan.
.. Jatkuu joskus..
Olipa kerran Jallo.
Hänen mahansa oli iso pallo.
Illalla hän sipsejä söi
Ja päivisin narreille humpuukia möi.