Lyhyitä runoja elämästä

Vierailija kirjoitti:

Menimme retkelle, hän söi evääni.

Menimme retkelle,

hän söi evääni.

Samalla hän söi eväät

meidän yhteiseltä

elämänretkeltä. 

-  Runo tapahtui kauan sitten Luukkaan ulkoilualueella Espoossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuumin, mietiskelen

monet jalkajuonet

turhat ovat olleet,

kituu jänteet, suonet.

 

Sentään haikealta

tuntuu täältä ero -

liekö maksettuna 

edes koiravero.

 

-   Einari Vuorela

 

hitto että hyvä!

 

No siis ikävä tuottaa pettymys, mutta ikuisuustrooppeja ja  aiheita. Dante ja Baudelaire lähes imivät tematiikan kuiviin. 

Einari Vuorelalla oli yksi tosi hyvä runo, missä elokuun illassa äiti huutaa poikaa kotiin, pimeästä metsästä. Poika lähtee ääntä kohti ja ovat onnellisia kumpikin.

Kannattaa tosiaan lukea vanhoja runoja.

Kenenkähän runossa "kukat ovat hiljaisia"?

kielletyn hedelmän vastustaminen

on kuin kahden magneetin kohtaaminen:

mitä lähempänä olette, sitä vaikeampi

on perääntyä

-kania

Onni on niin monenlainen jokaiselle erilainen joku löytää kukkaisteitä useammat rukkaisteitä. 

Kukahan lie kirjoittanut tämän runopätkän. Sain sen joskus työpaikaltani lähtiessäni.