Lyhyitä runoja elämästä

Elämä on.

Aamulla aurinko lämmitti mieltä,

kuuma kahvi poltti kieltä.

Kieleen tuli iso rakko,

siksi on mulla puhelakko.

Mietelauseissa asuva pimeällinen huonous ja paranomaali hermesetas mutta missä mielenrauhallinen nurkka?

Tahmeantahmeantahmea aina aikoo viedä pelkoon. 

Lähetin lapseni elämään, kuin laivan merelle. Ompelin purjeet ja neuvoin väylät parhaan taitoni mukaan.

Mutta tuulille en voinut mitään.

Jollen olisi Lucky Luke (enkä ole) niin en kai sitä kertoisi?

Ruosteenpunainen kataja vahtii kotiin laahustavaa rokkaria

Ohi hilseilevän kerman vaalean roskakatoksen

jossa näkyy poikien pallopeli

Häntä seuraa kotikadun rapistunut poppelipuu

Seuraa suovat ilosta syttyvät katulamput

Kaide tervehtii kolisten

Lukko avautuu hiljaa naksahtaen

Sänkykin kutsuu suloisesti

Vaimo Herää

Sormetin persettäni.

Laukesin.

Hymyilen.

Tuumin, mietiskelen

monet jalkajuonet

turhat ovat olleet,

kituu jänteet, suonet.

Sentään haikealta

tuntuu täältä ero -

liekö maksettuna 

edes koiravero.

-   Einari Vuorela

Kuulinko yöllä sen herättäneen äänen? Jäääkaappi lauloi koko kreikan historian!

Menimme retkelle, hän söi evääni.

Aika monella(about kaikilla) valmiina mielikuva että mitä on "runous" vaan entäpä  Vapaa sana?

Siis kaavoista vapaa- antakaa  palaa!

Vierailija kirjoitti:

Tuumin, mietiskelen

monet jalkajuonet

turhat ovat olleet,

kituu jänteet, suonet.

 

Sentään haikealta

tuntuu täältä ero -

liekö maksettuna 

edes koiravero.

 

-   Einari Vuorela

 

hitto että hyvä!

Elämä

Syntymän ihme

Alussa ilo

Todellisuus

Nuoruuden sietämätön keveys muuttaa olomuotoaan.

Epävarma elämä

Lopussa vanhuuden sietämätön raskaus

Lauri Viitaa mukaillen: kukas kissan hännän nostaa, jollei kissa itse?

Jos et itse ole skarppi, turha odottaa apua mistään. Teknokraatit kusee hunajaa järjestelmineen, mutta terveyskeskukseen ei saa aikaa varattua. 

Parempi paeta vuorille, kauas aivokääpiöistä. Pärjätä yksin.

Yksi oli torvisoitotkunta- selvisi  kastikekulhoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuumin, mietiskelen

monet jalkajuonet

turhat ovat olleet,

kituu jänteet, suonet.

 

Sentään haikealta

tuntuu täältä ero -

liekö maksettuna 

edes koiravero.

 

-   Einari Vuorela

 

hitto että hyvä!

Einari Vuorelalla oli yksi tosi hyvä runo, missä elokuun illassa äiti huutaa poikaa kotiin, pimeästä metsästä. Poika lähtee ääntä kohti ja ovat onnellisia kumpikin.

Kannattaa tosiaan lukea vanhoja runoja.

Kenenkähän runossa "kukat ovat hiljaisia"?

arkiriimi

liesituuletin äänekäs on liian

kaikkea muuta vallan, korva kuulla tahtoo piian

tahtoo kuulla ääniä kevään, kesän.

Luoda kodistaan sievän pesän.

Tuoksuja tahtoo haistaa, maistaa,

Velvollisuuksistaan silti laistaa.

Eipä viitsi kotoaan lähteä, poistua.

Mielensä antaa aina vaan soistua.

Aina hän tekosyitä löytää. 

Niillä hän jälleen koristaa pöytää.

Kukat ovat hyviä kuuntelijoita...

Pekka Streng  ( Puutarhassa )

Tuli mieleen yksi "runoni", jonka kirjoitin nuorena. Kuvaa ehkä jotain yksinäisyyttä ja surua ja sitä että joku huomaisi minut tms Toivottavasti muistan sen oikein. 

Henkäys pimeydessä

Tuskin kuuluva

Mutta tiedän, että joku sen kuuli 

Minä opettelen vasta hengittämään

Hiljaa, hiljaa heiluu runosäikeet tuulessa elämän.