Lyhyitä runoja elämästä

Makean tapainen, tai sinnepäin - siis se, jota seurasin pimeään kuolemankuoppaan.

Synnyit

Elit oman elämäsi

Ja kuolit

Pre-Paidin sinivalo

Luo 

Usvaista 

Grotetiskia pinkkiään kasvoilleni

Enää en näe Sinua

Silmäni Valokuvasivat liikeesi  lumoavat Voiman

Annoin niiden muistella vuosisataista Tarinaa

Potukaalliset, verrottomaisuudessaan jakautmassa alive oyleen ja sen yli!

Minen vastaa, kaihi parastaan: leppäsavu, wiener-savu tonttu ylimäärässä tulee ovelle huutamaan!

Kokeilkaa runorobottia!

Autiot kadut

matkan varrella valo

perillä elämä

Täällähän on pari tosi hyvää aihiota.

Toisten hilseileviä kylkiä raapimalla löysi itsetunnon.

Avaan kaljan, juon maljan. Päässä suhisee, munissa kuhisee.

Synnyin. Mädännyin. Kukka söi minut.

Kuten raamittelin, en tuhtoisi olettevosaada henkevullia kasvatukseen- japattoonien kanssa jo vaikeuksia riittää.

.

Nuoren miehen tulevaisuus. Koulutus, koulutus, koulutus. Armeijakin välissä. Työttömyys, Työttömyys, Työttömyys... Eläke. Jos sotaa ei tule, ei kuulunut joukkoon koskaan. 

Jaa, runoillessa ei siis saa olla rumia sanoja- toisin kuin kaikessa vauviksessa muuten!??????????

Mitä hilvattia, modet? Mitä  TÄLLÄ KERTAA sitten vastustatte?

Liian ylimielisiä vastaamaan?

Eihän tästä tule jaskaakaan- kun ei voi koskaan tietää mitä ja miksi kielletään

Runoile siinä sitten, kuin gestapon varjossa!

Kun kerran aloitat, älä ennen hautaamistasi lopeta, sokeana kuljet elämäsi läpi, vaikka silmäsi avoinna ovat, mielesi valheilla täytetty on, kunnes sisimpääsi katsot.

Kolehmaisen Jaakko: oman elämänsä tytitytitytipippelihassaaja, remonttihuokaaja, ja s-sanoinko vielä sen tärkeimmän?

Minä keittiössä

hän röhnöttää sohvalla

television melussa

HALUATKO MUNAKASTA ! huudan

TIETYSTI vastaa hän

vien lautasen

hän housut mytyssä kovana

MITÄMITÄ HELVATAA !