Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa että meillä on tosi siistiä ja puhdasta.

Kiitos. Tämä oli tärkeä tieto.

Hienoa. Mä arvostan elämässäni muita asioita enemmän kuin himosiistiä kotia

Aijaa. Meillä taas ei. Seuraava puheenaihe?

Oliko äitisi kotirouva? Vai miksi korostat siisteyttä?

Voin ihan rehellisesti sanoa, että minun luona ei ole. Siivoan kunnolla ehkä kerran kuussa.

Mikä teillä pölyää kun joka päivä pitää siivota ?

niin on meilläkin, koska arvostan kotiani ja rakastan kun puhdasta ja harmonista. Suurimmalla osalla ei ole näin, ja eivät itse edes tajua kuinka likaista heillä on. Jokainen voi kuitenkin rehellisesti sanoa kuinka mukavaa on mennä hotelliin, jossa kaikki pelittää (sänky pedattu kun palaat iltapäivällä, vessa siivotaan jne). Miksi ei voisi kotona toimia samoin? 

Vierailija kirjoitti:

Mikä teillä pölyää kun joka päivä pitää siivota ?

Kysymyksestä tuli mieleen aika, jolloin meillä jouduttiin luopumaan kahdesta isosta koirasta, kun ne molemmat olivat tulleet iäkkäiksi ja raihnaisiksi. Koirat hankittiin aikanaan, kun lapset olivat pieniä. Kolmen lapsen ja kahden suuren koiran mukana kotiin kulkeutui pihoilta ja metsistä niin kura, sora kuin neulaset ja heinätkin. Luuttu ja rätti tulivat tutuiksi, kun kaaosta kesytettiin.

Kun koirista oli aika jättänyt, huomasin äkkiä, että lapset olivat isoja eivätkä sotkeneet eikä sotkenut kukaan muukaan. Kun ensimmäisen kerran tartuin vanhasta tottumuksesta luuttuun ja rättiin, huomasin, ettei kodissa ollut pölyä eikä roskaa, Kaikki oli siistiä ja puhdasta. Tilanne sai minut itkemään silmät päästäni. Koti oli kuin kuollut tila, josta kaikki elämän jäljet puuttuivat. Inhosin sitä, misään ei ollut koirankarvaa eikä pienintäkään kuolalänttiä. En kestänyt tilannetta puolta vuottakaan ennen kuin meille tuli taas koira ja levittelin onnellisena sanomalehtiä lattialle pissaavan pikkupennun vuoksi.