Oletteko joutuneet raskaana ollessanne vauvakateuden uhreiksi?
Siis että muut naiset (tai mikseivät miehetkin isejä kohtaan) suhtautuvat negatiivisesti, komennellen, tai jotenkin muuten oudosti vauvauutisewn. Vauvathan ovat ihana asia ja vauvauutisiin pitäisi aina reagoida onnittelulla. Mutta sen sijaan aletaan keksimään kaikkea mahdollista mitä raskaana oleva nainen tekee olevinaan väärin, neuvomaan, pelottelemaan ja kaikkea muuta outoa.
Pitääkö koko raskausaika vältellä muita, jos haluaa nauttia raskaudesta eikä joutua kateellisten kiusaamisen uhriksi?
Kommentit (43)
Tekeekö raskaus ihmisestä vainoharhaisen?
Anteeksi vain, mutta on myös ihmisiä joiden mielestä vauvan saaminen ei ole mikään maailman ihanin asia, josta "pitäisi" onnitella. Se on vaan ja ainoastaan kohteliasta niin sanoa.
Tuo negaaminen taas ihan ihmeellistä, mitä itsekin ihmettelen. Jotkut ihmiset ovat epäkohteliaita, ja töksäyttelevät asioita ihan vaan ajattelemattomuuttaan. Haluaisin hankkia koiran, ja minulle sanotaan että se sitten vaatii paljon aikaa ja lenkittämistä päivittäin. Olen 30-vuotias työssäkäyvä ihminen, ihan kuin en tätä asiaa tietäisi itsekin? :D
Vauva on sinulle iso juttu, muille ei ole eikä kiinnosta. Eivät myöskään halua puhua siitä eikä yllyttää sinua avautumaan.
Vierailija kirjoitti:
No nuo esimerkit ei olleet vauvakateutta.
Vapaaehtoisesti lapseton voikin olla kateellinen, mutta yrittää kyllä vältellä raskautettujen onnea.
Hohhoijaa näitä palstan mt tätejä taas.
Vierailija kirjoitti:
No nuo esimerkit ei olleet vauvakateutta.
Vapaaehtoisesti lapseton voikin olla kateellinen, mutta yrittää kyllä vältellä raskautettujen onnea.
Väittäisin, että vapaaehtoisesti lapseton nimenomaan EI ole kateellinen muiden mahaloisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nuo esimerkit ei olleet vauvakateutta.
Vapaaehtoisesti lapseton voikin olla kateellinen, mutta yrittää kyllä vältellä raskautettujen onnea.Hohhoijaa näitä palstan mt tätejä taas.
No mitä?
Vierailija kirjoitti:
No nuo esimerkit ei olleet vauvakateutta.
Vapaaehtoisesti lapseton voikin olla kateellinen, mutta yrittää kyllä vältellä raskautettujen onnea.
Vela EI halua lapsia. Sen sijaan _vastentahtoisesti_ lapseton haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis juuri tällaista! Jos muistelen edellistä raskautta, niin 95% kaikista kommenteista siihen liittyen oli pelottelua ja muuta vastaavaa. Yksi työkaveri sanoi raskausvapaalle lähtiessäni, että "nauti". Yksi! Toki omat vanhemmat olivat iloisia, mutta hyvin nopeasti heiltäkin alkoi irtoamaan traumaa aiheeseen liittyen.
Mikä niissä vauvoissa on niin kamalaa ja negatiivista? Onko tämä joku primitiivinen reaktio, että kun naapuri lisääntyy ja minä en, niin se on joku uhka itselle? Apinalaumoissahan vanhemmat naaraat jopa tappavat nuorten naaraiden poikasia...
Ja omasta mielestä kyllä pitäisi ehdottomasti onnitella ja ennemminkin kysellä raskaana olevalta miltä tuntuu ja miten menee, eikä päivitellä, kauhistella, pelotella, päteä... En keksi tällaiselle muuta syytä, kuin vauvakateuden.
No ei voi sanoakaan toiselle että koita kestää, 18 vuotta se kärsimys vain kestää.
Vierailija kirjoitti:
No nuo esimerkit ei olleet vauvakateutta.
Vapaaehtoisesti lapseton voikin olla kateellinen, mutta yrittää kyllä vältellä raskautettujen onnea.
Miten vapaaehtoisesti lapseton voisi olla vauvasta kateellinen?
Oi, kirjoitin väärin, piti tietysti kirjoittaa, että vastentahtoisesti lapseton.
Eli ei saa huomioida, mutta pitää huomioida. Yritä nyt päättää mitä haluat.
En ole ikinä kuullutkaan mistään vauvakateudesta.
Vierailija kirjoitti:
Edellisen lapsen kanssa jokainen vaihe, joka meni ilman ongelmia ohitse, aiheutti seuraavaa: "odotapa vaan sitä pikkuvauva-aikaa", "odotapa kun se alkaa kävelemään". Mikä ihmisiä vaivaa, ihan kuin olisi joku hirveä vauvaviha ja -pelko?
Kuulin esikoisen pikkuvauva-aikana tuollaista alentuvaaa kommentointia joiltakin tutuilta. He eivät voineet ilmeisesti uskoa, että vauvalla oli vatsavaivoja ja koliikkia. Olin kuulemma hysteerinen esikoisen äiti. Aika paljon loinkin sitten uusia kaverisuhteita muiden pikkuvauvojen äiteihin.
Tuossa ei nyt mitenkään ole kyse vauvakateudesta, vaan siitä etteivät kaikki jaksa kuunnella 9kk 24/7 sitä vauvatarinaa. Elämässä on kato muitakin asioita. Ilmeisesti hormoonit tekee susta yliherkän hirviön.
Nim. Onnellinen vela
Kyllähän sellaisia ihmisiä on, joiden naamasta näkee, että vauva-uutinen ei ole mieluinen. Eikä siinä mitään, mutta tulee vähän sellainen tunne, että haluaako tuo minulle muutenkaan mitään hyvää. Luulisi, ettei jonkun toisen lisääntyminen aiheuttaisi mitään reaktioita, korkeintaan kohteliaat onnittelut, vähän samaan tapaan kuin naimisiin meno tai ammattiin valmistuminen.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ei nyt mitenkään ole kyse vauvakateudesta, vaan siitä etteivät kaikki jaksa kuunnella 9kk 24/7 sitä vauvatarinaa. Elämässä on kato muitakin asioita. Ilmeisesti hormoonit tekee susta yliherkän hirviön.
Nim. Onnellinen vela
Täydellinen esimerkki vauvakateudesta! "Yliherkkä hirviö". Kai raskaudesta saa puhua siinä missä muistakin asioista elämässään? Ja omituista on se, että vaikkei puhuisikaan, ihmiset tulevat silti negaamaan. Ei kai auta kuin uskoa, että ihminen on kuin apina ja vihaa muiden "poikasia" luonnostaan
Nyt taitaa elämäsi pyöriä liikaa oman napasi ympärillä. Kukaan ei ole velvollinen onnittelemaan sinua jostain sikiämisestä, eihän se edes vaadi mitään ponnisteluja.
Vai vaaditko onnitteluja kakkosella käymisestäkin?