Lue keskustelun säännöt.
Yksinasuvat, syöttekö yksin pyödän ääressä?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuin yksin, söin olohuoneen tv-tuolissa ja samoin teen edelleen. Vaimo tykkää syödä ja surffata samalla netissä keittiönpöydän ääressä. Vanhempani varmaan paheksuisivat, jos tietäisivät.
Miten pidät haarukan ja veitsen ja juomalasin samaa aikaa kädessä siinä tuolilla?
* samaaN aikaaN
Suomen kielestä on katoamassa koko liuta n-kirjaimia tätä menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi myös onnetonta syödä jonkun kanssa joka ei puhua pukahda eikä arvosta tekemääsi ruokaa.
En mene yleensä ravintolaan yksin syömään mutta kotona en osaa kaivata seuraa. Se on kyllä totta että jos on seuraa katan pöytää ja on jotenkin keskittyneempää se ruokailu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä surullista siinä on? Paljon surullisempaa mielestäni on joku sohvalla telkkaria katsellen syöty ateria.
Minä teen tuota. On huvittanut itseänikin, kun lapsille aina toitotin, että ruoka syödään pöydän ääressä. Kun muuttivat pois, itse aloin heti syömään sohvalla :). Jos miesystävä paikalla, syödään yhdessä pöydän ääressä. Eli sohvalla syönti on salainen paheeni. Ja tosiaan, kun mietin, niin ehkä se pöydän ääressä syönti on lähinnä tylsää, mutta ei niinkään yksinäistä tai surullista.
Olen avoliitossa ja syömme lattialla istuen.
Sohvalla syön. Läikkymisvaaran takia syön joskus keiton pöydän ääressä, mutta kuitenkin luen syödessä niin samahan se missä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaan tiskipöytään ja syön ateriani suoraan kattilasta tai mikroruoka-annosastiasta. Säästyy isoimmilta tiskeiltä tai kattauksilta. Minkä takia yksineläjän pitäis ruveta kotonaan itsensä kanssa pöydän ääressä aterioimaan, ihmettelen. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma. Silloin harvoin, kun tapaan muita ihmisiä, on kiva laittaa kunnon ruokaa, kattaa pöytä kunnolla ja oikeasti nauttia sekä ruuasta että seurasta. Töissä taas mulla on niin kiire, että en ehdi pitää ruokataukoja eli en pääse työpaikkaruokalaan tai työpaikan taukohuoneeseen syömään muiden kanssa. Työpäivän aikana vesipullo on tärkeä, on tärkeintä että hikoilun vastapainoksi saa nestettä. Täytyy myöntää, että olisi kiva, jos työpäivän aikana ehtisi syödä yhdessä työkavereiden kanssa. Varmaan johtuu työssä jatkuvasti koetusta kiireestä ja ruokataukojen puutteesta, että kotonakaan ei malta asettua ja rauhoittua syömään oikeaoppisesti. Jos olisi perhe tai kumppani, todennäköisesti tulisi huolehdittua ruokailukin kunnolla.
Syön samalla kun luen vauva.fi -foorumilla pöntöllä istuen. Näin säästän maksimaalisesti aikaa joutenololle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön usein tietokoneen äärellä. En edes omista mitään ruokailupöytää tai vastaavaa.
Asunnossani on seuraavat kalusteet:
-atk-pöytä
-pelipöytä jossa 3 näyttöä matalalla ja erillinen matala pelituoli, joka rakennettu auton istuimesta
- pieni sivupöytä
- kuntopyörä ja crosstraineri
- toisessa huoneessa runkopatjasänky.
Siinä on asuntoni kalusteet. Tienaan noin 3800e kuussa, mutta ei siitä jää mitään säästöön kun kulutkin ovat kovat. Ei ostella mitään huonekalusteita. Lisäksi olen melko yksinäinen omassa elämässäni. Asunnossani ei ole koskaan käynyt yksikään ulkopuolinen ihminen. Vapaa-aikani vietän pääosin omissa oloissani.
M38
Mitä ihmettä nyt taas. Ei tuossa kyllä mitään surullista ole. Ap taitaa olla typerä trolli.
Mä asun aikuisen lapseni kanssa, mutta kyllä mä syön silti yleensä yksin. Ollaan kumpikin vuorotyössä niin menee aikataulut ristiin monesti. Lisäksi tytär tekee yleensä oman ruoan hänelle ja poikaystävälleen ja mä teen oman ruoan itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asuin yksin, söin olohuoneen tv-tuolissa ja samoin teen edelleen. Vaimo tykkää syödä ja surffata samalla netissä keittiönpöydän ääressä. Vanhempani varmaan paheksuisivat, jos tietäisivät.
Miten pidät haarukan ja veitsen ja juomalasin samaa aikaa kädessä siinä tuolilla?
Miten tuo tehdään yhtään missään 🤣
Yksin on ihan parasta syödä, söipä sen ateriansa pöydän ääressä tai telkkaria katsoen. Ahdistaa syödä jonkun/joidenkin kanssa vaikka ravintolassa. Aina joku kyselee jotain ja pitää pohtia, missä välissä sen suupalan voi laittaa suuhunsa, että ehtii sen vielä pureksia ja niellä ennen kuin pitää vastata uteluihin.