Lue keskustelun säännöt.
Ex joka teki elämästäni helvettiä, voi nykyään todella hyvin ja on onnellisessa liitossa. Miksi tämä on minulle niin katkera asia?
14.04.2024 |
Olisinpa onnellinen heidän puolestaan. Yleensä en vain ajattele mutta välillä kuitenkin huomaan muistelevani edelleen suhdetta, miten kaikki tapahtui ja millaiseen lopputulokseen se päätyi.
Minun ei olisi pitänyt tavata häntä koskaan. Välillä mietin, että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa kun minä sain sen pahan ja toinen saa juuri sen puolen ihmisestä jota rakastin.
Suhde eteni nopeasti mutta oli jo alkuun valtasuhde. Kuulin usein miten huono olen, miten vääränlainen kroppa minulla on, miten väärässä ammatissa olen ja ylipäätään miten vastenmielinen olen. Samaan aikaan kun kehui maasta taivaisiin miten ihana olen. Sain osakseni että kaikkea pahaa, raivoa ja jopa fyysistä retuuttamista niin samaan aikaan hän osasi olla niin fiksu, sanavalmis ja hetkittäin hyvä mies. Sitä kaipaan, sitä hyvää mutta menin rikki aika pahasti siitä risritiiaisessta ja konfliktiherkästä dynamiikasta, josta loppuen lopuksi syytettiin minua ja ex keksi omia tarinoita miten kaikki meni. Minusta tehtiin paha ja hullu.
Lopulta kun erosimme niin hän meni nopeasti uuteen suhteeseen ja naimisiin. Heillä menee niin hienosti, ovat onnellisia ja varakkaita.
Minä kaikkea muuta ja itsellä vielä se hullun leima otsassa. He ovat jopa yhdessä nauraneet minulle ja pilailleet kustannuksellani.
Välillä näen unta, että ex palaa luokseni ja vihdoin pystyn todistamaan, etten minä ollut se paha ja huono. En halua häntä enää nähdä mutta vaikeaa on ollut jatkaa omaa elämäänsä sen jälkeen.
Tämä varmaan muuttaa muotoaan vielä ja pääsen kokonaan yli. Koko ajan vähemmän heitä ajattelen mutta kyllä se on ollut aika katkera paikka.
Enää ei onneksi isoja tunnemylleryksiä ole mutta hämmennys kuitenkin jäi jäljelle.
Kommentit (115)
Ehkä kaksi samanlaista narskua ovat kohdanneet sielunkumppaneina. - Todennäköisempää olisi, että tilanne ap:n exän ja nyxän välillä on hyvä siksi, että ap on heidän yhteineinen "vihollisensa".
Lakkaa ajattelemasta heitä ja mene elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on sekaisin. Munkin aviomiehen exän mielestä mies on narsisti jne. Yhdessä ollaan oltu jo 16v ja ei ole. Ihan tavallinen mies joka nuorena vähän sekoillut (kuten minäkin ja moni muu). Ollaan oikein onnellisia. Ap keskity ihan itseesi ja anna muiden olla rauhassa.
Hehheh, sun onnellisuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Siis jokainen mies perustaa sen lopullisen ja oikean perheen ihan aikaisintaan 35 vuotiaana, moni vasta 40-45 vuotiaana, eli ei kannata alkaa väkisin leikkimään kotia jonkun 25v pojan klopin kanssa, jolla on vielä 30v hurlumpheit viettämättä ja kaikki.
Poikkeuksia on ehkä oikeasti 1 miljoonasta, tästä olis nuorten naisten hyvä jo oppia.
Näin se kyllä menee.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useamman tapauksen jossa pitkän suhteen päätyttyä nainen julistaa miehen olevan täysi narsisti ja muistaa kertoa miehelle että pitää huolen ettei exällä tule ikinä olemaan uutta naista. Yhteistä heillä on myös tuo että uudelle rouvalle käydään kertomassa mitä uskomattomampia tarinoita henkisestä, fyysisestä ja taloudellisesta alistamisesta.
Yleensä nämä "narsistimiesten" uudet puolisot ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Sitä olen monesti miettinyt että jos/kun nämä tarinat on totta, niin mitä on tapahtunut että nämä fiksut miehet sekoaa päästään niin pahasti että käyttäytyminen muuttuu noin totaalisesti. Ja kun pääsevät pakoon, niin heistä tulee ihmisiä joista huokuu rauhallisuus ja onnellisuus.
Hämmästyttävää on näissä tapauksissa myös se, että nämä ex-rouvat ovat aina itse elänyt lapsuuttaan erittäin vaikeissa olosuhteissa ja todistaneet vanhempansa väkivaltaa, alkoholismia yms. Eivätkä
Tyypillistä on se, että narsku löytää nyxäkseen toisen narskun. Yhdistävät voimansa ja kiusaavat/vainoavat ex-rouvaa. Mikäli yhteisiä lapsia exän kanssa niin narskupari tehtailee lasuja, mitä vain keksivät kiusaksi. Elatusapuja ei voi maksaa kun uusi pulla uunissa. Niin nähty. Taidat olla itse yksi tällainen nyxä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkän suhteen ja vaikean eron jälkeen ex löysi uuden todella vauhdilla. Hel menivät naimisiin ja saivat aika pikavauhtia kaksi lasta. Nyt on mennyt kymmenisen vuotta ja ovat edelleen yhdessä ja tietääkseni hyvin onnellisia. Omat tunteet on vaihdelleet. Ero on kaduttanut, on ollut ikävä exää, olen roikkunut hänessä ystävyyden varjolla, olen ollut kateellinen erityisesti heidän taloudellisesta tilanteestaan. Itse olen edelleen yksin ja taloudellisten huolien keskellä. Elämä vaan menee, miten menee. Eipä sille oikein mitään voi. Ex veti sen pidemmän korren ja mulle jäi Musta Pekka.
Ja tämä liittyi aloituksen aiheeseen miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkän suhteen ja vaikean eron jälkeen ex löysi uuden todella vauhdilla. Hel menivät naimisiin ja saivat aika pikavauhtia kaksi lasta. Nyt on mennyt kymmenisen vuotta ja ovat edelleen yhdessä ja tietääkseni hyvin onnellisia. Omat tunteet on vaihdelleet. Ero on kaduttanut, on ollut ikävä exää, olen roikkunut hänessä ystävyyden varjolla, olen ollut kateellinen erityisesti heidän taloudellisesta tilanteestaan. Itse olen edelleen yksin ja taloudellisten huolien keskellä. Elämä vaan menee, miten menee. Eipä sille oikein mitään voi. Ex veti sen pidemmän korren ja mulle jäi Musta Pekka.
Ja tämä liittyi aloituksen aiheeseen miten?
Varmaan tuohon läheisriippuvuus viestiin. Joku sentään myöntää, että on roikkunut ja väkisin pitänyt yhteyttä exäänsä.
Ap roikuu exässä eikä pääse irti. Siitä huolimatta, etta suhteessa oli paljon pahaa ja eron jälkeenkin on huonosti kohdeltu niin halua vain exän luo.
Avain hyvään elämään:
Jos ei mee hyvin mulla niin ei pidä sitten mennä muillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se uusi liitto on onnellinen korkeintaan exäsi puolelta. Kulisseja on tärkeää pitää yllä. Jos hän kohteli sinua huonosti, uusi puoliso tuskin saa sen parempaa kohtelua.
No, minä menin joskus varoittamaan tätä uutta ja sain siitä itselleni aikamoisen vyöryn. Ei olisi pitänyt, olisinpa ollut vain hiljaa. Ymmärsin miten tärkeää on olla reagoimatta näissä tapauksissa. Uusi kertoi olevansa mahdottoman onnellinen ja kuvaili heidän suhdettaan, että ovat toisilleen juuri oikeita ja uskomattoman rakastuneita jne. Mitä kaikkea.
Ymmärrän tuon alkuhuuman, niin minäkin luulin välillä löytäneeni sielunkumppanin mutta oli meillä jo alusta saakka ongelmia jotka tiedostin mutta en osannut nähdä sitä siinä huumassa kuten myöhemmin ymmärsin.
En minä uudelle todellakaan toivo sellaista kohtelua mitä itse sain mutta en uskalla sanoa, että m
Luultavasti sinäkin olisit puolustanut häntä suhteen alussa, jos sinua oltaisiin tultu varoittamaan. Ei nykyinenkään suhde ole välttämättä onnellinen ja suljettujen ovien takana todellisuus on erilainen kuin miltä ulospäin näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Siis jokainen mies perustaa sen lopullisen ja oikean perheen ihan aikaisintaan 35 vuotiaana, moni vasta 40-45 vuotiaana, eli ei kannata alkaa väkisin leikkimään kotia jonkun 25v pojan klopin kanssa, jolla on vielä 30v hurlumpheit viettämättä ja kaikki.
Poikkeuksia on ehkä oikeasti 1 miljoonasta, tästä olis nuorten naisten hyvä jo oppia.
Olen samaa mieltä, ja olen tätä yrittänyt myös lapsilleni viestiä (molempia sukupuolia). Itse avioiduin vähän yli 3-kymppisenä ja hyvin olisin voinut olla 10v vanhempi. 3-kymppisten naisten kannattaisi zoomailla 10v vanhempia miehiä. Minulla oli noin 45 vuotiaana 20v nuorempi rakastajatar pari vuotta, mutta se piti lopettaa rakastajatteren lapsihaaveista johtuen.
M57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jokainen mies perustaa sen lopullisen ja oikean perheen ihan aikaisintaan 35 vuotiaana, moni vasta 40-45 vuotiaana, eli ei kannata alkaa väkisin leikkimään kotia jonkun 25v pojan klopin kanssa, jolla on vielä 30v hurlumpheit viettämättä ja kaikki.
Poikkeuksia on ehkä oikeasti 1 miljoonasta, tästä olis nuorten naisten hyvä jo oppia.
Höpö höpö. Kaveripiirissäni suurin osa on löytänyt tulevan puolisonsa noin 20-vuotiasna, suurin osa on edelleen yhdessä n. 30 vuotta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jokainen mies perustaa sen lopullisen ja oikean perheen ihan aikaisintaan 35 vuotiaana, moni vasta 40-45 vuotiaana, eli ei kannata alkaa väkisin leikkimään kotia jonkun 25v pojan klopin kanssa, jolla on vielä 30v hurlumpheit viettämättä ja kaikki.
Poikkeuksia on ehkä oikeasti 1 miljoonasta, tästä olis nuorten naisten hyvä jo oppia.
Olen samaa mieltä, ja olen tätä yrittänyt myös lapsilleni viestiä (molempia sukupuolia). Itse avioiduin vähän yli 3-kymppisenä ja hyvin olisin voinut olla 10v vanhempi. 3-kymppisten naisten kannattaisi zoomailla 10v vanhempia miehiä. Minulla oli noin 45 vuotiaana 20v nuorempi rakastajatar pari vuotta, mutta se piti lopettaa rakastajatteren lapsihaaveista johtuen.
M57
Halusit viestiä lapsillesi, että valitsit väärän naisen, joka on myös heidän äitinsä. Sehän kivasti viestitty. Miksi kuormitat lapsiasi omilla mokillasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sitä tietää miten heillä menee. Voi mennä yhtä huonosti kuin teillä tai sitten tosiaan ovat yhtä onnellisia mitä sanoit. Kaikki eivät vain sovi yhteen ja tuovat toisistaan vain hirveitä puolia esiin. Olen minäkin aikaisemmissa suhteissa käyttäytynyt tavoilla jotka eivät nykyisessä käy mielessäkään.
Tämä. Mieheni ex haukkui aikoinaan miestä ympäri kaupunkia kaikille heidän tuttavilleen. Ja varmasti mies käyttäytyikin toisin kuin minun kanssani, ei lyönyt mutta molemmin puolin loukkasivat toisiaan. Olemme molemmat nyt toisella kierroksella. Molemmat pysähdyimme erojemme jälkeen miettimään myös omaa osuutta liitoista. Tuo auttoi kun molemmilla erot käsitelty ja omakin puoli liittojen ongelmista mietittynä. Siksi varmasti olemme kumpikin puolisoina erilaisia kuin olimme ensimmäisissä liitoissamme. Meillä liitto on ollut hyvin onnellinen jo 15 vuotta, eli ei ole mitään alun huumaa.
Välillä surettaa nämä kirjoitukset joissa liittojen ongelmat ovat aina vain sen exän syytä, itse ollaan viaton uhri. Tuolla asenteella ei opi mitään tulevaisuutta varten. Jos ex oikeasti ollut persoonallisuusongelmainen, kannattaisiko silloinkin miettiä enemmän itseä. Hienoa kun ei tarvitse enää olla tuollaisessa suhteessa. Mikä minussa veti suhteeseen, mikä piti suhteessa, miksi vieläkin haikailen tuollaisen perään?
Mieti sitä vähän järjellä. Vaikka se olisikin niin hyvä mies nyt (en usko), niin se ei ollut sitä sinulle eikä koskaan tule olemaan sitä sinulle. Jos olisit sen kanssa, niin saisit paskaa kohtelua, kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi he edes puhuvat sinusta ?
En puhu ikinä ex miehestäni nykyiseni kanssa.
Tai hyvin harvoin. Minun miesystäväni on puhunut omasta ex.stään vielä vähemmän. En edes muista hänen nimeään.
Valokuvia on jäljellä. Jossain vaiheessa järjestin ne ja liimattiin kansioon. Sitä ennen niitä löytyi monesta eti paikasta.
Silloin puhui jotain, esim olimme autolla Norjassa jne. Ei sen kummempaa.
Miksi oot edelleen tekemisissä tuonlaisen eksäsi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Hei mielenkiinnolla, saitko AP mitään iloa tai hyötyä keskustelusta tai vastauksista? Varmasti moni muu samassa tilanteessa ollut tai oleva ainakin saa vertaistukea ja kannustusta lähteä tuollaisesta tilanteesta, joten avauksesi on arvokas
Hei!
Kiitos osallistuneille, täytyy sanoa, että tästä muodostuikin hyvä keskustelu aiheelle. Toivottavasti tästä on apua heille, jotka elävät vastaavassa suhteessa tällä hetkellä tai etsivät vielä eron jälkeen itseään kuten minä.
On ollut apua tästä. Kun pääsee keskustelemaan niin ne omat tietynlaiset ajatusmalit hieman taas liikahtavat tarpeellisen muutoksen suuntaan.
Minä esimerkiksi itse oivalsin tämän keskustelun myötä, että minä olen hyvä ihminen ja voin antaa anteeksi itselleni. On ollut ihan luonnollista, että tunteet on olleet sekaisin ja että on ollut aivan eksynyt. Keskustelun myötä taas muistin realiteetit ja mistä tässä on kyse. Edelleen sellaiseen sumuun on helppo vaipua jos unohtaa, mistä näissä narsistisissa suhteissa on kyse.
Mieshän on oikein rakkauspommlttanut ja sokeuttanut naisen. En siis yhtään ihmettele hänen reaktiotaan kun varoittelin (edelleenkään ei olisi pitänyt mutta joka solu minussa huusi oikeutta niihin aikoihin). Minustahan oli jo hänen mielikuvissaan tehty paha, hullu ja epävakaa. Samalla kun mies on vienyt pilvilinnoihin ja ruusutarhoihin. Eli ei ihme, että sain paljon lokaa jälkikäteen.
Narsisti vain hyötyi siitäkin. Sitä virhettä en tee enää, en halua minkäänlaista yhteydenottoa puoleen tai toiseen. Traumaside ja pelit ovat katkaistu, on kestänyt kauan ymmärtää miten vaarallista psykologista leikkiä kaikki on.
Tämä mies on kyllä kertonut kostavansa minulle. Hän vie oikeuteen minut syytöksistä joita en ole tehnyt ja varmaan kunnianloukkauksesta mutta en ole huolissani. Enkä ole edes varma onko se uhittelu totta. Minä luotan siinä vaiheessa, että oikeus toteutuu jos sinne asti mennään vaikka vastassa onkin varsin taitava manipuloija.
Kiitän osallistuneita! Hyvää vertaistukea ja realisointia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkän suhteen ja vaikean eron jälkeen ex löysi uuden todella vauhdilla. Hel menivät naimisiin ja saivat aika pikavauhtia kaksi lasta. Nyt on mennyt kymmenisen vuotta ja ovat edelleen yhdessä ja tietääkseni hyvin onnellisia. Omat tunteet on vaihdelleet. Ero on kaduttanut, on ollut ikävä exää, olen roikkunut hänessä ystävyyden varjolla, olen ollut kateellinen erityisesti heidän taloudellisesta tilanteestaan. Itse olen edelleen yksin ja taloudellisten huolien keskellä. Elämä vaan menee, miten menee. Eipä sille oikein mitään voi. Ex veti sen pidemmän korren ja mulle jäi Musta Pekka.
Ja tämä liittyi aloituksen aiheeseen miten?
Sama kokemus. Onnellinen ex uudessa suhteessa. En vaan riehu enkä varoittele exän nykyistä.Ota oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mielenkiinnolla, saitko AP mitään iloa tai hyötyä keskustelusta tai vastauksista? Varmasti moni muu samassa tilanteessa ollut tai oleva ainakin saa vertaistukea ja kannustusta lähteä tuollaisesta tilanteesta, joten avauksesi on arvokas
Hei!
Kiitos osallistuneille, täytyy sanoa, että tästä muodostuikin hyvä keskustelu aiheelle. Toivottavasti tästä on apua heille, jotka elävät vastaavassa suhteessa tällä hetkellä tai etsivät vielä eron jälkeen itseään kuten minä.
On ollut apua tästä. Kun pääsee keskustelemaan niin ne omat tietynlaiset ajatusmalit hieman taas liikahtavat tarpeellisen muutoksen suuntaan.
Minä esimerkiksi itse oivalsin tämän keskustelun myötä, että minä olen hyvä ihminen ja voin antaa anteeksi itselleni. On ollut ihan luonnollista, että tunteet on olleet sekaisin ja että on ollut aivan eksy
Yritä nyt keskittyä miettimään enemmän tulevaisuuttasi, mitä tarvitset voidaksesi hyvin. Ja anna exän elää omaa elämäänsä. Ei sinulla ole velvollisuutta - eikä oikeastaan oikeuttakaan - puuttua hänen uuteen suhteeseen. Aikuinen nainen vastaa itse päätöksistään, ei hän tarvitse sinun varoittelujasi.
Niin kauan kun pohdit exää ja hänen uusia suhteitaan et kykene menemään eteenpäin elämässä. Sinuna pohtisin miksi välillä haikailet itsellesi selvästi vahingollisen parisuhteen perään, mitä voisit tehdä (terapia?) jotta et vain sortuisi samaan käyttäytymismalliin seuraavassa suhteessa.
Vähän sama juttu. Yhteinen suhde täynnä draamaa. Exän uusi liitto onnellinen ja rauhallinen. Uusi puoliso on pragmaattinen virkanainen. Ei varmaan sekoile kotonakaan. Ex sai elää tarpeeksi kriiseilyä ja aikuisen naisen kasvukipuja. En ole mikään mt- tapaus, mutta sillloin kieltämättä etsin itseäni. nyt olen kypsempi ja järkevämpi. Monet kilarit jättäisin väliin.