Lue keskustelun säännöt.
Ex joka teki elämästäni helvettiä, voi nykyään todella hyvin ja on onnellisessa liitossa. Miksi tämä on minulle niin katkera asia?
14.04.2024 |
Olisinpa onnellinen heidän puolestaan. Yleensä en vain ajattele mutta välillä kuitenkin huomaan muistelevani edelleen suhdetta, miten kaikki tapahtui ja millaiseen lopputulokseen se päätyi.
Minun ei olisi pitänyt tavata häntä koskaan. Välillä mietin, että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa kun minä sain sen pahan ja toinen saa juuri sen puolen ihmisestä jota rakastin.
Suhde eteni nopeasti mutta oli jo alkuun valtasuhde. Kuulin usein miten huono olen, miten vääränlainen kroppa minulla on, miten väärässä ammatissa olen ja ylipäätään miten vastenmielinen olen. Samaan aikaan kun kehui maasta taivaisiin miten ihana olen. Sain osakseni että kaikkea pahaa, raivoa ja jopa fyysistä retuuttamista niin samaan aikaan hän osasi olla niin fiksu, sanavalmis ja hetkittäin hyvä mies. Sitä kaipaan, sitä hyvää mutta menin rikki aika pahasti siitä risritiiaisessta ja konfliktiherkästä dynamiikasta, josta loppuen lopuksi syytettiin minua ja ex keksi omia tarinoita miten kaikki meni. Minusta tehtiin paha ja hullu.
Lopulta kun erosimme niin hän meni nopeasti uuteen suhteeseen ja naimisiin. Heillä menee niin hienosti, ovat onnellisia ja varakkaita.
Minä kaikkea muuta ja itsellä vielä se hullun leima otsassa. He ovat jopa yhdessä nauraneet minulle ja pilailleet kustannuksellani.
Välillä näen unta, että ex palaa luokseni ja vihdoin pystyn todistamaan, etten minä ollut se paha ja huono. En halua häntä enää nähdä mutta vaikeaa on ollut jatkaa omaa elämäänsä sen jälkeen.
Tämä varmaan muuttaa muotoaan vielä ja pääsen kokonaan yli. Koko ajan vähemmän heitä ajattelen mutta kyllä se on ollut aika katkera paikka.
Enää ei onneksi isoja tunnemylleryksiä ole mutta hämmennys kuitenkin jäi jäljelle.
Kommentit (115)
Ap, normaali mies ei aloita suhdetta julistamalla, mitä kaikkea pahaa hän ei koskaan voisi suhteessa tehdä. Miksi? Koska sellaisten asioiden tekeminen ei tule hänelle mieleenkään. Mikään hyvistä hetkistänne ei ollut totta, joten niihin vertaaminen on turhaa. Ne olivat vain hänen mainoskampanjaansa, ja sinusta tuli mainoksen uhri. Nyt olet taas mainoksen uhri uskoessasi kuvaa, jonka hän maalaa uudessa suhteessaan.
Ja koska sitä parempaa ihmistä ei ole olemassa, turha sitä mallinukkea on anella kääntämään katseensa puoleesi ja antamaan sinulle rauhan. Ei ole rauhanantajaa jota rukoilla.
Teit hyvin kun varoitit uutta. Hän luultavasti pääsee hiukan aiemmin irti suhteesta, koska olet istuttanut epäilyksen siemenen. Huolehdi, ettet ole missään tekemisissä pariskunnan kanssa edes yhteisten tuttujen kautta. Muuta, jos se sen vaatii. Et halua ukkoa ovellesi kun kotona alkaa olla hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistäs sitä tietää miten heillä menee. Voi mennä yhtä huonosti kuin teillä tai sitten tosiaan ovat yhtä onnellisia mitä sanoit. Kaikki eivät vain sovi yhteen ja tuovat toisistaan vain hirveitä puolia esiin. Olen minäkin aikaisemmissa suhteissa käyttäytynyt tavoilla jotka eivät nykyisessä käy mielessäkään.
On todella ahdistavaa jos kaikki tekosyyt ovat poissa ja baskasta elämästä ei pysty syyttämään ketään muuta kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sitä tietää miten heillä menee. Voi mennä yhtä huonosti kuin teillä tai sitten tosiaan ovat yhtä onnellisia mitä sanoit. Kaikki eivät vain sovi yhteen ja tuovat toisistaan vain hirveitä puolia esiin. Olen minäkin aikaisemmissa suhteissa käyttäytynyt tavoilla jotka eivät nykyisessä käy mielessäkään.
Tämähän se varmaan ap:tä auttaa! "Olet niin kerta kaikkiaan kamala ihminen, että toit eksäsi kaikki hulluimmat ja narsistisimmat piirteet esiin. Nyt hän on löytänyt rinnalleen enkelin ja muuttunut itsekin todelliseksi ihanaksi omaksi itsekseen." 🙄🙄🙄🙄
Olen nähnyt tämän saman ja ollut se uusi nainen.
Ei ole helppoa muuttaa pois, etenkään jos on lapsia ja jos toinen dominoi.
Kyllä he vielä eroavat. Itse kestin 8v ja kadun joka päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen onni perustuu toisten ihmisten epäonnelle. Ei paljon kannata välittää muiden onnellisuudesta, anna elämän tuoda sinulle kestävää omannäköistä onnea.
Vinkkinä teille kaikille että koskaan en ole nähnyt yhtä lapsellista ja syyttelevää riitaisaa toimintaa kuin narsistien uhrit ketjuissa. Joillekin aina sattuu ja tapahtuu ihan ilman omaa syytä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa.
Meillä oli takana reilu 20 vuotta yhdessä, kun (jälleen) mies rakastui toiseen. Tällä kertaa ymmärsin antaa hänen mennä, ja sekös häntä raivostutti, kun en jäänytkään itkemään perään.
Yhteisten lasten vuoksi yritin rakentaa jonkinlaista yhteyttä tähän uuteen kumppaniin. Kahvihetki päättyi siihen, että tämä vieras nainen kertoi mulle minkälainen hirviö mä olen naisena. Olin pilannut eksäni elämän. Olin ahne ja itsekäs ihminen...
Lasten vuoksi on pakko olla jollain tavalla tekemisissä, mutta pyrin pitämään yhteydenpidon minimissä. Asiat yleensä sujuvat suht ok, jos olen koko ajan "ihana" eli en saisi koskaan antaa palautetta esim. lasten sairauden hoitoon tmv. liittyvissä asioissa eli kun lapsen perussairaus on jäänyt siellä ollessa hoitamatta jne. Näistä ja vastaavista syntyy aina soppa, mä olen aina syyllinen ja kaivelen turhaan paskaa kaikesta, olen negatiivinen ihminen, jonka on aina keksittävä valituksen aiheita.
Eksän tulee esim. voida palauttaa lapset joustavasti mihin aikaan vaan, eikä sopimuksen mukaan, koska sekin on keino hallita mua vielä etäältäkin. Joudun päivystämään käytännössä koko päivän, kun ilmoitus "ollaan tulossa" voi tulla mihin aikaan vaan. No, onneksi lapset kasvaa.
Hei mielenkiinnolla, saitko AP mitään iloa tai hyötyä keskustelusta tai vastauksista? Varmasti moni muu samassa tilanteessa ollut tai oleva ainakin saa vertaistukea ja kannustusta lähteä tuollaisesta tilanteesta, joten avauksesi on arvokas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se uusi liitto on onnellinen korkeintaan exäsi puolelta. Kulisseja on tärkeää pitää yllä. Jos hän kohteli sinua huonosti, uusi puoliso tuskin saa sen parempaa kohtelua.
No, minä menin joskus varoittamaan tätä uutta ja sain siitä itselleni aikamoisen vyöryn. Ei olisi pitänyt, olisinpa ollut vain hiljaa. Ymmärsin miten tärkeää on olla reagoimatta näissä tapauksissa. Uusi kertoi olevansa mahdottoman onnellinen ja kuvaili heidän suhdettaan, että ovat toisilleen juuri oikeita ja uskomattoman rakastuneita jne. Mitä kaikkea.
Ymmärrän tuon alkuhuuman, niin minäkin luulin välillä löytäneeni sielunkumppanin mutta oli meillä jo alusta saakka ongelmia jotka tiedostin mutta en osannut nähdä sitä siinä huumassa kuten myöhemmin ymmärsin.
En minä uudelle todellakaan toivo sellaista kohtelua mitä itse sain mutta en uskalla sanoa, että m
Menit varoittamaan uutta. Siinä teit elämäsi mokan. Tuota ei pidä koskaan tehdä, heidän suhteensa ei kuulu sulle missään määrin. Oletko nyt ihan tosissasi, jos olet niin häpeä. Kuulostaa satuilulta koko hömppätarina.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa.
Meillä oli takana reilu 20 vuotta yhdessä, kun (jälleen) mies rakastui toiseen. Tällä kertaa ymmärsin antaa hänen mennä, ja sekös häntä raivostutti, kun en jäänytkään itkemään perään.
Yhteisten lasten vuoksi yritin rakentaa jonkinlaista yhteyttä tähän uuteen kumppaniin. Kahvihetki päättyi siihen, että tämä vieras nainen kertoi mulle minkälainen hirviö mä olen naisena. Olin pilannut eksäni elämän. Olin ahne ja itsekäs ihminen...
Lasten vuoksi on pakko olla jollain tavalla tekemisissä, mutta pyrin pitämään yhteydenpidon minimissä. Asiat yleensä sujuvat suht ok, jos olen koko ajan "ihana" eli en saisi koskaan antaa palautetta esim. lasten sairauden hoitoon tmv. liittyvissä asioissa eli kun lapsen perussairaus on jäänyt siellä ollessa hoitamatta jne. Näistä ja vastaavista syntyy aina soppa, mä olen aina syyllinen ja kaivelen turhaan paskaa kaikesta, olen negatiivinen ihminen, jonk
Tämäkin läheisriippuvuutta. Roikutaan vain siinä suhteessa, vaikka toisia naisia on. Sitten annetaan miehen mennä, mutta edelleen roikutaan mukana jopa niin, että mennään kahville miehen nykyisen kanssa mikä on ihan sairasta.
Lapsiin vedoten pidetään yhteyttä ja joustetaan kokoajan ja odetaan sitä yhteydenpitoa ja palautetta, vaikka se olisi huonoakin. Päästäkää irti ja laittakaa rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useamman tapauksen jossa pitkän suhteen päätyttyä nainen julistaa miehen olevan täysi narsisti ja muistaa kertoa miehelle että pitää huolen ettei exällä tule ikinä olemaan uutta naista. Yhteistä heillä on myös tuo että uudelle rouvalle käydään kertomassa mitä uskomattomampia tarinoita henkisestä, fyysisestä ja taloudellisesta alistamisesta.
Yleensä nämä "narsistimiesten" uudet puolisot ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Sitä olen monesti miettinyt että jos/kun nämä tarinat on totta, niin mitä on tapahtunut että nämä fiksut miehet sekoaa päästään niin pahasti että käyttäytyminen muuttuu noin totaalisesti. Ja kun pääsevät pakoon, niin heistä tulee ihmisiä joista huokuu rauhallisuus ja onnellisuus.
Hämmästyttävää on näissä tapauksissa myös se, että nämä ex-rouvat ovat aina itse elänyt lapsuuttaan erittäin vaikeissa olosuhteissa ja todistaneet vanhempansa väkivaltaa, alkoholismia yms. Eivätkä ole käsitelleet omia lapsuudentraumojaan vaan tuo lapsena opitun tavan omaan perhe-elämäänsä.
En sano että tämä aloitus olisi sellaista, mutta hieman varoittaisin ihmisiä uskomasta kaikkea mitä ihmiset katkeruuksissaan kertoilee. Fiksut ihmiset kyllä huomaa totuuden aina ajan kanssa, ja osaavat käyttää omaa harkintakykyä.
Niin eleli minunkin sekopää eksäni onnellisessa uudessa suhteessa jossa kaikki oli niin paljon parempaa. Menikö vuosi niin väkivaltaisuus tuki esiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään anteeksipyyntöä ei ikinä tule.
Uusikaan suhde ei ole hyvä.
Sä oot vieläkin traumasiteessä mieheen ja etarvinnet terapiaa.
Mies on ehta pissipää ja sinä olet tässä voittaja, kun pääsit eroon.
Ai, että oikein läheisriippuvuutta, jos toivoo, että kaikki lasten elämässä mukana olevat aikuiset voisivat tulla asiallisesti toimeen keskenään? Usein eron tullessa on vielä reilusti vuosia, jolloin vanhempien ja uusvanhempien pitäisi pystyä tulemaan edes jossain määrin toimeen keskenään.
On synttäreitä, rippijuhlia, mahdollisesti hautajaisia, valmistujaisia, häitä...
Itse ajattelin, että aikuisina voisimme kaikki olla vähintäänkin kohteliaissa väleissä keskenämme, jotta paitsi ihan arkinen asiointi sujuisi, niin myös erilaiset juhlatilanteet.
Se, että aikuinen ihminen ajattelee, että hyvät ja toimivat arkivälit lapsen elämässä mukana olevien aikuisten kanssa olisi paitsi lapsen etu, niin myös niiden aikuisten etu, ei liity millään tavalla läheisriippuvuuteen tai pakonomaiseen tarpeeseen pitää yhteyttä.
Se, että aikuinen ihminen ei kykene tällaiseen yhteydenpitoon edes lapsen vuoksi ja "hammasta purren" sen sijaan kertoo jotain kyseisestä aikuisesta. Tai että vieras ihminen voi laukoa tuntemattomalle päin naamaa, että "olet pilannut entisen puoliso elämän...". Yhden osapuolen ininiöitä muutaman kuukauden kuunneltuaan tietää siitä paikasta totuuden toisten neljännesvuosisadan mittaisesta yhteisestä elämästä.
Pitkän suhteen ja vaikean eron jälkeen ex löysi uuden todella vauhdilla. Hel menivät naimisiin ja saivat aika pikavauhtia kaksi lasta. Nyt on mennyt kymmenisen vuotta ja ovat edelleen yhdessä ja tietääkseni hyvin onnellisia. Omat tunteet on vaihdelleet. Ero on kaduttanut, on ollut ikävä exää, olen roikkunut hänessä ystävyyden varjolla, olen ollut kateellinen erityisesti heidän taloudellisesta tilanteestaan. Itse olen edelleen yksin ja taloudellisten huolien keskellä. Elämä vaan menee, miten menee. Eipä sille oikein mitään voi. Ex veti sen pidemmän korren ja mulle jäi Musta Pekka.
Siksi koska sinusta ei itsestäni ollut tarpeeksi tehdä häntä onnelliseksi.
Yksi asia, jonka olen huomannut. Naiset analysoi ja jauhaa vanhoja juttujaan vuosikausia. Miehet jatkaa elämää ja ei paljon entisiä mieti. Varsinkin pitkät suhteet, jotka on eletty loppuun ja kaikki kivet käännetty, on heille loppuun käsiteltyjä.
Ellei hän ole oikeasti herännyt uskoon tai jotain muuta mullistavaa tapahtunut, mikä olisi tuottanut täyden transformaation hänessä, niin todennäköisesti hän jatkaa samanlaista toimintaa uudessa suhteessaan. Ei kannata vaivata päätään koko ihmisellä.