Ex joka teki elämästäni helvettiä, voi nykyään todella hyvin ja on onnellisessa liitossa. Miksi tämä on minulle niin katkera asia?
Olisinpa onnellinen heidän puolestaan. Yleensä en vain ajattele mutta välillä kuitenkin huomaan muistelevani edelleen suhdetta, miten kaikki tapahtui ja millaiseen lopputulokseen se päätyi.
Minun ei olisi pitänyt tavata häntä koskaan. Välillä mietin, että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa kun minä sain sen pahan ja toinen saa juuri sen puolen ihmisestä jota rakastin.
Suhde eteni nopeasti mutta oli jo alkuun valtasuhde. Kuulin usein miten huono olen, miten vääränlainen kroppa minulla on, miten väärässä ammatissa olen ja ylipäätään miten vastenmielinen olen. Samaan aikaan kun kehui maasta taivaisiin miten ihana olen. Sain osakseni että kaikkea pahaa, raivoa ja jopa fyysistä retuuttamista niin samaan aikaan hän osasi olla niin fiksu, sanavalmis ja hetkittäin hyvä mies. Sitä kaipaan, sitä hyvää mutta menin rikki aika pahasti siitä risritiiaisessta ja konfliktiherkästä dynamiikasta, josta loppuen lopuksi syytettiin minua ja ex keksi omia tarinoita miten kaikki meni. Minusta tehtiin paha ja hullu.
Lopulta kun erosimme niin hän meni nopeasti uuteen suhteeseen ja naimisiin. Heillä menee niin hienosti, ovat onnellisia ja varakkaita.
Minä kaikkea muuta ja itsellä vielä se hullun leima otsassa. He ovat jopa yhdessä nauraneet minulle ja pilailleet kustannuksellani.
Välillä näen unta, että ex palaa luokseni ja vihdoin pystyn todistamaan, etten minä ollut se paha ja huono. En halua häntä enää nähdä mutta vaikeaa on ollut jatkaa omaa elämäänsä sen jälkeen.
Tämä varmaan muuttaa muotoaan vielä ja pääsen kokonaan yli. Koko ajan vähemmän heitä ajattelen mutta kyllä se on ollut aika katkera paikka.
Enää ei onneksi isoja tunnemylleryksiä ole mutta hämmennys kuitenkin jäi jäljelle.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Niin siis tästä on aikaa kun olen heistä kuullut. Silloin kun halusin avautua, varoitella ja kertoa on jo kuukausia aikaa. Tuntui, että olin aivan valtavassa tunnemyllerryksessä silloin. Menin siinä kaiken muunkin elämän vaikeuksien keskellä todella huonoon kuntoon ja olin vakavasti masentunut.
Sittemmin olen ihme kyllä alkanut toipumaan odotettua nopeammin ja he ovat koko ajan vähemmän mielessäni. Huomaan suuria muutoksia. Enää ei itketä, ei suututa kun suhdetta mietin vaan jossain syvällä vain tunnen kivun ja hämmennyksen vieläkin kokonaisuudesta alusta loppuun.
Tällä hetkellä pari kertaa kuukaudessa tulee tätä jossittelua ja näen painajaisia. Nekin laantumaan päin. Kontaktit ovat olleet pidemmän aikaa jo täysin poikki ja niin on paras.
Viimeksi vain eräs ystävä joka tuli kylään niin kertoi heistä, mitä on kuullut. Kai se jäi mieleen kytemään ja siksi ollut pinnalla enemmän. Itse vain vaikenin
Hienosti olet saanut itsesi toipumaan, voit olla todella ylpeä siitä! Jos sinun on mahdollista, niin pyydä tätä ystävääsi pystyttämään Kiinan vuori sinun ja exän väliin, että hän ei puhuisi kumpaankaan suuntaan kummankaan asioita. Jos et voi tätä häneltä pyytää tai jos hän ei siihen suostu, niin kannattaa vähentää yhteydenpitoa ja olla ihan hiljaa omasta elämästä.
No just. Ihan selvä asia on, ettei exäsi ole mihinkään muuttunut. Et kai nyt tosissasi kuvittele, että hullu julmuri jotenkin muuttuu toiseksi uudessa suhteessa?
Hei,
Sulla AP, on ajatusvääristymä. Omasta kokemuksesta tiedät totuuden eli eksän persoonan, toimintatavat, heikkoudet ja vajavaisuudet ja puutteet. Eli sen kokonaisuuden, joka kuulostaa aika pahalta kumppanin näkökulmasta.
Tätä vertaat putkesta katsottuun uuteen kuvaan eksän uudessa suhteessa ja otat huomioon vain ne plus puolet.
Ei mitenkään verrattavissa olevia asioita.
Älä mene lankaa tässä. Se sama totuus on sielläkin. Kieltää sen voi mutta totuus ei muutu.
Mistä tiedät ovatko he oikeasti onnellisia? Tiesivätkö kaikki kuinka onneton olit suhteenne aikana? Oli miten oli, minusta tuo on luonnollinen reaktio ja sinun on hyvä käsitellä se. Kun kohtaamme vääryyksiä, on normaalia tuntea vihaa ja surua. Kunhan ei anna sen jäytää.
On erittäin vaikea kuvitella, että kuvailemasi mies käyttäisi ketään naista kohtaan hyvin. Tuollaiset narsistisesti pikaisesti uuteen liittoon ei lupaa mitään hyvää. Ole onnellinen, että pääsit hänestä eroon.
Ei ihminen juurikaan muutu. Ja jos muuttuu niin hyvin hitaasti ja vain helpoimmin muutettavien asioiden suhteen.
Tuo miten kuvasit miehen sinua kohdelleen on ihmisen ytimessä. Eli ei muutu. Tuossahan puhutaan kunnioittamisesta, naisen kohtelusta jopa ihmisarvosta. Vakavia asioita, jotka on syvään rakennettuja polkuja aivorakenteessa.
Ole iloinen, että tiedät enemmän. Ja pääsit eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo pistää pohtimaan, että ehkä ne sinun ja exäsi parisuhteen ongelmat olivatkin sinun syytäsi eikä exäsi?
mene pois kiusaamasta.No, ap kysyi, miksi asia on hänelle niin katkera. Ja tuo oli minun ehdotukseni.
onko sinun mielestäsi syyllistäminen jotenkin rakentavaa?
Ap kysyi, miksi tämä on niin katkera asia. Minä ehdotin, että hän mahdollisesti syyllistää itseänsä heidän suhteensa ongelmista, kun miehellä kerta näköjään onnistuu myös olla onnellisestikin parisuhteessa.
Ole kiitollinen kun oot päässyt hänestä eroon! Sairasta jos sinulle ilkkuvat, jatka matkaa ja etsi terve suhde.
Läheisriippuvuutta, kun olet huonossa suhteessa roikkunut ja edelleen haikailet perään.
Kirjoitat rakastamisesta, yli pääsemisestä ja exän palaamisesta luoksesi. Jättikö hän siis sinut? Eikö jättäminen ole toivottu asia, kun oli kamala suhde? Edelleen haluat tämän miehen?
En nyt oikein ymmärrä, että miten edelleen tiedät tämän eksän elämästä?
Olet selvästi kokenut vakavaa parisuhdevälivaltaa ja se on horjuttanut sinun mielenterveyttä. Kuulostat hieman harhaiselta, kun puhut eksäsi elämästä ja siitä, miten he naureskelevat sinulle.
Jos oikeasti jollain tapaa seuraat heidän elämäänsä tai jopa pidät yhteyttä, niin nyt ensimmäisenä lopetat kaiken yhteydenpidon. Miksi annat kiusata itseäsi edelleen? Se mitä teillä oli ihanaa ei ole koko totuus, vaan miehessä on myös tämä väkivaltainen puoli, joka ei mihinkään häviä.
Kannattaa myös soittaa vaikka johonkin väkivallan uhrien auttavan puhelimeen tms., että saat puhuttua tilanteestasi. Sinulla on pitkä tie parantua, mutta se on mahdollista.
Mulla oli tosi valtasuhdetta ylläpitävä ex, ja tietääkseni sama toistuu uudessa suhteessa, uusi nainen vaan on enemmän alistuva kun minä. Exän insta on täynnä ihania kuvia.
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein ymmärrä, että miten edelleen tiedät tämän eksän elämästä?
Olet selvästi kokenut vakavaa parisuhdevälivaltaa ja se on horjuttanut sinun mielenterveyttä. Kuulostat hieman harhaiselta, kun puhut eksäsi elämästä ja siitä, miten he naureskelevat sinulle.
Jos oikeasti jollain tapaa seuraat heidän elämäänsä tai jopa pidät yhteyttä, niin nyt ensimmäisenä lopetat kaiken yhteydenpidon. Miksi annat kiusata itseäsi edelleen? Se mitä teillä oli ihanaa ei ole koko totuus, vaan miehessä on myös tämä väkivaltainen puoli, joka ei mihinkään häviä.
Kannattaa myös soittaa vaikka johonkin väkivallan uhrien auttavan puhelimeen tms., että saat puhuttua tilanteestasi. Sinulla on pitkä tie parantua, mutta se on mahdollista.
Kannattaa lukea koko ketju.
On aivan sataprosenttisen varmaa etta ex tekee tuota samaa uudelle kumppanilleen. Ehka ei ihan viela mutta pian se alkaa, varsinkin jos ei enaa saa kikseja sinun kiusaamisestasi. Tuo etta kehuvat miten onnellisia ovat on vain jatkumoa sinun kiusaamisellesi. Ex tekee sita ja yllyttaa kumppaniaankin tekemaan koska tietaa satuttavansa silla sinua lisaa. Seuraamalla heidan tekemisiaan altistat itsesi tilanteelle jossa kiusaaminen voi jatkua. Olet addiktoitunut vakoilemaan heita ja he kylla tietavat sen.
Suosittelen etta laitat kaiken seuraamisen ja yhteydenpidon poikki. Estot paalle tarvittaessa, ja jos mahdollista muutto mahdollisimman kauas heista niin ettet vahingossakaan tormaa pariskuntaan. Nuo ihmiset eivat enaa kuulu elamaasi eika sinun elamasi kuulu heille. Keskity itseesi. Takaan ja alleviivaan etta muutaman vuoden kuluttua tuonkin suhteen kulissit kaatuu. Ei tuo ilkea ihminen luonteelleen mitaan voi, han on addiktoitunut kiusaamaan kumppaneitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo pistää pohtimaan, että ehkä ne sinun ja exäsi parisuhteen ongelmat olivatkin sinun syytäsi eikä exäsi?
Olet peräsuolenlaskeuma.
Niin.
Autisti löysi tähänkin ketjuun
Ap on sekaisin. Munkin aviomiehen exän mielestä mies on narsisti jne. Yhdessä ollaan oltu jo 16v ja ei ole. Ihan tavallinen mies joka nuorena vähän sekoillut (kuten minäkin ja moni muu). Ollaan oikein onnellisia. Ap keskity ihan itseesi ja anna muiden olla rauhassa.
Sinulla ei ole ikävä häntä, vaan niitä tunteita joita hän sai aikaan silloin, kun teillä meni vielä hyvin.
Uusi pariskunta on myös vielä siinä vaiheessa, mutta tuskin pitkään. Jollei sitten uusi nainen ole samanlainen kuin mieskin, ja kumpikin pelaa samoja pelejä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on sekaisin. Munkin aviomiehen exän mielestä mies on narsisti jne. Yhdessä ollaan oltu jo 16v ja ei ole. Ihan tavallinen mies joka nuorena vähän sekoillut (kuten minäkin ja moni muu). Ollaan oikein onnellisia. Ap keskity ihan itseesi ja anna muiden olla rauhassa.
Ulkonäön haukkuminen, toisten naisten iskeminen silmien edessä, retuuttaminen (fyysinen väkivalta) ja mitä kaikkea muuta ap kertoikaan, on mielestäsi ihan tavallista miehillä ja vain nuoruuden sekoilua?
Noh, kenenkään ei kyllä tarvitse tuollaista "kasvamista" jäädä katsomaan. Sekoilkoon yksinään ja etsiköön ensimmäisen parisuhteen vasta sitten, kun on aikuistunut normaaliksi ihmiseksi.
Olen samaa mieltä kuin muutkin, että totuus uudessa suhteessa on varmaan ihan muuta, tai tulee olemaan, kuin mitä ulospäin näkyy ja näytetään. Aloitusta lukiessa odotin, että ap kertoo miehen menneen terapiaan, ja sitä kautta muuttuneen ja löytäneen hyvinvointinsa. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole tapahtunut, joten tuskinpa mikään on muuttunut.
En ole kokenut samaa parisuhteessa, mutta toisenlaisessa ihmissuhteessa. Oikeastaan kaksikin kertaa. Molemmilla kerroilla kyse oli siitä, että näillä ihmisillä oli valtava vallan ja kontrollin tarve. Luulen, että sulla on, ap, sama kuin mullakin, että et ole päässyt käsittelemään asiaa kunnolla. Mulla nämä on jäänyt kalvamaan päähän, koska en koe saaneeni oikeutta, en ole päässyt puolustamaan itseäni ja oikomaan vääriä tietoja. Molemmilla kerroilla yritin keskustelua näiden henkilöiden itsensä kanssa, mutta tulin jyrätyksi. Ulkopuoliset ei taas ymmärrä koko kuviota, koska heidän silmissään nuo ihmiset ovat mitä mukavempia, koska kaikki se mitä vuosien aikana tapahtui, tapahtui kahden kesken, ei koskaan seurassa.
Itsekin kuljen se "hullun" ja tilanteeseen syyllisen leima otsassa, mutta olen todennut mahdottomaksi tilanteen kääntämisen muuksi. Poissa silmistä, poissa mielestä. Se auttaa parhaiten. Ja aika. Lopulta se ei enää niin merkityksellistä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on sekaisin. Munkin aviomiehen exän mielestä mies on narsisti jne. Yhdessä ollaan oltu jo 16v ja ei ole. Ihan tavallinen mies joka nuorena vähän sekoillut (kuten minäkin ja moni muu). Ollaan oikein onnellisia. Ap keskity ihan itseesi ja anna muiden olla rauhassa.
Ulkonäön haukkuminen, toisten naisten iskeminen silmien edessä, retuuttaminen (fyysinen väkivalta) ja mitä kaikkea muuta ap kertoikaan, on mielestäsi ihan tavallista miehillä ja vain nuoruuden sekoilua?
Noh, kenenkään ei kyllä tarvitse tuollaista "kasvamista" jäädä katsomaan. Sekoilkoon yksinään ja etsiköön ensimmäisen parisuhteen vasta sitten, kun on aikuistunut normaaliksi ihmiseksi.
Ihankuin olisi pakko olla tuollaisten ääliöiden kanssa! Liitot karseita.
onko sinun mielestäsi syyllistäminen jotenkin rakentavaa?