HS avoimena naisten yleisestä tavasta: Suhteen alussa moni panostaa ulkonäköönsä mutta sitten tulee romahdus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ihan hyvä muistaa, että se itsensä kauniina pitäminen vaati jonkin verran työtä. Ja itsekuria.

Jos tuo on tärkein kriteeri, niin pitää valita mahdollisimman luonnonkaunis nainen, joka aina pysynyt hoikkana.

Ihan yksikseen ei sellaista kyllä valitettavasti pääse valitsemaan...

Tässäkin on hyvä muistaa että suurempi osa miehistä kuin naisista on lihavia. Joten enemmistöllä miehistä ei ole varaa vaatia edes normaalipainoa naiselta.

Ei kyllä uskoisi kun tuolla ulkona liikkuu, kyllä siellä huomattavasti enemmän pylleröä naista näkyy kuin mahakasta miestä.

Teinit ja vanhat miehet 65+ on laihoja. 99% miehistä siitä väliltä on ylipainoisia. Näin pikaisella kauppakeskuskierroksella ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehetkin harrastaa tuota. Auta armias kun esille tulee se reikäinen koti-T-paita ja kalsarit.

Kaikkiin naisten perseilyjä vähänkään kritisoiviin keskusteluihin tulee AINA joku sinun kaltaisesi ruikuttamaan ja mutkuttamaan et mutku miehetki, mutku miehetki. Asteikolla 1-10, miten kuvailisit omaa epävarmuuttasi naisena ja miesvihasi tasoa?

Perseilyä? Samalla logiikalla miesten lihominen ja kaljuuntuminen on perseilyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Osa naisista laiminlyö ulkonäöstään huolehtimisen jopa niin pahasti että vajoaa keskimääräistä paremmin ulkonäöstään huolehtivan miehen tasolle.

Miten niin laiminlyö? Jos naama, tukka ja korvantaukset on pesty, hampaat harjattu ja käyty suihkussa, niin ulkonäkö on silloin huolehdittu.

Niin, jos kyseessä on mies. Mutta jos nainen, alkaa kauhistelu miten nainen on aivan rappiolla tai vähintään välinpitämätön ja laiska.

On tuttua. Yleensä johtuu siitä, että mies alkaa valittamaan ulkonäköön menevästä ajasta sekä rahasta. Pitäisi olla huoliteltu ja laitettu, mutta rahaa eikä aikaa saisi käyttää :D

Mulla menee yleensä niin, että sinkkuna en juuri panosta, kun koen että minun ei tarvitse olla edustava yhtään kenenkään vuoksi. Suhteessa sitten panostan, koska haluan miellyttää kumppanin silmää ja koen myös tavallaan edustavani häntä, eli en halua olla mikään röhnö kassialma vaan kumppani josta voi olla ylpeä. 

Edellisessä suhteessa poikkeuksellisesti vähensin panostamista jonkin ajan kuluttua, koska mies ei huolehtinut itsestään. Pitkään koetin häntä ohjata ja kannustaa itsestä huolehtimiseen ja hygienian hoitoon, mutta kun ei mies oppinut peseytymään ja vaihtamaan puhtaita vaatteita, niin meni kyllä omakin motivaatio. Hänelle kyllä olisi ollut tärkeää että paikkani ovat karvattomat ja näytän nätiltä, mutta kun mies ei osannut pestä edes takapuoltaan ja vaihtaa kalsareita ennen kuin nähtiin, niin mulle riitti ja lopetin yrittämisen myös oman ulkonäköni suhteen. 

Eli jos mies ei saa minua tuntemaan haluttavaksi ja naiseksi, eli ei panosta omaan olemukseensa lainkaan, niin loppuu motivaatio olla viehättävä.

Vierailija kirjoitti:

Miehetkin harrastaa tuota. Auta armias kun esille tulee se reikäinen koti-T-paita ja kalsarit.

Omistan vihreän kellon. Ajattelin kertoa sen täällä, kun ilmeisesti juttujen ei tarvitse liittyä otsikkoon mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ihan hyvä muistaa, että se itsensä kauniina pitäminen vaati jonkin verran työtä. Ja itsekuria.

Jos tuo on tärkein kriteeri, niin pitää valita mahdollisimman luonnonkaunis nainen, joka aina pysynyt hoikkana.

Ihan yksikseen ei sellaista kyllä valitettavasti pääse valitsemaan...

Tässäkin on hyvä muistaa että suurempi osa miehistä kuin naisista on lihavia. Joten enemmistöllä miehistä ei ole varaa vaatia edes normaalipainoa naiselta.

Ei kyllä uskoisi kun tuolla ulkona liikkuu, kyllä siellä huomattavasti enemmän pylleröä naista näkyy kuin mahakasta miestä.

Jännä miten Tilastokeskus palkkaa kymmeniä työntekijöitä, vaikka sinä näet totuuden ihan vaan vaappumalla ulkona vähän aikaa. Vai katsotko ikkunasta?

Vierailija kirjoitti:

Muistan elävästi vuosien takaa tutun naisen iloisen purkauksen: "Ihanaa kun olen päässyt naimisiin niin nyt voi antaa itsensä mennä!"

Ajattelin että tuo on jotain huumoria mutta niin vain piti paikkansa.

Mä sairastuin vakavasti ja jouduin kovalle lääkitykselle, joka valitettavasti vaikutti ulkonäkööni. Ex sitten kommentoi, että näytän ajattelevan että kun mies on hurmattu niin sitten voi muuttua noita-akaksi. Se tuntui aivan älyttömän pahalta, koska tein kaikkeni näyttääkseni ihmiseltä ja muuttunut ulkonäkö ahdisti itseäni niin kovasti että aloin eristäytyä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehetkin harrastaa tuota. Auta armias kun esille tulee se reikäinen koti-T-paita ja kalsarit.

Kaikkiin naisten perseilyjä vähänkään kritisoiviin keskusteluihin tulee AINA joku sinun kaltaisesi ruikuttamaan ja mutkuttamaan et mutku miehetki, mutku miehetki. Asteikolla 1-10, miten kuvailisit omaa epävarmuuttasi naisena ja miesvihasi tasoa?

Nainen antaa itsensä rapistua parisuhteessa = miesvihaa. Mies antaa itsensä rapistua parisuhteessa = myös miesvihaa. 6/5 logiikka. 

Vierailija kirjoitti:

Mies kun saadaan narrattua suhteeseen voi heittää kaikki läskiksi. 

Siinähän suhdetta on takana korkeintaan viikkoja, joten miehen on helppo nostaa kytkintä.

Työpaikalla hauskaa seurata, kun uusu romanssi varattujen kesken puhkeaa kukkaan. Siinä molemmat puhkeavat loimuun miesten hajuveden aromi pöllyää jo viraston ulko-ovelle saakka. Kolmen koplassa alkaakin pöllyämään muutakin kuin hajuvettä😳🤪

Vierailija kirjoitti:

Usein tosiaan miehet ölisee asiasta, vaikka itse ei viitsitä edes hygieniasta huolehtia...

Juu- ei pestä hampaita, ei käydä.suihkussq,hammaslääkärissä, ei vaihdeta kalsareita, sukkia, vaatteita, ei käytetä dödöä, tukka rasvainen,  ei käydä parturissa, ei ajeta partaa...

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Yleensä johtuu siitä, että mies alkaa valittamaan ulkonäköön menevästä ajasta sekä rahasta. Pitäisi olla huoliteltu ja laitettu, mutta rahaa eikä aikaa saisi käyttää :D

Tuo on ihan totta. Käy siinä kampaajalla, kosmetologilla, jumpassa, pedikyyrissä, manikyyrissä, hieronnassa ja osta uusia vaatteita, kun mies valittaa ajankäytöstä ja tuhlaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ihan hyvä muistaa, että se itsensä kauniina pitäminen vaati jonkin verran työtä. Ja itsekuria.

Jos tuo on tärkein kriteeri, niin pitää valita mahdollisimman luonnonkaunis nainen, joka aina pysynyt hoikkana.

Ihan yksikseen ei sellaista kyllä valitettavasti pääse valitsemaan...

Tässäkin on hyvä muistaa että suurempi osa miehistä kuin naisista on lihavia. Joten enemmistöllä miehistä ei ole varaa vaatia edes normaalipainoa naiselta.

Ei kyllä uskoisi kun tuolla ulkona liikkuu, kyllä siellä huomattavasti enemmän pylleröä naista näkyy kuin mahakasta miestä.

Miehistä 72 % on ylipainoisia Suomessa, naisista 63%. MONTAKO V TUN KERTAA TÄSTÄ TÄYTYY MUISTUTTAA. 

Yhtälailla plösähtää miehetkin. Jos missään vaiheessa vaivautuivat panostamaan ulkonäköönsä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni mennyt toisinpäin. Olin isokokoisempi ja alkoholiin menevä suhteen alussa, liikunta ei kiinnostanut ja ulkonäöstä huolehtiminen oli vähän niin ja näin. Nyt 10v yhdessäolon jälkeen olen liikunnallinen, hoikka, laittaudun joka päivä, omistan kauniita vaatteita ja tuoksun hyvältä. Haluan parisuhteen kestävän ja lapsuuden ikävän ympäristön vuoksi olen kuunnellut liikaa miten miehet haukkuvat naisia ulkonäön vuoksi. Tämä pelko hylätyksi tulemisesta motivoi parantamaan ulkonäköä, mutta on samalla henkisesti kuluttavaa. 

Eikö tuo rauhoita mieltäsi, että miehesi on tykännyt sinusta myös silloin kun et huolehtinut ulkonäöstäsi?

Minä olen myös elänyt ilmapiirissä jossa on annettu voimakkaasti ymmärtää että ulkonäkö on tärkeintä naisessa. Olen tämän sisäistänyt ja panostin joskus ulkonäköön ihan valtavasti, lähes paniikinomaisesti. Eipä se auttanut, vaan päinvastoin löysin vain tosi pinnallisia miehiä joiden arvostelu ja vaatimukset söivät itsetuntoni täysin. Viimeisen tällaisen suhteen jälkeen päästin ulkonäön aivan retuperälle, olin ihan pubiritva-tasoa, ja kuinka ollakaan - silloin löysin järkevän, inhimillisen ja normaalin miehen joita en tiennyt olevan olemassakaan. Hänen kanssaan koin alusta asti itseni aina kauniiksi ja se alkoi vaikuttaa myös niin, että aloinkin nauttia laittautumisesta ja liikkumisesta. Nykyään olen taas hyvännäköinen, mutta fiilis on ihan eri kun siitä tykkää eikä tee sitä hylätyksitulemisen pelosta. 

Miehet harvoin ymmärtävät miten tärkeää useimpien naisten on tuntea suhteessa olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Tiedän miehiä, jotka esim. kehuja panttaamalla koittavat pitää naisensa ns. varpaillaan, jotta tämä ei lopettaisi laittautumista. Tuolla on useimmiten päinvastainen vaikutus. Nainen ajattelee, ettei tuon kanssa edes hyödytä yrittää ja alkaa haaveilla miehestä joka hyväksyy ja rakastaa. Sitten taas jos naisella on hyväksytty ja rakastettu olo, hän nauttii miehen ihailusta myös ulkonäön suhteen ja haluaa panostaa siihen. Kun hän samalla tietää, ettei ulkonäkö ole tärkeintä, pakonomaisuus poistuu ja hyvä olo on itseään ruokkiva, positiivinen ja ulospäinkin näkyvä kierre. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki ihan hyvä muistaa, että se itsensä kauniina pitäminen vaati jonkin verran työtä. Ja itsekuria.

Jos tuo on tärkein kriteeri, niin pitää valita mahdollisimman luonnonkaunis nainen, joka aina pysynyt hoikkana.

Ihan yksikseen ei sellaista kyllä valitettavasti pääse valitsemaan...

Tässäkin on hyvä muistaa että suurempi osa miehistä kuin naisista on lihavia. Joten enemmistöllä miehistä ei ole varaa vaatia edes normaalipainoa naiselta.

Ei kyllä uskoisi kun tuolla ulkona liikkuu, kyllä siellä huomattavasti enemmän pylleröä naista näkyy kuin mahakasta miestä.

Samaa mieltä. Kaupoissakin enimmäkseen pariskuntia, joissa mies aika normaali painoinen ja nainen jäätävä läski. Mutta voi olla että tilastot pitävät kutinsa, oma mutu tuntuma vaan antaa eri kuvan.

Mä kyllä olen huolehtinut itsestäni, mutta mies ei enää. Ei käy enää suuhygienistilläkään ja suihkussa harvoin. Kainalot haisee ja naama kiiltää rasvasta. En minäkään enää viitsi kaunistautua kummemmin, koska en halua häntä likaisena lähelleni könyämään.  Mutta kyllä sentään hygieniastani huolehdin. 

Vierailija kirjoitti:

On se kyllä naurettavaa jos kotonaan pitäisi jotain dödöjä suihkutella kainaloihin vaikka joka päivä kävisi pesulla ja olisi ihan peruspuhdas. Nää hajuneuroottiset naiset on sitten rasittavia.

           Perushygieniasta huolehtiminen                 on terveen ihmisen merkki.

           Aina ei toki jaksa, just nyt mutta                jos ei moneen päivään peseydy                 yhtään niin aika ällöä...

         Ja vaikka asun yksin, en kestä edes           omaa peseytymättömyyttäni                      kovinkaan pitkään.

       Ihmisten ilmoille ei haisevana mennä.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut ikinä pitkässä suhteessa mutta en usko että minulle kävisi noin kovin helposti, koska olen jossain määrin pakkomielteinen ulkonäöstäni ja terveellisistä elämäntavoista. En tiedä onko tämäkään sitten sen parempi vaihtoehto.

Itse olen ollut kerran pitkässä suhteessa ja silloin olin hoikimmillani ja kauneimmillani kun hävettäisi esitellä möhömahaa sängyssä. Lisäksi kumppani oli todella hoikka niin halusin pyrkiä itsekin samaan etten näyttäisi sotanorsulta vierellä. Toki olen aina ollut muutenkin liikunnallinen mutta lihon helposti ja ruoka ja juoma maistuu liiankin hyvin. Ja olen myös pakkomielteinen ulkonäöstä kuten ihon hoidosta esimerkiksi.