Tuntuu että nykyään parisuhde on vain ajantuhlausta

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta itse huomannut aikuisena (44v.) että ei vaan jaksa. Juuri tässä parasta aikaa paska tunnelma miesystävän kanssa. En oikein näe järkeä tällaisessa ajanviettämisessä huonossa tunnelmassa, kun voisi olla yksin ilman mitään draamaa. Nuorena sitä jotenkin otti kaiken niin että se riitelykin kuuluu siihen parisuhteeseen, nykyään vaan tuntuu että ihan niin paljon ei ylipäätään kaipaa kenenkään seuraa, että jaksaisi tällaisia pilalle menneitä iltoja.

Ette ole vaan tavannut ns sitä oikeaa eli sopivaa kumppania.

Ennen ei vaan erottu helposti ja kasvettiin yhteen. Tai vaihtoehtoisesti pysyttiin yhdessä, vaikka toinen vitutti/hakkasi, koska häpeä/lainat tms.

Olen itse ollut parisuhteessa 13v ja meillä menee kivasti. Ei oleteta että parisuhde on koko ajan auvoa.  Joskus on huonompia vaiheita.

Kun tavattiin, ulkonäkö ei ollut tärkein kriteeri... jo ekat treffit näytti että tässä on jotain ja tuli halu tutusta lisää (ei kuitenkaan fiilis että tässä on elämänkumppanini)

40+ itsellinen nainen, ja todennut myös että parisuhteet ottaa enemmän kuin antaa. En tarvitse miehiltä mitään, mutta arvostaisin tasaveroista kumppanuutta henkisesti samalla tasolla olevan ja samanlaiset arvot jakavan miehen kanssa. Sellaisia ei vain ole, ainakaan vapaana.

Siinä on vakka kantensa valinnut. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä on vakka kantensa valinnut. 

Kenen keissiin liittyen? :D

Vanhemmilla sukupolvilla saattoi olla kauhea kumppani, oli hellan ja nyrk. välissä. Paitsi jos oli niin kivoja miehiä kun mun suvuissa.

Pitäisi olla ihan superehjä että parisuhde olisi rakkaussuhde. Molempien. Yhtään pilkkaamatta.

Uskon että tämmöisiä poikkeusihmisiä on (kourallinen), mutta yhä suurempi osa on vereslihalla kaikista ihmissuhdepettymyksistä alkaen lapsuuskodista. Omien vanhempien paskuus on omien suhteiden varmin torpedoija. Osa jotenkin rämpii tuosta seuraavalle pykälälle mutta voi olla vielä silti matkaa siihen, mitä suhteen kuuluisi olla. Sellaisen, mistä ei lähdetä. Molempien pitäisi olla niin samalla taajuudella.

Olisi aivan kauheaa jos unohtaisimme että tälläiset suhteet ovat silti mahdollisia. Taajuus tarkoittaa rehellisyyttä, eli toinen pysyy ja kuuntelee. Mutta kovin isoja yllätyksiä  ei toisaalta kukaan kestä.

Oot oikeilla jäljillä. Yksi ratkaisu olis sellainen sydänystävä/fwb. Omat kodit ja talous ja elämä, mut sitten kun iskee halipula (kuten just mulla nyt) niin vois hyvin mennä toisen kainaloon nukkumaan 😊 Yhden yön jutut ei oo oma pala kakkua, mut en välttämättä kaipaa perinteistäkään parisuhdetta. Luotto(miespuolinen)ystävä olis ihana lisä elämään.

N32

Sinkkuna on vaan niin hiton paljon helpompaa. Viisi vuotta olin yhden kontrollifriikin juopon kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Oot oikeilla jäljillä. Yksi ratkaisu olis sellainen sydänystävä/fwb. Omat kodit ja talous ja elämä, mut sitten kun iskee halipula (kuten just mulla nyt) niin vois hyvin mennä toisen kainaloon nukkumaan 😊 Yhden yön jutut ei oo oma pala kakkua, mut en välttämättä kaipaa perinteistäkään parisuhdetta. Luotto(miespuolinen)ystävä olis ihana lisä elämään.

N32

Meillä on vähä  tämmöinen tunnelma meidän suhteessa, vaikka meillä on yhteinen koti, lapset ja rahat.

Ollaan hyviä ystäviä, vaikka tykätään eri asioista ja joskus mietitään että miksi hitossa ollaan yhdessä kun niin eri mielipiteet kaikesta.

Seksi on ihan tavallista ja kivaa, joskus on jännääkin 🤭

Eri tahtiset halut on, minä haluan enemmän ja fiiliksestä huolimatta, miehellä pitää olla hyvä päivä että haluaa.

Tuo jo aikaisempi n 30

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla ihan superehjä että parisuhde olisi rakkaussuhde. Molempien. Yhtään pilkkaamatta.

Uskon että tämmöisiä poikkeusihmisiä on (kourallinen), mutta yhä suurempi osa on vereslihalla kaikista ihmissuhdepettymyksistä alkaen lapsuuskodista. Omien vanhempien paskuus on omien suhteiden varmin torpedoija. Osa jotenkin rämpii tuosta seuraavalle pykälälle mutta voi olla vielä silti matkaa siihen, mitä suhteen kuuluisi olla. Sellaisen, mistä ei lähdetä. Molempien pitäisi olla niin samalla taajuudella.

Olisi aivan kauheaa jos unohtaisimme että tälläiset suhteet ovat silti mahdollisia. Taajuus tarkoittaa rehellisyyttä, eli toinen pysyy ja kuuntelee. Mutta kovin isoja yllätyksiä  ei toisaalta kukaan kestä.

Olisiko? Jos keskittyisi vaan muihin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla sukupolvilla saattoi olla kauhea kumppani, oli hellan ja nyrk. välissä. Paitsi jos oli niin kivoja miehiä kun mun suvuissa.

Oli siellä kumminkin helliä hetkiäkin. Tästä ei kummasti kyetä puhumaan. Halutaan vaan typistää naisen alistamiseen.

Uskon että naisilla on aina ollut omaa valtaansa, älliä ja tukea toisistaan. mIes on ryypännyt (ehkä) välillä, mutta se on kestetty.

Kaikki puhe/toiminta mitä tälläkin palstalla joka päivä tapahtuu on pois tuosta mykkyydestä, mutta saivatko nuo ihmiset valita? Tai tukea ja apua itseään ymmärtämään?

Nyt olisi enemmän kuin ikinä, ja "kaikki" silti kärsivät. MIkä tässä on? Vaihtoehdot: joko esität onnellista tai kärsit. Täytyy olla muutakin.

Mitä iloisempiä ja elämänmyönteisiä olette, sitä suurempi vaara on joutua näyttelijästä narsistin kanssa suhteeseen. Olkaa varovaisia! Tämmöiset miehet eivät siedä naisia, tasavertaisuutta, onnellisuutta eikä rakkautta. Niiten ainoa toive on, että sais vaan kaiken kauniin ja onnellisen tuhota. He ovat parisuhtessa kun termiittejä- mistä yli menevät, siellä mitään jäljelle ei jää. Tuhlaajapojat, nimensa arvoisia kaikessa. Oikeasti miehiä ei tahto löytyä enää. Paritteleviä koiraita kyllä tulee vastaan, mutta he eivät ole yltynyt ihmisen ja inhimillisyyden tasolle. Apinoiden planeetta ja viidakko. Onko miehiä enää ollenkaan jäljellä?  Niin onkin parempi yksin kun huonossa seurassa. Raha, valta, seksi. Nämä on viidakkoasukaiten pyhä kolminaisuus, mitkä lliittyvät yhteen ja muodostavat tämmöisten nykyarvot. Jos satut olemaan henkiseati rikkaampi, olet heti niiden vihollinen, ketä ne tulevat tuhoamaan rakkautta näytellessä. Niin että varokaa. 

Tapasin kerran chileläisen puoli-intiaanin, kaunein nainen jonka olen nähnyt. Olisi pitänyt jäädä asumaan hänen kanssaan Chileen alpakka- ja laamafarmariksi. Ei olisi ainakaan tullut sisäsiittoisia lapsia.

T: Bodari-Make

Oma omaisuus ja omat rahat kyllä täytyy olla, oli ihan selvää 1930-luvulla syntyneille vanhemmillenikin. Vaikka kuluja jaetaan.

Olet oikeassa. Turhaa touhua. 

Minusta tuntuu itseltäni siltä että parisuhde on ihan turha asia nykyään koska mihin sitä kumppania edes tarvitsee? Sinkkuna jokainen pärjää ja pystyy elämään hyvin joten mietin miksi jotkut menee parisuhteeseen, seksin ja rahan takia? 

M33

Kannattaa valita ne miehen vähän paremmin kuin sen mukaan, että näytti komealta, puhui mukavia ja oli kovin kiinnostunut. Nuo kaikki ovat ns. panomiehen ominaisuuksia. Jos vain odottelee, että kiinnostavat tulee luo, niin saa vain panomiehiä luokseen.

Koettakaapa tehdä tuttavuutta itse johonkin ihmiseen kaupungilla. Ei kannata olla hyökkäävä, ettei luule maksulliseksi. Saattaa löytyä joku aito ihminen, jota kiinnostaa muukin kuin pillimehu.

Vierailija kirjoitti:

40+ itsellinen nainen, ja todennut myös että parisuhteet ottaa enemmän kuin antaa. En tarvitse miehiltä mitään, mutta arvostaisin tasaveroista kumppanuutta henkisesti samalla tasolla olevan ja samanlaiset arvot jakavan miehen kanssa. Sellaisia ei vain ole, ainakaan vapaana.

Tosi usein nää itselliset nelikymppiset naiset ei todellakaan ole itsekään sitä, mitä toiselta odottaa ja edellyttää. Vikoja ei nähdä itsessään. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu itseltäni siltä että parisuhde on ihan turha asia nykyään koska mihin sitä kumppania edes tarvitsee? Sinkkuna jokainen pärjää ja pystyy elämään hyvin joten mietin miksi jotkut menee parisuhteeseen, seksin ja rahan takia? 

M33

Siksi että on kiva viettää aikaa yhdessä ja jakaa arkea. Kasvattaa lapset yhdessä.

Mutta ei tätä kaikkien tarvitse haluta.