Työpaikkakiusaaminen ja siihen puuttuminen
Jos näet työpaikkakiusaamista, oletko kuin ei mitään tapahtuisi, vaan puututko siihen?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
En ole esimies, ei kuulu mulle
Entä jos itse olisit kiusattavana? Usein riittää kun "nostaa kissan pöydälle" eli kysyy kaikkien kuullen, mistä johtuu. Ainakin se hillitsee.
Meillä hyvin miesvaltaisessa työpaikassa ei tuollaista kiusaamista ollut. Tietysti kinasteltiin ja huumoria laskettiin millon kenestäkin, mutta ei se ollut mitään pahantahtoista. Eikä varsinkaan ketään yksittäistä ihmistä otettu kohteeksi niin kuin naiset usein tekevät. Haukkuvat päivät pitkät vaikka jonkun työntekoa, vaikka itse käyttävät enemmän aikaan siihen selan takana supisemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole esimies, ei kuulu mulle
Entä jos itse olisit kiusattavana? Usein riittää kun "nostaa kissan pöydälle" eli kysyy kaikkien kuullen, mistä johtuu. Ainakin se hillitsee.
Juuri näin! Voi jutella kiusatulle havainnoistaan, ja rohkaista häntä menemään juttelemaan esimiehensä kanssa. Osoittaa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten kesken kiusaaminen on sellaista ettei sitä kiusaajaa oikein voi mistään syyttää, ei ole mitään selkeää vaan hyvin hienovaraista. Eikä jää mitään ns todisteita, joita voisit pomolle esittää tekemättä itseäsi naurunalaiseksi tai vähintään epäilyttäväksi puheillaan. Eli minä pelkäisin sitä että pomo alkaisikin pitää minua "pahana". Koska ei se kiusaaja tietenkään mitään "tee" pomojen nähden.
Niin ja kuten tuo yksi tuolla aiemmin kirjoitti niin ovat myös näitä hyvää pataa olevia pomojen kanssa. Ne jotka pomoille räyhää ja on hankalia, ei koskaan käyttäydy asiattomasti omia kollegoitaan kohtaan.
Se voi mennä ihan kuinka vaan, kiusaavia esimiehiä, kollegoita tai alaisia.
Kouluissa opetetaan, että jos puutut kiusaamiseen niin joko:
a) sinusta tulee uusi kiusattu
b) sinusta tehdään syntipukki kiusaajien toimesta.
Kiusaajat toimivat lähes aina ryhmissä. Hiljaa oleminen ja puuttumatta jättäminen on myös kiusaamista ja tekee sinusta kiusaajan. Näin se yksi joutuu silmätikuksi ja muut ovat hiljaa, kun eivät halua samaan asemaan.
Siksi on mielenkiintoista miksi kouluissa aina mennään enemmistön mukaan kiusaamistapauksissa. Ai ryhmä ihmisiä sanoo etteivät ne kiusaa sitä yhtä oppilasta? No tämänhän on oltava totta, vaikka lähes aina kyse on ryhmäkiusaamisesta!
Otin puheeksi ammattikorkeakoulussa koulukiusaamisesta ja miten sitä tapahtuu korkeakouluissakin. Tähän kommentti sitten vaan oli, että "no tapahtuuhan sitä muuallakin, vanhoinkodissa ja..."
Että kun sitä tapahtuu muuallakin, niin ei sille voi mitään.
46. Jep! Kiusaaminen on aina ryhmäilmiö. Ei se ole pelkästään siis kiusaajan ja kiusatun välistä, ei tod.
Meillä oli huippukiusaaja, esimies, joka oli myös vaikka missä muissa luottamustoimissa. Työyhteisönä koulu, jossa julistettiin lapsille, että ketään ei saa kiusata. Sairasta! Ja kiusaaminen oli hyvin tiedossa ja uhreja vaikka kuinka paljon. Kukaan tai mikään taho ei tehnyt tästä hommasta loppua, ja hovi hännysteli, mutta onneksi viimein kiusaaja jäi eläkkeelle!
Voisi kuvitella, että työpaikoilla aikuiset kokisivat pakottavaa tarvetta puuttua vääryyteen. Sen ymmärtää, että lapsilla ei vielä ole tarvittavaa kypsyyttä. Silti lapsilta tunnutaan vaadittavan enemmän.
Hyvä kuulla, että ainakin jotkut ovat rohkeita ja puuttuvat kiusaamiseen sitä havaitessaan!
Osa priorisoi oman etunsa lyhytjänteisesti tai ei vaan välitä, tai sysää vastuun kenelle vaan muulle.
Ja osa naama virneessä syylllistää uhrin.
Vierailija kirjoitti: Kouluissa opetetaan, että jos puutut kiusaamiseen niin joko: a) sinusta tulee uusi kiusattu b) sinusta tehdään syntipukki kiusaajien toimesta. Kiusaajat toimivat lähes aina ryhmissä. Hiljaa oleminen ja puuttumatta jättäminen on myös kiusaamista ja tekee sinusta kiusaajan. Näin se yksi joutuu silmätikuksi ja muut ovat hiljaa, kun eivät halua samaan asemaan. Siksi on mielenkiintoista miksi kouluissa aina mennään enemmistön mukaan kiusaamistapauksissa. Ai ryhmä ihmisiä sanoo etteivät ne kiusaa sitä yhtä oppilasta? No tämänhän on oltava totta, vaikka lähes aina kyse on ryhmäkiusaamisesta!
Sama peli jatkuu työelämässä. Moni pahoittelee, että "en ikävä kyllä voi puuttua tuohon teidän kahden väliseen tilanteeseen." "En voi ottaa kantaa. Käy kyllä sääli sinua. Pahoittelen." Siihen se tuki sitten jääkin. Valitettavasti kuitenkin jokaisella on roolinsa kiusaamistilanteessa. Hiljainen vetäytyminen "puolueettomaksi" on kuitenkin hiljainen hyväksyntä sille, että kiusaaminen saa jatkua. Pahinta on, kun kiusattuna jää täysin työyhteisön ulkopuolelle ja eristetään muista, kun muut myötäilevät ja mielistelevät kiusaajaa aivan kuin tämä olisi kärsinyt osapuoli. Näin kiusaaja saa valtaa ja hovin. On totta, että ei se pahojen pahuus yksin, vaan hyvien hiljaisuus. Näin hiljainen hyväksyntä - oli se sitten miten pahoitteleva ja myötätuntoinen tahansa - mahdollistaa sen, että kiusaaja voi jatkaa ja nyt hänellä on vielä yleisö ja yhteisön tuki.
Kukahan tämän on kirjoittanut - ehkä joku työkaverini, joka ummisti silmänsä. Tiedoksi, että asetuit kiusaajan puolelle ja siten mahdollistit hänen toimintansa - annoit siunauksen, taputtelit selkään kiusaajaa, palkitsit häntä. Se oli helpompi ratkaisu sinulle. Hylkäsit kiusatun yksin, osallistuit siten kiusaamiseen. Kiusatulle tilanne oli julma. Jokainen on vastuussa tilanteesta. Et voi pysyä puolueettomana. Jos et tee kiusaajalle selväksi, ettet hyväksy hänen toimintaansa ja jatkat hänen kanssaan ystävällisissä väleissä, olet hänen puolellaan. On raukkamaista selitellä kiusatulle, että tilanteessa on kaksi puolta ja mitätöidä hänen kokemuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisi kuvitella, että työpaikoilla aikuiset kokisivat pakottavaa tarvetta puuttua vääryyteen. Sen ymmärtää, että lapsilla ei vielä ole tarvittavaa kypsyyttä. Silti lapsilta tunnutaan vaadittavan enemmän.
Totta - lasten piti yleensä pyytää anteeksi, mitä aikuisilta ei vaadita.
Niin ja kuten tuo yksi tuolla aiemmin kirjoitti niin ovat myös näitä hyvää pataa olevia pomojen kanssa. Ne jotka pomoille räyhää ja on hankalia, ei koskaan käyttäydy asiattomasti omia kollegoitaan kohtaan.